Oli aika seikkailua nuo pari viikkoa, ihan loppumetreille saakka! Goa tuli valittua tavallaan sattumalta, kun kuulimme että sinne oli tuttuja lähdössä samoihin aikoihin kuin olimme lomaa suunnitelleet. Jollain tasolla olen aina uskonut johdatukseen (/intuitioon/kohtaloon/alitajunnan vihjeisiin), ja tämä vain vahvistaa tuota uskoa.

Töissä oli ollut aika stressaavaa ennen lomaa, ja oma elämä tuntui jotenkin polkevan paikoillaan ilman selkeää suuntaa, ja olin asettanut aika paljon odotuksia lomalle ja ajatuksille ja oivalluksille joita se synnyttäisi.

No, ei tullut mitään isoja oivalluksia, mutta ehkä jotain sitäkin tärkeämpää - tuore näkökulma omaan elämään. Kun oli ja eli Goalla ja todella yritti päästä pinnan alle, tutustua paikallisiin, miettiä millaista olisi asua Goalla pidemmänkin aikaa, päästi automaattisesti (ja helposti) irti kaikista Suomen arjen rutiineista, automaatioista ja lukoista, joten kun nyt olen palannut tänne, näen kaiken ikäänkuin ensimmäistä kertaa.

Kotona voisi siivota. Muutenkin tekisi mieli uudistaa kotia. Oikeastaan koko elämää olisi nyt todella helppo ja kevyt uudistaa, aloittaa uusia harrastuksia (kuten esim. opetella pyörittelemään poita paremmin!), opetella uusia ruokareseptejä, pitää ikkunat ja ovet auki uusille ideoille ja mahdollisuuksille. Paljon kaikkea hyvää siis.

Olisinko pystynyt vastaavaan irtautumiseen ilman lomaa kauas pois? Ehkä. Jos jollakin on tähän hyviä konsteja, niitä otetaan todellakin vastaan. Ongelmanani on aina ollut jumiutuminen omiin ajatuksiin ja oletuksiin, joista siten tulee se todellisuus missä arkea eletään; tarpomista rutiinien kinoksissa katse maassa kiinni.

Mutta nyt olen lennossa, ja täytyy yrittää pysyä mahdollisimman korkealla mahdollisimman pitkään. Ennemmin tai myöhemmin painovoima kutsuu, mutta silloinkin voin pitää mielessä matkan ja katsoa ylös taivaalle.