ei oo mun tekstiä mut kannattaa jakaa tänneki

----

20-30v: NUORUUDEN INTO

Tässä iässä IT-alalla työskentely on vielä uutta ja jännittävää. Työyhteisö koostuu monenlaisista persoonista, ja meininki on päällisin puolin katsottuna suhteellisen normaalia nuorten jullien toilailua. Ammattiylpeys on huipussaan, eikä urakehityksestä oteta vielä liikaa paineita. Firman bileissä vedeteään kännit ja painitaan toimitusjohtajan kanssa ilman huolta huomisesta.

Töitä riittää nuorille innokkaille osaajille, jotka eivät vielä osaa pyytää oikeudenmukaista palkkaa.

30-40v: RUUHKAVUODET

Rohkeimmat ovat jo ryhtyneet yrittäjiksi tai vaihtaneet alaa, mutta enemmistö porukasta painaa IT-hommia hyvällä intensiteetillä. Ostetaan asunto, perustetan perhe, harrastetaan töiden jälkeen palauttavaa liikuntaa.

LinkedIn-profiilia päivitetään ahkerasti, ja sertifikaatteja suoritellaan, jotta uusi työpaikka löytyisi YT-neuvottelujen jälkeen nopeasti. Usein se löytyykin - tämän ikäiset sopivat erittäin hyvin vaativiin asiantuntijatehtäviin, sillä heidän on asuntolainansa vuoksi pakko jaksaa vaikka työnantaja löisi millaisen vuoren haasteita eteen.

40-50v: PUDOTUSPELI

Tämä on keskimäärin se kaikkein rahakkain ja toisaalta haastavin ikävaihe, kun oma jaksaminen muodostuu pullonkaulaksi. Tietokoneen ruutua on tuijotettu jo vuosikausia ja elämä on puolivälissä - tätäkö haluan elämältäni? Päätetyöskentelyn terveysvaikutukset tuntuvat sekä päässä että kropassa. Kaukonäköisimmät ovat säästäneet itselleen sijoituksia, joiden turvin alan vaihto tai jopa ennenaikainen eläköityminen sujuu pehmeämmin. Toiset taas hyppäävät täysin loppuunpalaneina pois ilman selkeää suunnitelmaa jatkosta.

Urakeskeisimmät kokevat että IT-ala on heidän ainoa keino saada koulutusta vastaavaa palkkaa. Siksi he jaksavat vetää huippuosaajan rooliaan, vaikka sisimmässään heitä ei enää kiinnosta. Toisaalta monien ikätovereiden jättäessä pelin kesken korostuu oman osaamisen tärkeys työnantajan silmissä, ja ikävimmät hommat voi helposti delegoida muille.

Hiljainen enemmistö roikkuu mukana ainoastaan koska ei keksi muutakaan vaihtoehtoa elättää itsensä. "Pari vuotta vielä, että saisi asutolainan maksettua ja lapset isoiksi."

50-60v: TYYTYMINEN

Yli viisikymppinen ja vielä alalla? Huh! Onnittelut jos terveydestäsi on vielä jotain jäljellä. Ilmeisesti tosiaan viihdyt paremmin tietokoneiden kuin ihmisten parissa, tai sitten sinulla ei vaan satu olemaan mitään merkityksellisempää annettavaa ihmiskunnalle. Oli miten tahansa, olet alistunut kohtaloosi korporaation rattaana. Mutta ainakin olet kaltaistesi seurassa, joten todennököisesti viihdyt keskimääräistä paremmin työyhteisössäsi.

Tähän mennessä monet ovat löytäneet melko stabiilin position jonkun ison talon linjaorganisaatiossa. Kunhan muistaa olla pyytämättä liikaa palkkaa ja jakamatta kaikkea tietoa nuoremmille, ei työnantajalla ole erityistä syytä hankkiutua eroon juuri sinusta - paitsi jos YT-neuvottelut sattuvat kohdalle. Onneksi elämäntilanteesi vuoksi potkut eivät olisi enää maailmanloppu.

Myös konsulttina on mahdollista tehdä edelleen uraa. Jos olet kestänyt riepottelua ja epävarmuutta tähän asti, niin kestänet jatkossakin. Kun pystyt kerta toisensa jälkeen näyttäytymään tietyn osaamisalueen varmana peruspuurtajana, ei iällä oikeastaan ole mitään väliä tästä eteenpäin. Olet joka tapauksessa "vanha", mutta ketään ei kiinnosta tarkka ikäsi.

60v-: ELÄKÖITYMINEN
Näin vanhoihin dinosauruksiin töymää alalla äärimmäisen harvoin, mutta kyllä heitä on todistettavasti siellä. On edelleen mysteeri mikä saa ihmisen pysymään IT-alalla näin pitkään - yleensä jokseenkin vapaaehtoisesti. Kyse lienee henkilökohtaisten ominaisuuksien ja sattumien summasta.

Kollegoina he ovat joka tapauksessa mainioita, koska heillä ei ole työuran suhteen enää mitään hävittävää. Heidän osaamisensa muinaisista teknologioista on niin syvällisstä sorttia, että sitä ei yrittämälläkään saisi siirrettyä toiselle henkilölle - hieman yllättäen jopa työnantajat ymmärtävät sen. Nauti siis heidän leppoisasta seurasta kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Ansaitulle eläkkeelle jäänti tulee usein juuri silloin kun konkarin tukea eniten tarvittaisiin.