sapeli

sapeli

jokukukamikä?

November 2007

Kiirepaniikki töissä

By sapeli, Thursday 29.11.2007

*pökr*

Outo fiilis... Niin järjetön kiire töissä että kun on se siunattu minuutti kun puhelin ei soi niin sitä koittaa keksiä netistä viihdykettä mahdollisimman tiivistetyssä muodossa - koskaan ei tiedä milloin puhelin pirahtaa uudelleen soimaan joten jokaisen sekunnin on oltava täynnä hupia ja huvitusta, tai ainakin jotakin mielenkiintoa herättävää.

Ja yllättäen, klubituksessa ei tapahdukaan sekunnin välein kiinnostavaa - huomasin selaavani samaa topikkia kolmatta kertaa putkeen kun yleensä selaan vain noita kymmentä uusinta, ja niistä vain muutamaa kiinnostavinta. En siis enää edes rekisteröinyt lukemaani tekstiä vaan vain selasin sitä siinä toivossa että sieltä pomppaisi silmille jotakin erityisen kiinnostavaa. Tai ehkä en edes toivonut, ehkä se oli vain väsyneen mielen huljuttelua tutussa ympäristössä.

No, nyt on mennyt ainakin kolme minuuttia eikä puhelin ole soinut. Ehkä loppupäivä olisi rennompaa? Toisaalta olen jo vähän käynyt läpi kaikki mielenkiintoiset puuhat täällä töissä eli sitten tulee tylsää *nauru*

Never happy at work...

Eipä sillä, tätä työtä vois teoriassa tehdä just niin hissuksiin kuin vaan kehtaa. Mulla vaan sattuu olemaan tällä tietyllä tasolla odotukset oman työn ja asiakaspalvelun suhteen, eli välillä stressaa kun ei meinaa ulkoisten tekijöiden vaikutuksen alla yltää siihen tavoitteeseen.

... ja kun raskaan työpäivän jälkeen pääsee kotiin, on niin väsynyt että syö pikaisesti jotain ja vajoaa päikkäreiden syvään syleilyyn. Jossain vaiheessa omatunto kolkuttaa niin kovaa että herään unesta, tiskaan vähän aikaa astioita ja teen jotakin ruokaa, ja vietän sen ainoan kallisarvoisen hetken Toisen kanssa ennenkuin käydään jälleen kerran nukkumaan, tietäen että aika ei koskaan riitä.

Synkkää, eikö? No, ei asiat ihan niin huonosti ole kuin miltä ehkä vaikuttaa. Mä ehdin joka päivä tehdä mukavia omia juttuja töissä (roolipelisuunnitelmia), joka päivä kuitenkin ehditään nähdä ja viettää hetki yhdessä, ja joka viikonloppu ollaan vietetty kunnolla aikaa yhdessä ja tehty mukavia juttuja.

(Lisää tähän kohtaan oma elämänviisautesi loppukaneetiksi:)