sapeli

Olin Na'n kanssa mahtavalla reissulla Alankomaissa Amsterdamissa ja Energy-tapahtumassa 18.2. - 21.2., eli pitkä neljän päivän viikonloppu.

Perjantaina lähdettiin puolilta päivin Hki-Vantaalta eteenpäin, oli kiireetön aamupäivä ja ehdin katselemaan Charmediakin samalla kun mietin että onhan kaikki varmasti mukana. Sinne päin lähtiessä mukana oli vain yksi reppu ja päällä olevat vaatteet, eli helpolla pääsin.

Siitä oli aika pitkä aika kun viimeksi olin ollut kunnon reissulla, joten olin varannut kunnolla käyttörahaa mukaan. Lomalla ei ole kiva pihistellä. Aloitin reissun törsäämiset lentokentällä ostamalla pekoni-kana-sandwichin!

Lento meni nopeasti (2h 15min) lähinnä torkkuessa, Na'n laukku tuli nopsasti ja päästiin ilman ongelmia junalla Amsterdaam Centraal-asemalle. Na tiesi että hotelli oli lähellä Leidsepleiniä, bongattiin se kartalta ja lähdettiin kompassin kanssa suunnistamaan sinne päin. Hotelli löytyi melko helposti, yhden kerran piti kysyä apua Emilialta, Na'n kaverilta joka on asunut pitkään Amsterdamissa.

Onpa muuten mahtavan luonteikas kaupunki! Paljon kapeita, korkeita ja erityisesti vanhoja rakennuksia, mutta heti vieressä modernejakin rakennuksia. Pyöriä aivan joka puolella, ja jokaisella vähääkään suuremmalla tiellä ratikat. Autoista viis.

Lepäiltiin hetki kunnes Emilia tuli hotellille, ja lähdettiin siitä yhdessä sitten syömään. Argentiinalainen nauta oli sitkeää ja rustoista, ja kallistakin vielä. Olisi pitänyt ottaa pehvaa kuten Emilia (rump-girl)!

Sitten käytiin jälleen hotellilla, Na vaihtoi vaatteet ja lähdettiin tsekkaamaan Amsterdamin yöelämää. Piti ottaa kuitenkin aika rauhallisesti, kun itse päätapahtuma oli seuraavana iltana. Kolmessa paikassa käytiin (Bling, joku Brasiliainen paikka, ja joku nimetön piiloklubi) ja oli ihan kivaa. Aika perus RnB-musaa oli kaikissa, mutta ekaa paikkaa lukuunottamatta kaikissa oli hyvä meno. Emilia näytti ihan meidän henkivartijalta niittileggingseissään! *kovis*

Ainoa mutta melko iso miinus näistä baareista/klubeista on se, että vaikka tupakointi on Amsterdamissa baareissa kielletty, siellä kuitenkin yhä poltellaan aika paljon - tupakkaa sekä muutakin. Olin varannut vain yhden "arkipaidan" mukaan itselleni, ja se haisi tuon reissun jälkeen niin pahalta että en voinut loppureissuna sitä käyttää.

Lauantai oli sitten omistettu shoppailulle. Emiliasta ei kuulunut mitään aamulla joten lähdettiin Na'n kanssa omin nokkinemme suuntaamaan Cool Cat-nimistä kauppaa kohti, jonka osoite löytyi netistä. Hotellista napattiin mukaan kartta, johon aloin sitten merkkailemaan tärkeitä ja kiinnostavia paikkoja.

Ai niin - ennen kuin Na heräsi, kävin paikallisessa supermarketissa, Albert Heijn'issä. Sieltä tarttui mukaan hedelmiä, karkkia, tuoremehua, croissantteja, eli aamiaistarpeita koko reissun ajaksi. Se oli yllättävän mukavaa! Tuolla ei vain pysty maksamaan kortilla, eli käteistä alkoi tässä vaiheessa menemään vähän enemmän kuin mitä olin ajatellut.

Cool Cat löytyi sitten paljon myöhemmin - ei siksi että oltaisiin eksytty, vaan siksi että matkan varrella oli niin paljon kivoja kauppoja! Ostin pari pientä juttua (esim. ne kirkkaan vihreät lasit), mutta lähinnä olin mukana antamassa mielipiteitä Na'lle naisten osastoilla... Löysin sitten vähän myöhemmin pari hienoa paitaa ynnä muuta tavaraa, eli en tosiaan tullut tyhjin käsin sieltä takaisin. Itse asiassa piti laittaa reppu ruumaan ja iso muovikassillinen kaikkea sieltä ostettua mukaan matkustamoon...

Käytiin syömässä lounasta oikein hyvässä kiinalaisessa ravintolassa (Na söi ankanjalkoja, yäk) Chinatownin reunamilla, ja käytiin siellä vielä toistekin maanantaina ja täytyy suositella! (Kunpa vielä muistaisin sen nimen...)

Muutamat kaupat myöhemmin alettiin valua takaisin hotellia kohti, vähän huoletti että miten jalat jaksaa sitten bileissä... (Hyvin jaksoivat! ) Matkalta nappasin mukaan pullon portviintä sekä Appelsiini Bacardi Breezeriä (0.7l pullo maksoi jotain 3e). Hotellilla ehdin torkkumaankin hetken kun Na meikkaili, ja sitten laittauduttiin valmiiksi - Emilia tuli taas hotellille. Tinin kannettavat kajarit oli onneksi mukana niin oli hyvää musaa etkoja varten.

Me käytiin pikaisesti - täydet bilemeikit ja -vaatteet päällä - Italialaisessa raflassa syömässä nopeat sienipastat (hyvää ja halpaa!), ja sitten juostiin junalle Uutrechtiin. Vähän jännitti että miten niin isossa tapahtumassa oikein onnistuisi bilettäminen... Juna oli täynnä bilettäjiä ja kävely juna-asemalta itse tapahtumaan oli kanssa jatkuvassa ihmisvirrassa, mutta täytyy sanoa että ihan hyvin se oli järjestetty, koska ei juurikaan jouduttu odottamaan sisäänpääsyä.

Narikkana toimi sellainen lokerojärjestelmä (maksoi tosin 6e + 5e pantti), ja jonkin aikaa jouduttiin odottamaan turvatarkastusten kohdalla. Niitäkin oli varmaan 20 rinnakkain, eli ei paha. Oli aika hyvä ilme kyllä pokella kun kumosin pikkulaukullisen tikkareita ja glowstickejä ja muuta bilesälää siihen pöydälle.

Sitten käytiin vaihtamassa rahaa chipeiksi, ja sitten käytiin vessoissa, eli vielä lisää odottelua. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Pääareena oli täynnä kun sinne mentiin (näistä oli onneksi ihan selkeät kyltit), joten mentiin toiselle areenalle. Meno oli ihan hyvä, mutta kaipasin hiukan kurkun kostuketta, ja suunnattiin baaritiskille. Siellä olikin sitten aika ryysis. Eteneminen oli hidasta, en oikein nähnyt että mitä kaikkea oli tarjolla, viereinen nainen poltti tupakkaa, ja musiikki oli niin kovalla että en meinannut kuulla mitään mitä Na tai Emilia sanoivat. Känkkä iski.

Lopulta tilaamani kahden siiderin, red bullin ja vesipullon sijaan sain vesipullon ja kolme olutta, joista join yhden heti ketutukseen. Halusin lähteä pois siltä areenalta - musiikki oli liian kovalla ja muutenkin huonoa - joten suunnattiin pääareenalle, jossa oli nyt tilaa. Areenoitten välillä piti vaeltaa aika pitkiä matkoja, ehkä 200-300m, joten siihinkin aina upposi aikaa.

Pääareenan keskellä oli jotain 3-5m korkea koroke (vip-alue?), joka esti näkymät sisäänkäynniltä päälavalle, mutta sen ympäri pääsi melko helposti. Porukkaa oli kuitenkin tosi paljon, ja Na ja Emilia pysähtyivät odottelemaan jotain kavereitaan. Itse aloin siinä vaiheessa tuskastua odotteluun ja jahkailuun, ja lähdin seikkailemaan omin päin. Me oltiin jo sovittu tapaamispaikka bileiden lopuksi, ja tekstareilla pystyi vähän koordinoimaan menoja.

Siitä sitten oikeastaan alkoikin se itse tapahtuma omalta kannalta. Oli kiva katsella ihmisiä ja fiilistellä musaa - tanssimaan ei oikein mahtunut, kun ei ollut mitään paikkaa mihin lasin/korkittoman pullon olisi voinut laittaa. Vodka/Red Bullit maistuivat... Tiësto oli huono, ainakin ekojen kahden biisin perusteella, ja parasta musaa soitti Jochen Miller! Kivaa oli myös Ferry Corstenin parissa.

Kävin pyörittelemässä poitakin ja siitä tuli yhdelle tapahtuman virallisista kuvaajista tosi hyviä kuvia! Yritän saada ne itsellenikin, jos niitä ei julkaista tapahtuman sivuille (ei toistaiseksi ainakaan ole). Myöhemmin sotkeuduin jonkinlaiseen poi-off-skabaankin yhden USAlaisen kaverin kanssa, ja hän oli tosi hyvä - ja minä tietenkin erittäin kännissä jo siinä vaiheessa.

Kaikki areenat tuli käytyä läpi pariin kertaan, ja löysin Na'n ja Emiliankin sieltä ennen sovittua tapaamisaikaa. Tytöt lähtivät hyvissä ajoin (viiden aikaan) Amsterdamiin, minä jäin vielä hetkeksi, jotenkin tuntui siltä että jotain oli vielä tapahtumasta saavuttamatta. Olisi ehkä ollut fiksua lähteä myös siinä vaiheessa, mutta kai jonkinlaista itsenäisyyden tarvetta siinä oli. Vaikea selittää.

Matka Amsterdamiin oli aika jännä, koska portviinipullon ansiosta humaltila oli melkoinen, ja piti kuitenkin päästä ensin Uutrechtista Amsterdamiin ja sitten Amsterdamissa rautatieasemalta hotellille... Mutta onnistuin! Se oli mielenkiintoinen aamu.

Seuraavana päivänä raahauduttiin sinne samaan italialaiseen ravintolaan ja syötiin calzonet (nam!) ja meikä otti sivistyneesti lasillisen viiniä. Vähän jaksettiin kierrellä lähialueita, mutta energiat loppuivat aika nopeasti, ja palattiin hotellihuoneelle. Siellä sitten torkuttiin ja katseltiin telkkaa loppuilta (Tudors!), ja lopulta käytiin nukkumaan.

Check-out oli klo 11 ja oltiinkin ihan hyvissä ajoin. Hetki hengailtiin aulan tietokoneilla ja sitten suunnattiin juna-asemalle viemään matkalaukut säilöön päivän ajaksi. Onnistuttiin käyttämään jälleen kerran paikallisia ratikoita! Hyvin toimiva kaupunki, täytyy sanoa.

Lisää kierreltiin kaupungilla, syötiin hodari (herkkua!) ja käytiin vielä kertaalleen siellä kiinalaisessa ravintolassa. Muutama viime hetken tuliainen tuli kanssa ostettua, ja suunnattiin hyvissä ajoin junalle. Oli aika moinen järjestely että saatiin kaikki tavarat plus ostokset plus tuliaiset mahtumaan siten, että ne sai lentokoneeseen! (Ja minä menin shoppailemaan vielä vähän lisää lentokentältä, kun sai halvalla Coconut-Bacardia ja kannettavat mp3-kajarit!)

Kaiken kaikkiaan ihan upea reissu, ja pituus oli täydellinen! Neljä päivää oli tarpeeksi, että millekään päivälle ei tullut paineita kasata liikaa ohjelmaa, pystyi ihan hyvin "tuhlaamaan" yhden päivän krapulointiin, mutta ei myöskään ollut niin paljoa aikaa että olisi ehtinyt kyllästymään. Smart shopeissa ei tullut käytyä kertaakaan (tai tuli, mutta mitään ei tullut kokeiltua), eli se saa jäädä seuraavaan kertaan...

Ja tosissaan toivon että siihen ei mene kauaa!

(Edit: olen kyllä huomannut tuolta lomalta tultuani että on ollut todella helppo uudelleenarvioida kaikkia rutiineja, nähdä omaa elämäänsä uusin silmin. On se näköjään ihan totta mitä sanotaan, matkailu avartaa!)

Ja vielä tämän hetken avainsanat: Amsterdam!, chilitonnikala, kaakao, Nic Chagall - This Moment, Tatana ft. Stephan Maria - I can, niin kova pakkanen että nenäkarvat jäätyy.

Monia juttuja tuolta ajalta on tullut mieleen tässä viikon aikana, mitkä unohtui kirjoittaa... Roolipeliporukan kanssa ollaan yhä nähty käytännössä joka viikko! On kyllä mahtavaa että meni hyvin tai huonosti, on yksi päivä viikosta kun voi keskittyä aivan muihin maailmoihin ja vielä loistavassa seurassa.

(Nythän meillä oli pieni breikki kun Jurilla oli iltatyötä vähän reilun kuukauden ajan, ja missasin toisen meidän kahdesta pelikerrasta tänä aikana kun biletys venähti liian pitkälle... Mut eilen pelattiin taas arki-iltana, ja kivaa oli. )

Viime vuoden aikana pelattiin aika paljon mun johdollani Vampire: the Masqueradea, alkuperäisillä säännöillä! Yhä riittäisi juonta, mutta tuli pieni burn-out, ja ehkä tuokin on omalta osaltaan myötävaikuttanut siihen että blogeja ei ole tullut kirjoiteltua; kaikki vapaat hetket töissäkin tuli helposti käytettyä pelin miettimiseen.

No, takaisin menneisyyteen.

Se eron jälkeinen aika, ekat pari kuukautta, oli kyllä jännää. Toisaalta oli sellainen valtava harmaa tyhjyys elämässä, mutta toisaalta oli selvää että vaikka molemmat olivatkin pettyneet, taustalla oli yhä paljon hyviäkin tunteita, koska tultiin niin hyvin toimeen.

Saatiin juteltua aika nopeasti aika suuri osa asioista aika hyvin, että elämä ei tullut ihan mahdottomaksi. Näin jälkikäteen on kuitenkin huomannut että aika paljon jäi silloin myös käsittelemättä, kun silloin ei ollut valmis. Tässä ollaan oltu sen jälkeen välillä ystäviä, välillä vain kavereita tai kämppiksiä, välillä on taas löytynyt enemmänkin yhteisymmärrystä - kai se on todettava että tuollainen suhde jättää pysyvän siteen kahden ihmisen välille, vaikka en enää uskokaan että yhteen palattaisiin. (Tai jos niin kävisi jossain hamassa tulevaisuudessa, se olisi ihan eri lähtökohdista ja oltaisiin luultavasti molemmat muututtu aika paljon.)

Se yhteinen muutto kommuuniin sujui ihan hyvin. Siellä on tullut katseltua yhdessä telkkaa, on ollut helppoa käydä yhdessä bileissä ja jatkoillakin kotosalla. Sitten kuitenkin on se oma huone ja oma sänky minne aina päivän päätteeksi päätyy, ja molemmat ollaan ymmärretty että se on parhaaksi. Kun toista näkee joka päivä niin muutenkin eron käsitteleminen ja "yli pääseminen" on ollut tarpeeksi vaikeaa ilman sleep-overeita.

Onhan sitä pari kertaa lipsunut tunnepuolella takaisin toiveajattelun puolelle, ja sitten on sattunut, mutta sitä kautta sitä palaa hiljalleen todellisuuteen. Joka kerta kuitenkin, ainakin parin päivän soul-searchingin jälkeen, olen kuitenkin päätynyt siihen että niin kauan kuin Tini pysyy mun elämässäni, mulla on hänelle annettavaa, vaikka en saisi mitään takaisin.

Elämä Enan kanssa on ollut kanssa ihan mahtavaa. Ena on niin mahtavan positiivinen, uskon että omakin elämänasenne on muuttunut parempaan suuntaan näiden kuukausien myötä. Tässä vaiheessa siis ollaan asuttu yhdessä 5 kuukautta ja vähän päälle? Ollaan saatu aikaan hyvät säännöt ja systeemit, vaikka niitä välillä vielä hiotaankin. Täytyy myöntää että tämmöinen kommuuniasuminen sopii mulle hyvin! Oikeastaan en osaa enää kuvitellakaan yksin asumista...

Omassa ystäväpiirissä on kanssa tapahtunut jänniä juttuja tänä aikana, ja rakkautta on ollut paljon ilmassa. Tarkempia yksityiskohtia en täällä levittele, mutta sanotaan näin että erään Antin ilmestyminen kuvioihin muutti paljon. Ja olen kyllä tosi ylpeä ystävistäni sen suhteen että miten kaikki on lutviutunut! Roosa tosin lähti Tanskaan vaihtoon jokin aika sitten, joten on odotettavissa että meidän porukka näkee vähemmän tänä aikana (Roosa on nimittäin vähän sellainen liima joka meitä pitää yhdessä), mutta toisaalta myös on odotettavissa reissu Köpikseen.

Mitäs kaikkea muuta tällä välin on tapahtunut?

Mulla on nyt kaksi veljentyttöä, Iines 2v ja Milla 7kk (suunnilleen ). Milla ei vielä paljoa puhu, mutta Iines on kyllä oikein aurinkoinen tapaus. Iineksen 2v-synttäreillä pidin pienen poi-esityksenkin. Pipsa-muorihan muutti kanssa tähän meidän lähelle 10 min kävelymatkan päähän, eli sitäkin on tullut nähtyä enemmän.

Astrologia on nyt ollut kuuma juttu, ja olen tehnyt ystäville syntymäkartta- ja transiittitulkintoja harjoitukseksi. On kyllä kiinnostavaa! Olen myös itseeni saanut uusia näkökulmia näiden kautta, ja voisin jopa ajatella että pari omaa outoa piirrettäni voisi hyvinkin selittyä tuota kautta. Mitäänhän nämä eivät muuta, mutta jotenkin on lohduttavaa ajatella että on joku syy siihen miksi on sellainen kuin on, eikä se jää vain epämääräiseksi mysteeriksi. ("Mikä meni pieleen?")

Poin pyörittelystä on tullut intohimo, nyt kun siinä on päässyt jyvälle. Syksyn kestänyt Luoviuksen Kipinä-kurssi oli ihan mahtava, ja yhä nähdään silloin tällöin kurssilaisten kanssa ja pyöritellään yhdessä. Joka päivä pyörittelen 10-20 minuuttia, busseja odotellessa tai töissä ruokatunnilla. Tästä voikin lukea enemmän tuolta poi-blogin puolelta.

Muuton jälkeen tuli pari kuukautta katseltua Frendejä aika paljon (Enalla kun on ne kaikki), ja viimeisen parin kuukauden aikana on Charmed ollut tehokatselussa (lainassa Marilta). Tinin kanssa katsottiin kanssa Nurse Jackien eka seasoni telkasta, samoin Survivor Toncantins on finaalia vaille katsottu. Battlestar Galacticasta on vielä pari jaksoa katsomatta, mutta saatiin sitäkin jatkettua melkein vuoden breikin jälkeen.

Mulla on onneksi mun ihanassa pienessä vihreässä huoneessa parvisängyn alla pieni sohva, joten siinä on mukava katsella leffoja ja sarjoja tai vaikka meditoida. Sitäkin olen tässä muuten viime päivinä aloitellut ja luulen että tästä voisi tulla jokapäiväinen tapa!

Innostuin tänä aikana Shponglesta (Nothing is something worth doing ), sekä liquid drum'n'bassista (esim. Seba). Enyaakin aloin pitkästä aikaa kuuntelemaan. Muutoin samat vanhat kunnon kiksu ja psytrance jaksaa aina vaan kiinnostaa.

Bileet... Hmm... Kyllähän sitä tulee aika usein yhä käytyä bileissä kavereita moikkaamassa, enää ei kyllä tule paljoa tanssittua. Liian levoton mieli. UG-bileitä on tuntunut olevan aika paljon viime aikoina, niissä on aina hauskaa, mutta on sitä tullut käytyä katsomassa mm. Ferry Corsten Luxissakin. Ensi viikolla lähden Amsterdamiin Nan kanssa, siellä lähistöllä on Trance Energy missä mennään käymään! Jotenkin on sellainen olo että pitäisi olla enemmän innostunut, mutta toisaalta on hyvä että ei ole mitään ennakko-odotuksia tai hypetystä - sitä todennäköisempää että matka ylittää odotukset!

Töissä menee hyvin, työ on jokseenkin rutiinia, mutta työkaverit on mukavia ja rahantulo on vaivatonta. Äskettäin tuli kuitenkin vastaan kiinnostava työilmoitus ja laitoin sinne hakemuksen, ja kun esimieheni kuuli tästä (kysyin suosituksia), hän vinkkasi että olisi meillä firman sisälläkin yksi parempi paikka avoinna. Laitoin siitä kyselyn ja miten kävikään, sain sen paikan! Meikäläinen siirtyy siis asiakaspalvelusta järjestelmäasiantuntijaksi, ja palkka nousee aika mojovasti! Pitkästä aikaa siis tälläkin osa-alueella tuntuu pääsevän eteenpäin!

Rakkauselämästä: mulla ei ole mitään kiirettä siirtyä eteenpäin, enkä oikein osaa kuvitella olevani ylipäänsä kenenkään kanssa minkäänlaisessa suhteessa. On selvää että mulla on ikävä taipumus sokeutua omille tunteilleni ja omalle tilanteelleni, eikä olisi reilua kenellekään yrittää suhdetta ennen kuin saan tätä selvitettyä. (Tähän liittyy myös tuo meditaation aloittelu.) Mulla on onneks paljon halikavereita ja juttukavereita, eli en koe että rakkautta puuttuisi elämästä yhtään.

Ja sitten vielä lopuksi, ajattelin että tästä lähtien lisään aina blogien loppuun pari avainsanaa jutuista, jotka ovat jollain tavalla vahvasti mukana aina sen hetken todellisuudessa: Ruisleipä ja tonnikala, Charmed, kokonaiset herkkusienet, Disaronno + Cokis, uusi duuni, Indigon Psytrancemix 2005, Enya, Astrologia, Meditaatio, ja Panang Curry.

Lueskelin 3 vuotta vanhoja blogeja ja teki tosi hyvää muistella niitä aikoja, ja tajusin että en ole kirjoittanut tänne oikeaa blogia pitkään aikaan - pelkkiä poi-blogeja.

Oikeastaan nyt on tarpeen aikamoinen recap, koska tosi vähän on tullut kirjoiteltua. Itse asiassa nyt kun katsoin tuota blogiarkistoa, niin viimeksi olen postannut blogin muusta kuin poin pyörittelystä silloin kun erottiin Tinin kanssa Heinäkuussa, ja sitä edellinen oli siitä vuosi taaksepäin kun oltiin ekaa kertaa Airport Jameissa!

Ehkä tuokin kertoo jo jotain. Tinin kanssa kun ollaan noista ajoista juteltu niin jotenkin hirveän sokea sitä on ollut kaikelle, arkea ja bileitä käyty läpi raudanlujalla ja -harmaalla rutiinilla... Hui.

No, pikainen recap (tämä voi auttaa kun taas 5-10 vuoden päästä lueskelen näitä vanhoja blogeja):

Käytiin Airport Jameissa tosiaan 2009 Heinäkuussa, ja se oli mun ja Tinin toinen yhteinen reissu ulkomaille (eka oli Goa). Kivaa oli, vaikka ulkomailla isoissa bileissä korostuikin se, että hakeuduttiin bileissä tekemään eri juttuja ja kuuntelemaan eri musaa. Bileistä jäi tosi hyvä fiilis ja haluttiin ehdottomasti mennä uudestaan.

Syksy 2009 oli ainakin sen puolesta meille stressaavaa kun tuli ilmi että meidän täytyisi muuttaa putkiremontin alta pois meidän kotoisasta Etelä-Haagan yksiöstä (27.5m2!), ja jotenkin siitä sitten kehkeytyi pieni paniikki kun tajuttiin että Arttu-kisu voisi erityisesti kärsiä pölystä ja metelistä - ramppaavista työmiehistä puhumattakaan.

Melko nopeasti löytyi parikin vaihtoehtoa, vielä tuota pienempi yksiö etu-Töölöstä melkein rautatieaseman naapurista, ja upea 1.5-kerroksinen rivitaloasunto Tapaninvainiosta Pohjois-Helsingistä. Ihastuin itse tuohon rivitaloasuntoon, vihdoinkin olisi kämppä missä mahtuisi viihdyttämään vieraita, ja siinä oli omaa pihaakin puineen kaikkineen! Tini toisaalta olisi halunnut mieluummin keskustaan, mistä olisi vaivatonta elää muutakin elämää.

Näin jälkikäteen luulen että meillä molemmilla oli jo silloin aika selkeä tarve laajentaa elämänpiiriä siitä parisuhteesta ulkomaailmaan - mulla se tuli esille tarpeena kutsua useammin kavereita käymään, Tinillä tarpeena päästä itse helpommin omia kavereitaan tapaamaan ja muutenkin liikkumaan. Kumpikaan ei varmaan tiedostanut että tästä oli kyse, tai että kuinka tärkeätä se oli, joten päädyttiin muuttamaan Tapaninvainiolle. Päätös oli yhteinen, mutta minä taisin painostaa vahvemmin.

Se aluehan oli oikein kivaa, paljon oli vihreyttä ja Vantaanjoki oli lähellä, mutta me päädyttiin asumaan siellä käytännössä vain loppusyksy, talvi ja alkukevät 2010, joten niistäkään ei paljoa ehditty nauttimaan. Talvella oli talkkarivuoroja ja täytyi luoda lunta aamun pimeydessä, ja se kämppä oli KYLMÄ. Hyrr. Oikeastaan ainoa kerta kun kutsuttiin sinne ketään oli tupareissa, muutoin se oli sen verran kaukana että se ei koskaan oikein tuntunut järkevältä. Eikä me oikeastaan saatu sitä kämppää missään vaiheessa oikein oman näköiseksikään, ei tuntunut olevan yhtään energiaa tai kiinnostusta pesänrakentamiseen.

Oikeastaan se puolivuotinen meni hyvin pitkälti nenä kiinni omassa monitorissa. Siitä ajasta jäi kaiken kaikkiaan aika synkkiä mielikuvia. Kävelyjä ulkona sumussa ja loskassa, sotkuinen asunto, todella vähän yhteisiä juttuja. Kavereita tuli varmaan nähtyä kanssa vähemmän kuin normaalisti - tässäkin varmaan se välimatka vaikutti asiaan.

No, talvi ja kevät muuttuivat kesäksi ja se tietty piristi vähäsen. Innostuin pyörittelemään poitakin ihan kunnolla, kuten blogeista näkyy. Tininkin kanssa pyöriteltiin aina välillä siinä omalla pihalla, puun oksia väistellen. Arttu tykkäsi kanssa hengailla siellä ulkona meidän kanssa, oikeastaan ne kesäillat omalla pihalla on tosi mukavia muistikuvia tuolta ajalta.

Heinäkuu läheni ja varattiin taas liput ja hostelli ja matkat Airport Jameihin. En nyt ihan täydellisesti muista mutta meillä taisi Tinin kanssa mennä kesälomat jotenkin huonosti eri aikoihin, vaikka nyt tuonne Haapsaluun päästiinkin samaan aikaan.

Meillä oli mennyt Tinin kanssa paljon huonommin kuin mitä olin tajunnut, ja tilanne päätyi sitten ratkeamaan la-su välisenä yönä kun oltiin kävelemässä tuolta festareilta hostellille. Kerroinkin tästä jonkin verran tuossa Heinäkuu 2010 blogissa, enkä kaivele tätä sen enempää tässä.

Tuonkin jälkeen oli tietenkin vaikeaa, ja kun ei pystynyt parhaan ystävänsä kanssa juttelemaan asioista, ei niitä jotenkaan itsekään pystynyt kovin hyvin selkeyttämään päässään tai sydämessään. Ei siis suuri ihme että siltäkään ajalta ei ole blogeja. Mehän jatkettiin yhdessä asumista Tinin kanssa elokuulle, koska vuokrasopimus oli määräaikainen, mutta pidettiin silmät auki omia kämppiä katsellen.

Suht pian eron jälkeen löysin kuitenkin jostain optimismia ja innostuin ajatuksesta muuttaa Enan kanssa yhteen! Yksi kolmaskin ihminen (Stella, johon tutustuttiin Goan reissulla) harkitsi yhteen muuttoa, mutta jäikin vielä Poriin. Kun suunnitelmat alkoivat konkretisoitumaan ja löytyi hyvä 88m2 kämppä kolmella makuuhuoneella, päätin kutsua Tinin meille alivuokralaiseksi siksi aikaa että hän löytäisi itselleen oman paikan.

Oliko se hyvä idea?

(Jatkan tästä myöhemmin.)