ninnipinni

VOI PERSEEN PERSEEN PERSE JA ISO VITTU!!!!
KUVITTELE; oot saanu puolisen vuotta sitten itelles kauan haluamasi puhelimen lahjaks.. mmm.. ja sait siihen viimeksi joulupukilta jotain pientä kivaa..mmm..siellä on myös paljon muistoja, kuvia ja tekstareita joita ei oo missään muualla.. sun tuttujen ja kaverien puhelinnumeroita, sähköpostiosotteita, kuvia ja kaikkee.. oot saanu lisäks just vaihettuu uuden liittymän hirmu säädön jälkeen.. ja SIT SE VIEDÄÄN SULTA!!
Yht´äkkiä ja arvaamatta.
KUVITTELE; oot saanu pari kuukautta sitten uuden pankkikortin.. mmm..ja oot just oppinu tunnusluvun niin et se menee unissakin oikein.. juu.. just.. SEKIN VIEDÄÄN!!!!
KUVITTELE; sulla on pussissa ajokortti.. se tosin on jo vanha ja ehdinki siitä just sanoo porukoille et oispa kiva saada siihen uus kuva.. mmm.. no nytpä vissiin saan sitten.. uuden kuvan ja vittu koko kortin!! KU SEKIN VIETIIN!!!!
Joo ja KUVITTELE; elämäntilanne se, et oot just ettimässä kämppää ja muuttamas, ostamassa vähillä rahoillas omaa tietokonetta ja vittu itsenäistymässä.. NIIN! Eipä yhtään herkullisempaan rakoon oiskaan voinu osua, kun ei tuota hommaa ja juoksemista ja saatanan lipettien täyttöä ois jo muutenki ollu, saati sit rahanmenoo.. Ja JUMALAUTA SILLE PUHELIMELLE TÄSSÄ VASTA KÄYTTÖÖ OISKI OLLU!!!
Joo, ja saatanan runkkari kerenny käydä tumputtamassa ukkojen vessassa 0700-123123:n läähätyksen tahdissa!!! On vissiin liukasteet ollu kunnossa kun vaseliini ei ollu kelvannu.. mut mihin hittoon se on tarttenu mun poskipunaa?! VITUN IDIOOTTI!!!!
SAATANA LÄTTY LÄTISEE JOS KOHALLE SATUT!

Tämäpä sai eilen vihdoinkin päätettyä, että nytpä ostaa itelleen kompuutterin. Tai no, se päätös on syntynyt jo ajat sitten, mutta eilen sain siis vihdoinkin päätettyä millaisen ostan. No, tää nohevana tyttönä menee nettiostoksille ja rekisteröityy ihan tähtiasiakkaaksi asti.. naputtaa siis kaikki mahdolliset tiedot itsestään, henkilötunnuksesta kuppikokoon asti.. joo, ja plussa-kortin numeroa ei sovi unohtaa!
Sitten päästiinkin täyttelemään ostoskoria. Sinne tipahti yks kannettava, ja eikun kassalle. *tsingtsingtsingtsing* Kassakone laulaa.. eikun se olinkin minä! Vihdoinkin oma kone ja toimitusaika vain viikko! Ja siitä hyvästä raaskii jo pari euroa lisääkin maksaa, että tuovat sen ihan kotiin asti. Jipii!
Valitse maksutapa.. joo, tää on helppo.. Mahdollisimman monessa korottomassa erässä, kiitos!
Joo, onnistuu. Mut mut.. Siihenpä ne onnistumiset sitten loppuikin.
Näytölle pomppasi teksti, jossa väitetään, ettei nimi- ja osoitetiedot täsmää. Tämä sitten nenä ruudussa ja viivottimen kanssa tähtää, että on varmasti pilkulleen oikein kaikki tiedot. Ja olihan ne. Kokeillaanpas sitten uudestaan.. paremmalla onnella vaikka.
Joo-o, joo-o.. tää alkaa mennä jo rutiinilla. Ja naps, kassalle.. Mitäs se nyt sitten? Jaahas.. no maksutapa ei ole enää mahdollinen. Mielenkiintoista. Niiltä loppui varmaan tilisiirtolomakkeet kesken. Eli, otetaanpas vielä kerran..
Näähän menis jo vaikka silmät kiinni! Ja naps.. taas kassalla. Ihanaa. Ja nyt sitten.. Minä en enää ole olemassa! Tämähän jo kruunaa kaiken. Tein hitti kaikkeni, poistin jopa plussa-kortin numeronkin ja tässä seisoo kiitos. Minä en sitten vissiin asukkaan siellä missä luulin.. tai sitten mun nimestä on valehdeltu mulle kohta 25 vuotta. No perkules! Suomalainen ei usko ennenku näkee.. Pieni hermojen lepuutustauko ja eikun uudestaan shoppailemaan!
Hmm.. jännää, miten pienenkin tauon aikana voi hävitä muistista asioita, joita on juuri tehnyt ja nähnyt.. Se kone oli kyllä ihan varmasti tällä sivulla.. vai olikohan se sittenkin tuolla..?
Tämä sitten kelasi kaikki mahdolliset sivut läpi, eikä konetta näy enää missään.. VOI KETTU!! Kylläpä nosti taas verenpainetta.
Tää on tätä meikäläisen tuuria, että kun jotain ostaa, niin a) se on varmasti kalleimmasta päästä b) tuote on loppu ja sen valmistus lopetettu ja c) viimeinen kappale viedään silmien edestä!! Ja tänä aamuna kävin vielä tarkistamassa, ja uskottava se on, että _juuri _se kone vedettiin myynnistä _juuri_ silloin kun olisin sen ostanut.
Moukan tuuria.

Antakaa minulle juustoraastin niin raastan sillä itseni.. muutun muruiksi lautaselle.. muruksi jonnekin.. Kuivun nopeasti, jos minut unohdetaan siihen.. Osa minusta lentää jonnekin tielle tietymättömille.. osa minusta hukkuu..
Pienenä ja monessa osassa voisi vaan olla kivempaa.. olisi ainakin vaikeampi osua..
Ja jossain tarpeeksi lämpimässä paikassa sulaisin.. sulaisin taas yhdeksi.

Olipa kerran kerrostalo. Siellä asui ”naapureita” – nuita ihania aidosti sinusta ja tekemisistäsi kiinnostuneita ihmisiä, ja niitä joita ei edes tiedä olevan olemassa.
Talossa asui Naapuri, joka harrasti sisämaratoonia aamuisin kello kuuden ja kymmenen välillä epäsäännöllisin tauoin rytmitettynä. Hän on aito ja oikea esi-isämme – kanta-astuja! Tanner vaan tömisee kun maratooni eteenee huoneesta toiseen, tunnit vierivät ja kalorit kuluvat.
Talossa asui myös ihastuttava Pariskunta – hoonosti soomi puhuva nainen ja häntä rajusti rakastava mies. He harrastavat viinan juontia ja railakkaita kulmakuppila-iltoja. He rakastavat toisiaan niin paljon, että silloin tällöin aamuöisin saattoi herätä näihin ”rakkaudenosoituksiin” kun nainen huusi apua, tavarat lentelivät ja lattia tärähteli. Rakkaus on niin voimakas.

Sekaan mahtuu myös ”mysteerihenkilöitä”, joiden tietää asuvan samaisessa talossa, mutta joita ei koskaan näy. Eräskin Tyttö siellä asui ja sillä oli Koira. Heitä ei nähty kuin pari kertaa reilun vuoden sisällä. Sisäsiisti koira, sanoisin. Toinen moinen on Poika, jolla on Skeittilauta. Sitäkään ei nähty monesti.
Talossa asui myöskin ihana ja kaikista huolehtiva Naapurintäti. Hän asui ylimmässä, seitsämännessä kerroksessa. Häntä huolestutti taloyhtiössä monet asiat. Eräs niistä oli veto. Hän muistaa huolehtia ettei asunnoissa käy veto kesälläkään kun talon alaovi pidetään aina visusti kiinni. Hän tykkää myös siivota. Parhaita siivousaikoja ovat viikonloppuaamut. Ja tiesittekö muuten, että mattoja tampatessa pääsee parhaaseen tulokseen hakkaamalla lujaa! Niin, että parvekkeen kaiteet kumajaa kuin kirkon kellot. Silloin myös muut huomaavat varmasti, että pidät asunnostasi huolta. Täti tykkää myös klassisesta musiikista. Se on ihan parasta arkiaamuina aikaisin, mielellään ennen klo.8 nautittuna - ja kovalla! Hän pitää myös telttaretkistä. Jännittävin näistä lienee ollut kesä pari sitten omalla parvekkeella sillä välin kun remonttimiehet tekivät töitä hänen asunnossaan. Kuinka kätevää. Hänestä on myös hyvin huolestuttavaa kun talossa asuu paljon nuorisoa. Ei kuulemma raasu uskalla enää illalla edes rappukäytävässä kulkea, vaikka hän onkin niin rakastettava, että eihän hänelle kukaan mitään pahaa edes tekisi. Voivoi.

Taloon on tosiaan muuttanut myös näitä Nuoria. Tulevaisuuden Toivot ovat sosiaalista porukkaa ja rakastavat juhlia. Ja kun pullo kallistuu ja kallo pullistuu, niin paineet lisääntyy, samoin äänenpaino. Sitten huudetaan. Ja torstai aamuisin on niin kiva laulaa ”Oi Suomi kallis synnyinmaa..”ta kovaa ja korkeelta vaikka siinä seitsämän aikaan. Ja parasta kyllä jos menee vaikka keittiön liesituulettimen alapuolelle lauleskelemaan, niin kaikki varmasti kuulevat millaisia toivoja talossa asuukaan. Ja saksatrancehan ei ole kuin surkeaa piipitystä jos sitä ei kuunnella TÄYSILLÄ! Ja mukana voi tietty laulaakin vielä tehoja lisätäkseen, mikäli sen verran vielä kieli suussa kääntyy. Ja maailmasta tulee ehdottomasti parhain paikka jos henkevät keskustelut hoidteaan vaikka kylpyhuoneessa, mielellään siinä lähellä ilmastointikanavaa.

Ja sitten siellä talossa asui myös Setä. Setä harrasti nukkumista. Tiedän, ettei Setä harrastanut ainakaan tennistä. Jos niin olisi ollut, niiin varmastikin hänen Vaimonsa olisi sujauttanut sen keltaisen pallon joka yö Setän pyjamapaidan selkään. Tai sitten se Setä nukkui alasti..? Setä nimittäin kuorsasi.. silleesti ihanan miehekkäästi. Niin, että naapuritkin kuulee ja sitten tytöillä menee ihan kylmiäväreitä pitkin selkää. Tulee unikin paljon paremmin, kun on tuollainen isällinen murina taustaäänenä. Se rauhoittaa.

Ihanaa. Teidän ansiosta minä jaksoin nousta joka aamu.. ja yö.
Kiitos Naapurit kiitos. Minä rakastan teitä.

mäyriskoira. mykrä. killi. zeeprah. zuzihukkanen. käprä. haugi. murkku. pulltoggi. keskari. konimuskaakkimus. virtsahepo. keppinorsu. murkkukarhu. hämyheikki. kännikala. koppis. apinax. manki. go-rilla. päkä. lampi. guggo. kirahvi. pusukala. mursu. janis. pupunussi. angga. kärmy. hai!-kala. koiru. samnakko. mörkö. amppari. hytty. lahna. spuudeli. amppari. hytty. ini. lehma. zonni. ronsu. kolibri. valainen. sihukka. spanieeli. pullokala. hampsteri. hiiru. untuvikko. tipo. kizza. zaukko. majavak. preeriakoiru. sarvikoono. kyy. pöllö. hirvee. rau. fasaaaani. minkki. turkki. go-ala. kenkuru. pussihukka. tanskandoggi. ranskanpulla. possu. aasi. hebba ja poni.
<3

..kun vaan humaltuu, niin vaan humaltuu.. Siihen riittää ihan vaan yks.. Ei tartte montaa.. Jos vaan yhen ottaa niin se on ihan hyvä.. Jos sattuu oikeen merkkinen kohille niin se menee nopeesti siihen et humaltuu.. Tuloo ihan höpsöks ja kirjottelee ihan outoja.. Semmosta se on.. elämä.. ja lauantai-ilta.. Ja perjantaikin voi olla, ja ylneesä onkin.. Ja sillon on mukavaa isosti!! Mulla ainaki oli xD Pöydän reuna raastaa ranteita, mut ei se mitään.. Humaltuneena kaikki on vaaleenpunasta tai mustaa.. riippuu ihan onko kivaa vaiko eikö olekaan.. Ja jos on monta mistä humaltua, niin siitä tulee ihan kauhiaa.. Se on eka kivvaa, mutaa sittempä tullooki se paha olo ja höh ja pöh.. Sit tulee kiinnitettyy huomioo vessan sisustukseen ja väritykseen.. et onko kohillaan.. useesti ei.. Mut se onkin jo toinen juttu.
Mutta.. siitä yhestä humaltuu kyllä ihanimmin!! Son vissi se.. ja se riittää mulle nyt.. nyt on hyvä.. just hyvä näin..
Ei sotketa eikä hutkita.. ollaan kiltisti ja ihmisiks.. kaikki vaan..
Ja sitten mennään nukkuun.. ei jäähä kukkuun..
Nyt on hyvä.
Unille joutaa.
Nuku hyvin ja nätisti tuhise.
*puhs*

Tanaan minu on kiukutanu paha. Aamula oisi saanu koisi pitka, mutta kumma kulla ei koisituta silon ku saisi. Mikahan siina ki oike on? Mina ee ummara. Kumma homma. Mutta huomi aamu otta mina uusi uritus! Aini! Mutta taaska ei sa nukku piutka aika putke ko aamu kahdeeksa o oltuva koulupenki kulutamas taikka muute tule piiska ja sapiska! Mina kuulla tanaan just eta ope vetaa pitkaa viivaa ruutuvihkoseen jos tulla muohassa..aijaijajaii! Se ollki hoonompi homma. Mutta ei sa masentu. Aurinko paista ja kevat tulosa. Heeno homma! Mutta mina kiukkus aamula muoski irkikalleeriast. Se paska ee toominu! Ja sitte katut o nii ketun liukaaat! Hitti! Melkkein puoralla puorahin umpari! Huih! Mina sitte vaa kulmaviileesti suditteli tuhjila renkaila perile asti, muta sai pita kieli keski suusa. Valil oli ku pottumaasa oisi ajanu! Tarisutti niiin etta laitappa siina sitte lapane sama aika kasiin! Nou vei!
Ja kohta mina pita menna jo takasi sama paikka ja taas ootta ja ootta vaan kasi poskella etta mita nut tapahtu ja sit ei mita tapahu! Ja se mina kiukuta kans! Paljo!
prkel..

Elämä on..
valintoja täynnä.
Tämä päivä alkoi raastavalla valinnalla – annanko itselleni 6 minuutin torkut vai pomppaanko heti lämpimän peiton alta mukamas pirteenä? (koittaa huijata itteensä) Noh, tiedättehän miten siinä kävi.. Torkku vei voiton ja jatkoin suloista ja ihanaa unta vielä kuuden, liian lyhyen minuutin ajan. Sama valintatilanne toistui heti torkun jälkeen, mutta pakko oli nousta. Kello näytti 6 yli 7. Haahuilin ihan pökkyrässä kylppäriin, missä odottikin seuraava valinta. Sumuiset aivoni hokasivat, että pesukoneen luukku on vieläkin auki, vaikka pyykinpesusta on kulunut jo päiviä.. Pistänkö sen siis vihdoinkin kiinni vai enkö sittenkään? Ääh! Mitäpä suotta vaivautumaan. Ehtiihän tuon myöhemminkin.
Seuraavaks nassuun kahvii ja pullaa. Hmms.. mitähän sitä laittais tänään päälle? Eikun kaapille valitsemaan fiilikseen sopivat kamppeet. On sellanen olo, et tahtois kokeilla jotain uutta ja erilaista. Oiskohan ne nää vai nää farkut? Rennot vai tiukkikset? Tiukkis vei voiton niukasti. Maanantaina tekee aina tiukkaa.. Mut mitäs hittoo mä laitan niiden kans?! Kiire! Ei ehdi tarkkaan valikoimaan, on pelattava varman päälle ja laitettava jotain tuttua ja turvallista, jotain, minkä tietää toimivan. Harmi. Sama paita tais olla päällä perjantainakin. Tylsää. Mut ei voi mitään. Varma mikä varma.
Entäs sukat.. onks siel kylmä? Pitkää vai lyhyttä vartta.. Pitkä! Ehdottomasti. Lämmittää mukavasti säärtä.. ei tuu kato reuma, sanoo äidin ääni päässä. Värillä ei sit ookkaan niin välii, kunhan on mustat.
No hitti! Viel on 20 minsaa aikaa! Taidampas käydä vilasemassa vielä Klubbarin viestit ja kommentit.. Ehtii ehtii! Aah.. tuttuja näkyy! Pitää moikata. Jos ei anna, niin ei saa. (päivän motto)
Hups! Viisarit pyörähti hyvässä seurassa 55 minuuttia vaille kasiin. Enkä oo syöny viel mitään! Muutaku pullan.. mut sillä nyt ei pitkälle pötkitä. Pakko syödä jotain ettei tuu heikkopeikko. Jääkaapille. Eihän tääl oo mitään! Jotain nyt nopeesti! Jotain nopeeta.. Söisköhän vaikka ompun? En jaksa kuorii. Purkissa on onneks pari kassupähkinää. Heitän ne naamaan. Vielä vähän vettä ja eikun menoks, sano Annie Lennox.
Äpäpäp! Eipäs minnekään! Tukka on viel Nukkumasan bileiden jäljiltä. Jotain on tehtävä. Pipo ois valinta tähän tilanteeseen, mut se taas ei käy vaatteiden kans, eikä kerkee eikä jaksa vaihtaakaan enää. Tuli mieleen, miten makeesti nukuttikaan ku kello soi.. uuuaah! Mitä jos jäiskin nukkuun? Ei haittaa vaiks onki tukka sekas. Oispa ihanaa.. *hetki haaveilulle*
Ei mut mäpä jäänki kotiin. Illal päätin lintsata iltapäivän tunnit enivei, ni meneehän noi aamullisetki siin samal. Hyvä hyvä! Se oli helppo valinta, mut aina ne ei oo. Ja se vitti raastaa naista.
Ja jos ei osaa valita, niin sitten ei kyllä halita.
ni!

Haluisimpas muuttua..ihan vähän vaan.. tai vähän enemmänkin ehkä..
Se on varmaan taas tuo lähestyvä kevät ja lisääntyvä valo kun saa ihmismielen siihen tilaan, et kaikki entinen näyttää ja tuntuu harmaalta.. ja maistuu suolattomalta kaurapuurolta.. ilman voisilmää!

Aloitin kauan suunnittelemani muutosprosessin jo parisen viikkoa sitten käymällä muutaman vuoden tauon ja hiusten kasvatus-session jälkeen kampaajalla. Muutos oli mieluisa ja piristävä - mutta kallis! Sinne meni kolme numeroa, joista eka oli ykkönen ja vika nolla. Niiden väliin voitte itse arvailla numeroita. Kyllähän se tietty opiskelijan kukkaron nyörit katkaisi, mutta koitin ajatella positiivisesti, mikä on muuten yksi suunnittelemistani muutoksista.. Jaoin siis summan niillä muutamalla vuodella, joina en ollut ko. palvelua käyttänyt, eikä tuntunut enää yhtään niin pahalta.
Pistin saman verran pätäkkää myös uusiin vaatteisiin ja kenkiin. Siinä samalla tapahtui myös uusi ennätys. Ei nimittäin ole ollut kovin montaa mahdollisuutta ostaa noin monella rahalla niin paljon vaatteita yhdellä iskulla ja yhdestä liikkeestä siinä ajassa, kuin useimmat munakellot pyörähtävät akselinsa ympäri.

Olen päättänyt myös päättää ainaisen tuskastelun vaatteiden sopimattomuudesta tai niiden toimimattomuudesta, ja hankkia kaappiini jotain ja paljon, mistä IHAN oikeasti tykkään ja mitkä IHAN oikeasti toimii ja tuntuu ja näyttää hyvältä. Mitä sitä itseään kiusaamaan läjällä paskaa, joita ei ole kiva pitää.. Tuolla vaan pölyttyvät kaapissa tyhjän panttina. Aion siivota vaatekaappini PERUSTEELLISESTI! Se tarkoittaa sitä, että vedän sieltä ensin kaikki pihalle ja pistän takaisin VAAN ne jotka täyttävät edelliset kriteerit. Ylijäämät vien tietysti kirpparille ja tuloilla voin kustantaa ne toimivat kengät, laukut ja takit, joita kaikki tytöt tarvitsee eri tilanteisiin.

Muutos on siis käynnissä. Mutta lisää lisää huutaa sisäinen ääni. Eilen illalla iski jo kauhea ajatus, että jos en olekaan kohta enää mihinkään tyytyväinen. Elo voi käydä kovin raskaaksi, jos mikään ei enää miellyttä.. ja rahatkin kyllä loppuvat jo alkumetreillä. Onko minusta siis tulossa ihan kamala perfektionisti-masokisti? En halua.. mutta totuus sattuu, ja sanonkin siis, että olen jo hieman.. tai ainakin vähän..

Keväällä tulee myös hirmu hinku lenkkipoluille ja kuntoilemaan. Ja mikäs sen ihanampaa, kun napit korvaan, navikat kaakkoon ja kovaa vauhtia eteenpäin, niin että kotiin tullessa on kuraa kainaloihin asti ja korvissa soi ja päässä humisee adrenaliini vereen sekoitettuna. Sattuu, mutta tuntuu silti niin hyvältä.

Haluan myös satututtaa itseäni leukaan.. Sen verran vaan, että joku tuikkasee siihen yhden rei´än ja tukkii sen samantien jollakin tylpällä esineellä mikä vielä näyttääkin hyvältä. Ehkä joku timangi, joka on tyttöjen bestis. Sitten satututan itseäni myös jonnekin puolelle kroppaa.. Joku saa purkaa angstinsa minuun, vaikka alaselkään jos niin sovitaan. Hakatkoon vaikka nuppineulalla miljoona ja yksi reikää, en välitä, kunhan vaan näyttää ja tuntuu hyvältä.

Ihanaa ois päästä käymään myös Kuopion rajojen ulkopuolella, ja joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä muuttaakin jonnekin eri paikkaan, niinku vaikka Helsinkiin. Sitten toteutuisi myös se muutos-suunnitelma, että kävisin hippaamassa enempi. Näillä korkeuksilla kun sen toteuttaminen on aikas heikkoo. Ja sit ku muuttas, ni pääsis taas täytteleen kaikkii ihanii kaavakkeita ja lomakkeita ja osoitteenmuutoskortteja. Oikeesti niitä on musta mukava täytellä. xD

Minä muutun. Muututteko te siinä mukana? Se voi sattua, mutta se kannattaa.

Muutoksessa mukana:
Suomen valtio ja Säästöpankki Optia

Huomasin tänään, että olen alkanut armahdella itseäni. Hirveän raatamisputken jälkeen olen ruennut katsomaan tekemisiäni ja varsinkin syömisiäni läpi sormien..tai itseasiassa voin kyllä ihan hyvin katsoa niiden välistä - on nimittäin sen verran kierot sormet. Lapsenakin kaikki aina arvasi kuka on selän takana kun laitoin kädet silmille. Kai sen nyt tunnistaa kun jää nimettömän ja keskarin väliin puolen sentin rakonen ;)

Niin, mutta niitä armahduksia.. Olen antanut itselleni luvan syödä oikein kunnolla ja monta kertaa päivässä menetettyjen kilojen kiinni saamiseksi. Syön tavalllista juustoa 17%:n sijaan, ladon leivälle myös meetwurstia kalkkuna siivujen sijaan ja lipasen noiden alle vähän reippaammin rasvaa kuin normaalisti. No, tämä osittain siksi, että jäkikseen jäi hulluna ilmaista ruokaa ja kuka nyt hyvää roskiinkaan heittäisi. Syötävähän ne on.. Ja loppuupahan heikotus ja hutera olo. Jep.

Armahdin itseni myös rappusista ja kuljenkin nykyään säännöllisesti hissillä kuudenteen kerrokseen ja takaisin.
Olen myös saanut syödä kamalasti karkkia ja muutaman palan suklaata nyt kun ei tarvitse enää pelätä finnejäkään - niitä kun tupsahti tulla purkautuvan stressin myötä muutenkin. Tänäänkin työnsin yhden kielellä pihalle. Tiedän, tuo kuulosti pahalle, mutta itseasiassa se oli vaan hyvä juttu.. eikä sattunut yhtään! Kieli vaan poskeen ja voit sanoa hyvästit klerasiileille ja hammastahnoille.

Ja nyt.. nyt minä armahdan teidät eli lopetan tämän tähän..
Ja lupaan, etten kerro enää ikinä, enkä ainakaan vähään aikaan, satuja enkä inhottavia juttuja.

OLI KERRAN KUKKO JOLLA OLI VAIMO.
OLI TULOSSA PÄÄSIÄINEN JA KUKKO JA KANA VALMISTUIVAT PÄÄSIÄISEEN.
HE NUKKUIVAT RAUHASSA YÖN JA VALVOIVAT RAUHASSA KOKO PÄIVÄN MUTTA ILLALLA TAPAHTUI KUMMAA. KANA KUKON VAIMO KIRKAISI KAUHUISSAAN.
KUKKO KYSYI KANALTA: "MITÄ HUUAT?" JA KANA SANOI: "MINÄ SAIN MUNAN!".
"AIJAA.. KUN MINÄ LUULIN ETTÄ SINÄ NÄIT ULKONA JOTAKIN, MUTTA TÄMÄPÄ SATTU HYVIN KUN TÄNÄÄN ON PÄÄSIÄINEN." SANOI KUKKO.
KANA SANOI: "SEHÄN OLI HYVÄ. SE ON SINUN PÄÄSIÄISYLLÄTYS."

(Ninni 7-vee)

KIRJASTOKOIRA LOUSKU. HÄN AIKOO LÄHTEÄ MATKOILLEEN.
HÄN LÄHTISI AMERIIKKAAN TAI SAKSAAN TAI RUOTSIIN MUTTA HÄN EI OSAA PÄÄTTÄÄ MINNE HÄN OSAISI MENNÄ MINNEKKÄÄN KUN MINÄHÄHÄN OLEN LIIAN PIENI NIIN ENHÄN MINÄ OSAA MINNEKKÄÄN OSAA MENNÄ KIRJASTO KOIRA HARMITTELI.
KUNPA OLISIN VÄHÄN SUUREMPI. KYLLÄ MINUN PITÄÄ ODOTTAA KUNNES SATU LOPPUU.
LOPPU.

(Ninni 7-vee)