Nyt on päässyt kyllä menemään aika pitkä aika edellisestä blogista - hyppäsin käytännössä kevään yli suoraan kesään!
Ulkona on helle ja kaikki on vehreää ja kukkaisaa!
Edessä on pari kuukautta upeaa kesää (töissä), ja sitten yksi kuukausi upeaa kesää lomalla. Sain kasattua kuukauden lomaa elo-heinäkuun vaihteeseen, jolloin suunnitelmissa BOOM ja vajaa viikko Heinolassa.
Ja yritän jättää viikon 32 (eli elokuun tokan viikon) auki ja vaan olla vapaasti ja hengailla Helsingissä.
On tässä kaikenlaista kivaa muutenkin kalenterissa alkukesälle. Tänä viikonloppuna on duuniporukan rymyristeily Tallinnaan, ja sieltä kun palaan niin tie vie melkein suoraan Prodigyn keikalle! Sitten Mixxedin avajaiset on ensi viikon viikonloppuna, ja sitä seuraavana viikonloppuna ropsahtaa meikäläiselle yksi vuosi lisää ikää - en tosin usko että järjestän mitään erityisempiä bileitä, something will come up anyway.
Sitten kesäkuun viimeisenä lauantaina on Pride ja Distortion Outdoorsit - joka kesän kohokohtia - ja heinäkuun puolessa välissä Danceteria Loveboat (liput plakkarissa). Kiva kesä siis tulossa, vaikkei mitään muita bileitä edes järkättäisi! (Ja järkätäänhän niitä...
)
Arttu oli tosiaan pari kertaa tässä välissä hoidossa, ja huomaan kyllä että allergiat ovat pahentuneet. Heti kun Arttu palasi kotiin katosivat myös allergiat, vaikka nyt on ennätyspaha koivukevät. No, kyllä sen viikon aina selviää allergialääkkeillä, ja aion tulevaisuudessakin ottaa Artun hoitoon aina kun saan.
Bileet... White Outit oli ihan ok, menivät tyypillisesti haahuiluksi kaapelitehtaalla...
Chicane oli aika kauhea niitä muutamaa mahtavaa biisiä lukuunottamatta. Ei oikein ole pointtia pudottaa BPM:ää noin alas illan vikana settinä, ja se laulaja oli kyllä jotain aivan karseata - ainakin verrattuna Maire Brennaniin. Oli kyllä kivat jatkot sitten Miian, Tsoden, Marsun, Jaakon ja Nicken kanssa.
Muutenkin tätä kevättä on kivasti värittänyt uudet ystävät Miia, Tsode, Marsu ja Öner, joiden kanssa pääsee puuhailemaan kaikenlaista ja pyörimään bileissä.
Niin ja Matti.
Ja Marzio.
Sit täs oli vappu, joka meni kans vähän ohi - UG-bileet oli ihan liian ahtaat, narikkaa ei ollut (ja mulla oli aika paljon aika arvokkaita kantamuksia), eikä sieltä meinannut löytää ketään. Lähdettiin about tunnin jälkeen takas etkopaikkaan, joka oli siis samalla jatkopaikka.
Aika paljon olen päässyt selvittelemään ystävien ihmissuhdehuolia tässä viimeisen parin kuukauden aikana, eli tavallaan sitäkin voi pitää sellaisena tämän ajan ja vaiheen juttuna. Ihan hienoa on se, että aina näiden jutteluiden jälkeen minulle ainakin on jäänyt sellainen olo, että tilanne (tai ainakin ystävän mieli) saatiin paremmaksi. Hukkaan ei siis mene nämä juttelut.
Lasten ja nuorten puhelimessa on tullut nyt käytyä kanssa aika säännöllisesti, ja nyt on tullut vähän rankempiakin juttuja. Onneksi tätä ei tarvitse (eikä voi!) tehdä joka päivä, voisi olla kyllä aika hajottavaa.
Viljaton ruokavalio on jatkunut, nyt paljon tiukemmalla linjalla. Ja sen on kyllä huomannut - varsinkin jos on vahingossa jotain viljapitoista syönyt (kuten lakua). Mulla oli viime viikolla vatsatauti (ekaa kertaa kai sitten ala-asteen?), eikä auttanut kyllä yhtään siitä toipumista kun söin vähän lakua, ajatellen että siinä konkurssissa ei pienellä viljamäärällä olisi väliä.
Minusta kaikkien asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukaista tämä artikkeli:
http://monkeyfood.net/2010/10/28/miksi-vilja-ei-sovi-ihmiselle/. Siellä kerrotaan aika hyvin perusteluin siitä, kuinka monella ihmisellä on tietämättään yliherkkyyttä viljalle, tai tarkemmin ottaen siinä olevalle lektiinille. Sen oikeastaan huomaa vasta sitten kun on kuukauden ilman...
Filosofointia... Minusta Monday Barin jälkeen (ja Heinin kanssa jutteluiden jälkeen) olen saanut pidettyä punaista, vihreää ja sinistä aika hyvin tasapainossa. Ehkä tässä viimeisen vuoden aikana olen siis oppinut itseni kuuntelemisesta yhtä jos toistakin. Esim. viime viikonloppuna kun olin ollut Alpparissa päivän ja tarkoitus oli jatkaa illalla vielä Helsinki2Ibiza-bileisiin Circukseen, sain kieltäydyttyä - vaikka tiesin että kaverit pettyisivät - koska huomasin olleeni aika uupunut. Puistossa oli nimittäin ollut monta aika painavaa keskustelua, ja 'mehut' oli niin sanotusti aika lopussa.
Jotenkin muutenkin ajatukset ovat olleet nyt hyvällä suunnalla. Kaiken taustalla on päässyt muotoutumaan yhä vankempi varmuus siitä, että elän juuri sellaista elämää mitä haluankin. Aina kun olen tyytymätön johonkin seikkaan itsessäni tai elämässä, loppujen lopuksi melko pienellä tutkiskelulla huomaan että se asia on niin juuri sen takia, miten elämääni elän ja haluankin elää. Aika moni tämmöinen juttu on oikeastaan arvokysymys - joitain asioita arvostan enemmän ja joitain vähemmän. Kaikkea kun ei voi saada.
Olen myös saanut itseni kiinni pari kertaa vertaamasta itseäni muihin, ja siitä ei kyllä ole mitään iloa.
Menee siis tuohon samaan itseni kuuntelemisen (ja itseni suhteen valppauden) kategoriaan.
Mitä toivoisin tulevaisuudelta? Aikaa. Tai siis aikaahan on vaikka kuinka paljon, mutta harmittavan suuri osa siitä menee sisällä istuessa. Jos saisin tehdä lyhyempää päivää töissä niin se auttaisi paljon, mutta voi olla että se ei tule tässä työpaikassa koskaan olemaan mahdollista. Kyllä työpaikan vaihtoakin on tullut ohimennen ajateltua, mutta en tiedä mitä työtä haluaisin tehdä - varsinkaan koska sen työn pitäisi pystyä ylläpitämään ainakin lähes nykyinen elintasoni, sekä siinä pitäisi olla vähemmän tunteja per päivä... Tuntuu jotenkin mahdottomalta yhtälöltä.
Toisaalta tiedän että jos vain avaisin itseni sille mahdollisuudelle että sellainen työ löytyisi, se voisi hyvinkin tupsahtaa syliini. Mutta tässä kohtaa esiin tulee muutoksen pelko - nyt olen kuitenkin erittäin hyvässä ja vakaassa tilanteessa, erityisesti taloudellisesti. Ehkä pelkään että jos alan katsella muita työpaikkoja, minussa voi alkaa kasvamaan tyytymättömyys tähän nykyiseen hommaan, mikä on kuitenkin loppupeleissä aika hyvä paikka!
Tämmöisiä tällä kertaa...
Avainsanat: Star Trek: The Next Generation, porkkanat, chilimeetvursti, kajarit, Dune (kirja, ei happy hc). 