Oikein kivoja ajatusprosesseja tänään töistä kotiin kävellessä
Olin kävelemässä kahden pensasaidan välistä polkua ja ajattelin että sehän oli hauska pieni palanen luontoa keskellä kaupunkia, ja häivähdyksenä mielessäni välähti sikermä mielikuvia ja tunnelmia, ja ehdin onneksi maistamaan sitä sen verran että huomasin sen koostuneen monista, monista tilanteista: paikkoja joissa olin lapsena ollut, elokuvia joista oli jäänyt hyvä mieli, biisejä joissa oli ollut tietty tunnelma, vesiväritöitä joko omatekemiä tai esim.
Stephanie Pui-Mun Law'n...
Tajusin että oikeastaan kaikki kokemuksemme rakentuvat subjektiivisen todellisuuden raaka-aineista: aikaisemmista kokemuksista. Ja näitä maailman peruspalasia keräilläänkin sitten kohdusta lähtien, ehkä jopa kauempaakin. Tämähän on siis vain toinen tapa selittää se, että jokainen kokee maailman omalla tavallaan, omien linssiensä läpi.
Ajatus jatkoi vyörymistään - ja tässä välissä muistin enemmän kuin tajusin kuinka oli helpompi tavoitella korkealla liihoittelevia oivalluksia kun mieli on korkealla - ja aloin paremmin käsittämään kuinka jokainen kokemus on peruuttaamaton osa elämämme rakennelmaa. Tuli mieleen toinen mielikuva, maalisammiosta. Oletetaanpa vaikka että vastasyntynyt vauva on täysin valkoinen maalipurnukka, johon maailma alkaa liruttamaan väriään. Maalia sekoitetaan koko ajan, kun uudet kokemukset sekoittuvat vanhaan.
Jokainen kokemus tuo mukanaan oman värisekamelskansa. Jotkut kokemukset ovat puhtaan vihreitä, toiset punaisia; osassa on mukana paljon mustaa tai rikottuja värejä, samalla kun toiset ovat vaaleita pastelleja. Jokainen kokemus jää sinne maaliin ja vaikuttaa lopputulokseen - jolla ehkä jossain vaiheessa maalataan elämämme tarina? Tuleeko sinun tarinastasi synkkä vai valoinen?
Tietenkin yksinkertaisuudessaan tämäkin mielikuva tarjoaa monenlaisia tulkintoja. Jos lisäät oranssiin elämään sinisiä kokemuksia, saattavat ne korostaa toisiaan - ainakin sillä hetkellä kun ne tapahtuvat - mutta onko lopputulos harmaampi? Vai onko avain siinä kuinka paljon lisäät tummia sävyjä vaaleiden sekaan? Monissa kokemuksissa tulee käsi kädessä paljon vaaleita, voimakkaita värejä, mutta myös tummia, murrettuja sävyjä, ja sitä kysyy itseltään onko se rikkautta vai seuraako niistä viimekädessä vain selkeyden puutetta.
Jokseenkin umpikujaan tuon ajatuksen kanssa päätyneenä, palaisin tuohon ensimmäiseen mietteeseen. Jos olet kanssani samaa mieltä kokemusten rakennuspalikoista, tee itsellesi palvelus ja pidä huoli että sinun ja läheistesi elämissä on mahdollisimman paljon hienoja kokemuksia joista rakentaa loistavaa tulevaisuutta.
