ninnipinni

Tjänare!
Med börjare.. svenska tittare.. juudejoodejaa..
Tästä se taas lähtee.. hitaasti mutta varmasti.. Lupaan sen -varmasti!
Ura lähti jo.. N-O-U-S-U-U-N !!
Ja mä siinä mukana.. niinku rakettispagetti.
Huomenna tuun takas.
Lupaan sen.
Niin että tömähtää.
Nappaan vaan messiin vähä mehevimpii juttui.
I promise.. and I hope.
Hejdå!
pus o kram.
.n.

Hei.
Strippasin tänään perheelleni. Kyllä, luit aivan oikein.
Kaikki alkoi siitä, että vasen korvani havaitsi surinaa lähietäisyydeltä.. Luulin ensin että alan seota, mikä ei olisi mikään ihme, mutta sitten tunsin jotain liikettä samaisen korvan takana, jossain tuolla niskavilloissa.
Ja samassa ääni kuului voimakkaammin. Aistit voimistuivat äärimmilleen!
Itsesuojeluvaisto sanoi, että juokse, tyttö, juokse! Ja se sanoi myös, että ravistele, tyttö, ravistele! Ja minähän juoksin ja ravistelin itteäni niin, että meinasin juosta seinään. Minussa oli salamatkustaja.
Juoksin siis omakotitaloa ympäri ja huusin ja kiruin jotain tyyliin "Ottakaa se pois!!" ja heittelin samalla vaatteita yltäni.
Tätä kesti jokunen minuutttii. Kaikki tuli tietysti seuraamaan äänekästä ja paljon liikettä sisältävää "performanssiani" olohuoneeseen, minne olin paniikissa päätynyt.
Heittelin vaatteita sen verran vauhdikkaasti ja seurauksia ajattelematta, että rintsikat avautuivat ja tissit vilahteli kun puistelin hurjasti päätäni alaspäin siinä toivossa että se jokin menisi pois minusta.
Isä nauroi ja äiti huusi, että ei saa nauraa kun toisella on paniikki ja pikkuveli kuikuili ihmeissään esitystäni olohuoneen ovella..ja minä - minä keskellä olohuonetta, alusvaatteet nippanappa päällä roikkuen. Kaoottinen tilanne.
Tilanne jatkui hysteerisellä hiusten harjaamisella. "100 harjanvetoa päivässä pitää hiukset sileinä ja kiiltävinä.." olen joskus jostain lukenut..varmaan vuoden -65 Reginasta.. Mutta nyt kiiltää juu.

Strippaus jatkui suihkussa, minne juoksin häpeissäni..Tosin siellä olin ihan itsekseni - ihan vaan lastensuojeluviranomaisille tiedoksi! - tai niinhän minä luulin.. Suihkuttelin siinä kaikessa rauhassa kun kuulin surinan taas!! Silloin viimeistään kävi mielessä, et oonko oikeesti sekoomassa.
Mutta onneksi luuloni kumosi pieni kärpänen, joka ajelehti viemäriä kohti.. Se oli varmaan hypännyt mun kyytiin päivällä, kun kävin vintillä penkomassa vanhoja juttuja.. Ja lämpimässä sitten raukka heräsi horroksestaan, ja mikäpä sen turvallisempi ja mukavampi paikka herätä, kuin ihmisolennon lämmin korvantaus. Se varmaan vaan yritti kiittää ja minä menin ja hukutin sen..Ainiin! Ja äiti liiskasi sen raadon vielä varmuuden vuoksi kahden paperin välissä ja heitti pönttöön..taisi vetääkin vielä

Tuntoaisti on käynyt ylikierroksilla koko illan.. Se tarkoittaa sitä, että tunnen jatkuvasti, että joku kävelee iholla tai hiuksissa jne. Ja se tarkoittaa myös sitä, että olen useammin kuin yleensä joutunut tahtomattani kurkkaamaan myös paitani alle varmistuakseni siitä ettei siellä ole mitään sinne kuulumatonta.

Noh.. Tillanne rauhoittui.. mutta se ei ikävä kyllä päättynyt! Sain kokea kauhunhetkiä myös illalla.. Surina alkoi taas! Tällä kertaa se oli huomattavasti voimakkaampaa ja kuului katon rajasta.. Siellä pörräsi iso kärpänen! Se oli varmaan sen pienen äiti tai iskä joka yritti tulla kostaan mulle, mutta mun iskä oli kovempi! Se tappo sen kärpäslätkällä tosta noin vaan!
Siihen loppu surinat.
..kai?

Älkää ikinä ruetko opiskeluiden ohessa järkkäämään muotinäytöstä!!
Älkää, vaikka saisitte pitää lipputulot itsellänne, älkääkä sittenkään vaikka saisitte siitä uurastuksesta opintoviikkoja!
Muistutan myös, ettei hommaan kannnata rueta, vaikka olisi puolivuotta aikaa sitä järjestää!!

Ja jos nyt kuitenkin kielloista huolimatta rupeatte, niin älkää ainakaan itse tehkö sinne vaatteita!
Tai jos teette, niin älkää ainakaan tehkö siiinä ohella mitään muita järjetelyitä!! Palkatkaa siihen joku homman osaava! Tai jos ei ole vara palkata, niin älä palkkaa, vaan hommaa joku johon voit luottaa ja joka osaa sen mitä pyydät tekemään!

Äläkä vaan vahigossakaan valitse malleiksi joitakin ujoja poikia ja tyttöjä, joita saa olla käskemässä ja neuvomassa koko ajan! Älä anna ulkonäön sumentaa aivojasi!
Äläkä vaan ryhdy yhteistyöhön ihmisen kanssa, jonka olet kuullut olevan hidas ja saamaton!
Älä usko sokeasti omiin johtajan ja organisaattorin kykyihisi - ne eivät aina riitä.
Äläkä missään tapauksessa ensinnäkään ota johtajan roolia ja naruja käsiisi jos mahdollista!!

Äläkä missään vaiheessa unohda, että et voi jättää leikkiä kesken, vaan sinun on painettava loppuun asti, meni syteen tai saveen!
Äläkä suunnittele tuon puolivuotisen ajaksi mitään muuta elämää, koska sitä ei tule olemaan!
Äläkä vain unohda työaikaasi, 24h/7vrk/6kk.
Älä unohda!

Tänään jää kyllä väliin..
Terkkuja kaikille jotka tuntee! *hahjust*

Tuntuu, et mun pään sisällä on flipperi - asiat kimpoilee kallon sisällä ja törmäilee toisiinsa ja seinämiin.
Isot asiat heilauttaa jo vähän tyttöäkin.. (vai onkohan se tuo saunasiideri ku heiluttelee? Go and know..) *iihhih*
Mä oon aika hyvä flipperissä.. pallot vaan jää kimpoileen.. Saan hyvät pisteet, mut on niitäkin palloja jotka vaan valuu läpi kentän koskematta mihinkään..
Yhtäkään en oo saanu ainakaan vielä osumaan sille alueelle, missä ajatukset kehittyy valmiiksi ja suodattuvat sormien kautta tähän ruudulle.. Siitä saisi nyt nimittäin triplapisteet!!
Nyt ois jo vähä mahiksii.. mut ei..
Game over.

Ihanaa! Tämä päivä alkaa olla pulkassa ja minä olen vielä jotakuinkin hengissä, ja jopa yllättävän hyväkuntoisen oloinen :) jipii! Aamusta asti oon hypänny ja aattelin kyl et jos viel illal elossa sätkin niin johan on markkinat! Ja nyt on :)
Taidan palkita itseni muutamalla lasillisella viintä.. olen sen mielestäni ansainnut. Viini tosin on seisonut tuolla jäkiksessä jo vuoden vaihteesta asti.. Mahtaa olla hyvää, mut ompahan ainakin käynyttä! ;)
Mitäkö olen sitten tehnyt ansaitakseni viinilasillisen? Olen ommellut ahkerasti, ottanut paljon valokuvia, kirjannut tärkeitä asioita ylös, hommannut näytökseemme dj`n, soitellut tuleville-meneville sponsoreille, muodostanut tuhat ja sata erilaista asukokonaisuutta (juonut hiukan viinaa siinä samalla), koittanut hoitaa ja rentouttaa itteeni, roudannu henkilöauton takakontillisen verran vaatteita paikasta aa paikkaan bee, koittanut muistaa ja pitää mielessä asioita joita minun ei ihan yksinäni tarttis edes muistaa, vastaillut puheiluihin ja tekstareihin, soitellut kymmeniä puheluita, jne..
Voiko nyt joku sanoo etten ole lasillista ansainnut? Uskaltaako joku? Sitä paitsi, katkaisen näin ollen uhkaavasti ja huomaamattomasti alkaneen tipattoman tammikuun. Eläköön! Viva la viina!
Nyt karkas ajatus.. Joku voi olla kyllä sitä mieltä, et mulla on ajatus karannu jo kauan sitten muutenkin, mut ei se mitään.. Ei kerrota muille.
Parin lasillisen jälkeen katkee ajatus varmaan kokonaan..tänään.
Filmi loppuu..
*räps*

Tämä päivä on ollut kuin uusintaa.. pätkiä menneiltä viikoilta kuten nyt esimerkiksi tämä sovituskoppikauhuskenaario.. Tuli vaan kummasti mieleen kun taas koppiin eksyin ja peilissä vilkkui suht´ tutun näköinen perse - oma ja puoliks paljaana, paikoitellen jopa melkein kokonaan.
Strecthfarkut on kyllä niin ihmeellisiä.. ihan ku siel nurjalpuolel ois jotain liimaa joka tarttuu alusvaatteisiin, ja tiedättekin jo mitä sitten tapahtuu kun vetää farkut jalasta, joten ei oteta sitä enää uusintana kuite.
Mitäs muuta sitten..
Söin pizzaa.. tosin vaan ne kaksi palaa, mitkä jätin eilen syömättä. Onneks. Olin turpeessa koko loppuillan ja viel aamullaki maistu suussa valkosipuli. Yh..
Ja aamupäivällä radiossa puhuttiin "maailman ärsyttävimmistä äänistä" ja mm. lapsen itkukin siellä mainittiin, siis sellanen kunnon rääkynä, ei mikään nyyhnyyhsniif -juttu.. Ja kauheintahan ois jos aikuiset itkis samal taval vieläki. Mut ei toi rääkynä kyl voita "maailman ärsyttävin ääni" -kisoissa, ei ainakaan mun listoilla. Nimittäin ärsyttäviä ääniä on _niin_ paljon, ja vielä enemmän on niitä jotka peittoaa vauvankin rääkynän tuosta noin vaan.. Voisinpa mainita vaikka naapureiden tajuttoman tappelun klo. 04:25, tavaroiden viskelyn ja huonekalujen tyhjänpäiväisen siirtelyn ja känniläisten elämänparannus-sessiot wc-tiloissa, niin että koko talo kuulee ja ja ja..
Sit kuuluukin vaan kiirettä, kiirettä, kiirettä..
Ei paljo muuta.
Tylsää.

Voi tätä kiirettä ja hässäkkää..! Kiire alkaa jo syödä naista.. isoakin. Syö nimittäin siihen malliin, että huomasin tänään, ettei housut pysy kohta enää jalassa. Päätinkin, että tänään meillä syödään pizzaa. Ei mitään kaupan kumipohjia vaan ihan oikeaa ählämisählämipizzaa, missä on paljon suolaa ja rasvaa -tiedättehän, niitä sellaisia krapulapizzoja, mahdollisimman epäterveellisiä. Syödessä päätin myös syödä PALJON! Niin, että napa ruskaa :)
Normaalisti tulen täyteen jo puolikkaasta, mutta nyt ajattelin täyttyä vasta jälkikäteen sitten kun koko lätty on jo tuhottu. Ja niin kävi. Jätin tosin pari palasta huomiseksikin - itsesuojeluvaisto toimii kuitenkin vielä jotenkuten..
Mutta masu on täynnä kyllä.. ja rasvat pyyhitty suupielistä. Pitää vain toivoa, ettei ne puske ennen näytöstä naamasta pihalle, koska silloin ei kunnian kukko laula, enkä muuten laula minäkään!
Kauhuskenaario iski; naamassa tuhat ja yksi finniä ja uudet paksusankaiset rillitkin siihen mennessä nenällä keikkumassa, eli tuloksena olisi lähes täydellinen nörtti.
En nyt halua mitenkään stereotypisoida, mutta kuitenkin.. ;)
Enkä ole täynnä itseäni, vaikka tällä hetkellä omaa napaani tuijotankin - olen täynnä pizzaa!

Katsoin eilen illalla leffan ”Minä olen Sam”.. Joo, ja mä oon Ninni.
Mut toi leffa pisti aattelemaan asioita..
Tulin miettineeksi mm. sitä, millaista olisi elämä jos ihmiset itkisivät samalla tavalla kuin lapsena. Mitä meidän itkullemme tapahtuu vuosien varrella? Opetetaanko meidät itkemään `hyväksyttävämmin` ja `aikuismaisemmin`? Hiljempaa ainakin.. tai ainakin yleensä.
Vai tapahtuuko tuo muutos itsestään? Onko se kirjoitettu geeneihimme? Mene ja tiedä..

Mutta ajatelkaapas, millaista olisi mennä vaikka yökerhon naistenhuoneeseen aamuyön pikkutunteina..
Siellä olisi yksi istumassa wc-kopin lattialla omassa oksennuksessaan, jalat kopin alta vilkkuen, vähän niinkuin iso ihminen lasten syöttötuoliin ahdettuna. Sit se parkuisi siellä, kun joku poika on jättänyt sen liian vähälle huomiolle.. tai kokonaan. Elämä on paskaa ja kaikki menee ihan vituralleen ja, jotta dramatiikkaa olisi tarpeeksi, se ilmoittaa myös haluavansa kuolla. Juu juu.. humalaisten tuttuja puheita.
Hms.. tuohan kuulostaa melko tutulta eikä tarvitse omata kovinkaan kummoista mielikuvitusta kuvitellaakseen tuon tilanteen, ja joillakin voi olla ihan omakohtaisia kokemuksiakin.
Mut kuvitelkaapa, että se itkisi siellä kopissaan kuin pikkulapsi!! Suoraa huutoa, niin että kitarisat vaan heiluu ja niin suureen ääneen, että koko naistenhuone raikaa. Ja erittäin vuolaasti, naama punaisena ja turvoksissa ja kyyneleet ja räkä pitkin poskia.
Sit sen ystävät olisivat kopin oven takana naama punaisena ja vaivautuneena.. ja kun katse muilta ihmisiltä hetkeksi välttäisi, niin ne suhauttaisivat suupielestään että ”nyt olet perkeleen pentu hiljaa!!” tai ”jos vielä itket niin et saa viinaa enää ikinä!!”
Ja kuten moni tietää, uhoaminen ei auta, vaan pahentaa tilannetta.. Eli se alkaisi huutaa vielä kovemmin ja takoisi nyrkeillä vessan ovea. Myös ”kanssamatkustajille” tulisi hyvin vaivautunut ja ehkä hieman sääliväkin olo.. Eli loppupeleissä kellään ei ois kivaa.

Mites sit, jos vaikka naisen ja miehen erotessa pitkäaikaisesta suhteestaan, mies herkistyy vetistelemään.. Tilanne on jo sinälläänkin kamala, ja miehen itkeminen aina jotenkin `sykähdyttävä` kokemus.. Mutta kuvitelkaapa, jos miekkonen sitten alkasikin parkumaan kuin pikkulapsi!! Heittäytyisi mahalleen lattialle ja takoisi maata nyrkeillä – ja huutaisi niin maan perkuleesti! Mitäpä siinä sitten tekisit, lähtisit ovet paukkuen vai menisit tarjottelemaan tikkaria?
Mietippä sitä.

Voi vittu ja voi vittu!
Eilinen blogi jäi kirjoittamatta tasan tän paskan netin takii!! En oo siis laiskuuttani jättäny kirjottamatta, enenen..
Niin, tällä kertaa ;) kih!
Kirjotin tänne jo kerran tänäänkin, mutta tämä paska netti toimii vaan just sillon ku sille sopii, joten just ku olin saanu blogin valmiiks, niin eikö tää mee ja lopettaa yhteyden! PASKA! jA ISO PASKA!
Nyt sitten naputan sikanopeesti jotain hömppää, varmasti lukuisilla kirjoitusvirheillä säestyttänä, mutta kun ei ehdi korjaamaankaan!
Tässä siis jotain merkiksi minua kaipaaville, että elossa ollaan..
Tai no, kukas minua kaipailisi, mutta joka tapauksessa..
Here I am!

Soitin tänään varmaan toistakymmentä kertaa postilaitokselle. Vitti sentään! Mun tarttis saada sieltä yks paketti, ja oisin nyt kerrankin ollut valmis maksamaan turhasta eli kotiinkuljetuksesta, niin ei.. EIEIEI! Sinne s**tanan puljuun on tasan yks numero ja ne paskiaiset ei vastaa sieltä!!! On viel maksullinen numero, eli jonottamisestakin kiskotaan hilloo. Ja kun sinne soittaa, niin täti kiittää ystävälliseen sävyyn, että kiitosta vaan kun valitsit postilaitoksen asiakaspalvelun.. Ja paskat! Mitä muuta sitä ihminen voi valita kun annetaan tasan yks vaihtoehto! NIIN!
Ja homma jatkuu testillä; paina sitä ja sitä nappulaa jos haluat jutella siitä ja siitä jne. Sit tulee kyl vaihtoehtoja vaikka kuinka! Montakohan euroo ne ehtii siinäkin kiskoo varautumattomilta ihmisraukoilta kun ne jää kuunteleen kaikki mahdolliset vaihtoehdot?! Ja sit kun oot valintas tehny ni siel soi vaan helvetin joulukellot.. Nyt on jo tammikuu, HALOO!?
Eikä tämä asiakaspalvelu lopu vielä siihen, vaan se joku mukamas ystävällinen muija hokee korvaan tasaisin väliajoin että olette edelleen jonossa ja koitamme palvella mahdollisimman pian..
No niin v*ttu niin!! Koittakaapa välillä vaikka palvelakkin ja laskee ne MeNaikkoset ja kahvikupit käsistänne, KURRRRJAT!
Ja ketut! Siel ei kuite oo ees ketään töissä tänään! x-/

Pistää niin vihaks!

Kuusi.
Six sex eli kuusi på svenska.. eiku finska.
Miksi se kannetaan pihalle juuri loppiaisena? Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi..?
Six sex kuusi on myös pedon luku, mut ei siitä enempää tällä kertaa..palataan siihen sit joskus, kun ohimoita kutittaa.
Kuusi on aina kuusi eikä muuksi muutu vaikka voissa paistaisi. Ja onhan se ihan järkeenkäypää, et kuusi kannetaan pihalle päivänä kuusi eikä päivänä neljä..
Vai mitä?

Kuusi kusi isu uusi isku suu kisu kuu uski...

Kauhee päivä alkaa olla takana.. hengissä ollaan..
Mut kauheet on paineet vielä edessä, kun on tän päivän blogi kirjoittamatta eikä aiheesta vielä tietoakaan!! :-/
Siinä rupee jo henkee hiukka ahistaakin.. ei oo tohon vuorokauden vaihtumiseenkaan enää kovin montaa tuntia.. Ja luonto ei vaan anna periksi, että jättäisin yhden päivän väliin.. Siitä voi seurata, ja minut tuntien seuraisikin, säännöllistä ja epäsäännöllistä lipsumista.. Ja siitä taas seuraisi huono omatunto.. Ja mikä kauheinta, voisin vahigossa jättää väliin juuri sellaisia päiviä jotka olisivatkin tärkeitä sitten joskus mummona kun tätä lueskelen, mutta eivät vaan tunnu siltä nyt.. Sehän ois ihan kamalaa! Rueta nyt sitten dementoituneena enää miettimään, että mitähän sitä mahtoi silloin 5. päivä tammikuuta oikein puuhailla, kun ei ole päiväkirjaan edes viivaa piirtänyt..

Moni varmaan toivookin, että olisin tyytynyt vain siihen viivaan..

Tähän päivään ei ole kyllä mitään kovin jännittävää mahtunut, aikataulu on ollut sen verran tiukka..
Samoin ne parit farkut mitä ehdin käydä sovittamassa tänään..
En ole hirmu tiukkojen farkkujen ystävä.. ollut oikeastaan ikinä..Veren pitää kiertää ja housujen mennä jalkaan ilman vaaka-asentoon kallistumista ja puolen minuutin hengen pidätystä (periaate).
No, tänään sitten rohkaisin mieleni ja astelin pieneen pukukoppiin syli täynnä erilaisia tiukkisfarkkuja.
Jännitys tiivistyy. Pukukopissa oli taas ajateltu pitkiä ihmisiä.. Verhon alareuna ylsi minua noin polveen asti ja ylhäältä näinkin leukaa nostamalla myymälän puolelle. Siellä sitten kumartelin häpeissäni puolialastomana.

Entiset farkut solahti jalasta, venyneet ja vanuneet kun ovat, mutta entäs sitten nämä uudet..
Juu ei solahtanu ei.. ei jalkaan eikä varsinkaan jalasta.
Pukiessa jalka luisti lahkeessa suht´ hyvin aina reiteen asti, missä sitten mentiinkin jo käsijarru päällä, mikä ei tietääkseni ole meillä naisilla mitenkään harvinaista tuossa kohtaa. Muutama tuskastuttava minuutti ja hikikarpalo, ja TADAA! farkut on jalassa. Mmm..lopputulos ei ilahduttanut. :) Että reidet voikin näyttää niin eripareilta säärien ja perseen kanssa!.. tai toisin päin.. No ihan sama, mut ei näyttäny hyvältä ei.. Entäs saappaat jalassa sitten? Pakko oli kokeilla kaikkea mahdollista. Mut ei. Reidet pysyi paksun näköisinä ja farkut tiukkoina.

Hiki. Ja ylipirteä myyjä verhon toisella puolella kyselemässä; "onko ne hyvät?" ja "joko ne on jalassa?" ja "onko sopiva koko?". Ääh. Tuska ja ahdistus. Meinasin kuolla ahdistukseen ja häpeään viimeistään siinä vaiheessa kun huomasin, että tiukkisfarkkuja alas kiskoessa myös pikkarit lähtevät mukaan. Jaiks.
Lievä paniikki alkoi saada vallan. Farkut ja pikkarit oli juuttuneet reisiin ja persvako vilkkui.. ja sinnikäs myyjä edelleen verhon takana. Kävi jo ajatus, että se tulee kohta sen verhon läpi ja tietysti juuri kriittisellä hetkellä. Tilannetta ei kyllä hirveästi helpottanut myöskään se, että samassa kun päätin kiskaista farkkuja oikein kunnolla, tapahtui mitä tapahtui, joku ihmeen hälytyspilli alkoi huutaa! KAUHUSKENAARIO! Koppiin on asennettu jokin tunnistin esim. itsensäpaljastelijoita varten -heti kun alkaa näkyä liikaa paljasta ihoa, niin pilli viheltää ja sit on securitaksen ukot raahaamassa mua perse paljaana liikkeestä pihalle. Vedäppä siinä sitten farkut jalasta. PRKL!

Kuvitelkaa, tai älkää ehkä sittenkään..
;)

Eläinrakas ystäväni. Ajattelin kertoa tänään siitä.
Se ihmettelee miten se aina törmää pukkeihin.
Sanoisinko, että olemme tunteneet sen kanssa vaikkapa vajaat 2 vuotta eli noin puolitoista suurinpiirtein. Sinä aikana se on rapsutellut useampaa urosta, kuin minä ikinä. Nopeasti laskettuna siis noin melkein 10.
Veikkaisin kyllä itse 1X2-arpajaisissa 12 apinaa, koska en uskokaan että kaikki ovat pukkeja olleet.
Mitään vakavaa ei ole sattunut - kohdalle. Mikään ei kiinnosta niin paljoa, että omaksi ottaisi ja riimuun ripustaisi.
Mikään ei kelpaa, mikään ei ole tarpeeksi hyvää..kellä on liian lyhyt häntä, kellä taas kirppuja tai kuka on muuten vaan hukannut keppinsä.

Olen koittanut palauttaa mieleeni biologian tunneilla oppimaani.. Olin silloin varmaan juuri mahataudissa kotona juomassa punaista jaffaa, kun opetettiin miksi kutsutaan naispuolisia pukkeja..

Koira koiran tuntee.

Tänään toinen pistää ensimmäistä halvalla.. Ensimmäinen meni ihan punaiselle ristille, mutta tämä toinen.. tää on ihan toista luokkaa.. eli sekundaa siis. No ei vaines..
Toinen on aina parempi ku eka, joten mistään sekundasta ei siis voi puhua. Päätin, että tämä toinen on parempi kuin eka!! On vähä niinku pakko olla. Nää asiat on kato päätettävissä..
Eka oli laiska ja krapulainen vätys, tää toinen on ahkera ja reipas ja tuoksuu hyvältä. Mmmm..
Ajatelkaa, tää toinen pesi jo koneellisen pyykkiä ja kaks villapitaa -käsin! Sit se järkkäili ihan pyytämättä eilisen aamuyön jälkeensä jättämät vaatekasat ja muut epämääräiset möykyt lattioilta ja pöydän reunoilta.
Sit se keitti kahvii ja kävi tsekkaan Klubbarin viestitkin mun puolesta, miettikääpä sitä! Enkä kerenny ku pyyhkii unihiekat silmistä ku tää toinen jo naputteli sähköpostiiki varmaan kymmenelle eri tyypille, ja mä vaan sanelin. Kätevää eikö totta?

Jäänkin nyt innolla oottamaan mitä muuta kivaa tää toinen keksii.. Jos se vaiks tarjois mulle illalla romanttisen illallisen - paahtoleipää tonnikalalla vedellä alas huuhdeltuna ja hautakynttilän loimutessa keskellä pahvilaatikkoa.
Mulla onki jo nälkä.

En ole fyysisesti, emotionaalisesti enkä henkisesti likimainkaan siinä kunnossa, että voisin ajatella selkeästi.. Lisäksi tämä ENSIMMÄINEN päivä luo omia paineitaan kaikkeen tekemiseen..
Heräsin yhtenä kappaleena siihen, että rakko ja pää olivat halkeamaisillaan. Ylösnousemusta ja ENSIMMÄISIÄ askeleita piti harkita muutamaan otteeseen. Riskinotto kannatti - taju pysyi tallella ja vessan laattamääräkin samana kuin viime vuonna. ENSIMMÄINEN krapula ei siis poikennut edellisistä.
ENSIMMÄISEN kahvin odotin maistuvan paremmalta kuin viime vuonna, olihan se sentään ENSIMMÄINEN.. Kahvin kanssa nauttimani pulla, pipari ja suolakeksi eivät nekään yllättäneet.. Yhdistelmä ei ehkä ollut paras mahdollinen..myönnettäköön, mutta silti..
ENSIMMÄISELLÄ hampaiden pesukerralla tulos ei poikennut totutusta - leegot eivät tulleet yhtään valkoisemmiksi, sama millä niitä hankaa.
ENSIMMÄINEN tortilla maistui samalta kuin eilenkin.. Noh, toisaalta tämän selittää se, että olen syönyt tortilloja jo kolme päivää.

ENSIMMÄINEN on se, johon kohdistuu kaikista eniten odotuksia, toiveita ja haluja.. Paineet ovat valtavat, kädet tärisee, vesipannu viheltää, herrrrrmostuttaa, kylmät ja kuumat aallot vellovat sisällä, päässä vain yksi ajatus.. Uuuuaaahh!

Ja kun ENSIMMÄINEN on ohi, on se aina pettymys.