ninnipinni

Niin. Sellaisia asuu jokaisessa kerrostalossa. Ainakin jokaisessa missä minä olen asunut. Ne pilaa ne kaikista ihanimmat aamu-unet, leffan katsomiset, herkät hetket ja keskustelutuokiot. Ne painavat varmaan tonnin ja asuvat sinun yläpuolellasi. Kävelevät raskain mutta nopein askelin merkkaillen reviiriään. jumps jumps jupms. Kanta-astujien aatelia siis.
Ja kuten kaikki biologian tunneilla vierailleet tietävät, norsut ovat isoja. Ja mitä siitä seuraakaan jos pieneen asuntoon sullotaan kaksi isoa norsua. Noh, ääntähän siitä tulee. Ja naapureille päänsärky ja hampaitten kiristys! Sen nimittäin tietää kun norsu kääntää kylkeä tai nousee seisomaan - silloin kolisee ja paukkuu ja patterit kumisee ja lasit helisee. Norsut ovat aktiivisimmillaan aikaisin aamulla, hyvissä ajoin ennen klo. 8 ja illalla myöhään, siinä 23-00 aikoihin. Tästä voimmekin nopeasti päätellä, että norsut liikkuvat mieluiten hämärän aikaan.
..ja niin, että kaikki kuulevat mutteivät koskaan näe.

oon maalaistellut koko viikonlopun. tarkoitus oli tulla rauhoittumaan.
mutta voi että voikin lähimmäiset saada verenpaineen koholle! rauhoittavia kiitos!
ää ja ii kinaa koko ajan jostakin. ää on ii:lle ilkee kaikesta ja ii ei tee asialle mitään - olla möllöttää vaan ärsyttävästi eikä juurikaan asiaan pukahda. vähä niinku mii sillon ku suutun.
se on tuo ää joka saa täällä miin niskavillat pystyyn ja sihisemään.

tänäänkin se soitti jostain pottukuopasta, ettei saaanu ii:tä puhelimella kiinni et missähän se on ja mikseihän se vastaa. vastasin pääni sisällä että kukapa jaksaisi sulle vastata. no, minä jaksoin. onhan se sentään mun ää. no ää oli vailla ii:tä sinne kuoppaan hakemaan pottuja.
mii sitten hyvää hyvyyttäni hyppäsin kortitta rattiin. niin, se varastettiin enkä oo saanu vielä uutta, joten otin riskin. ei poliiseja. hyvä hyvä.

kun saavuin perille, miitä odotti kuravellimetsäpolku minne sitten rohkeesti survasin foordilla.
viuu viiu sanoi pyörät. sutia saatana.
sielläpä oltiin kuopassa sitten kaikki. mii, ää ja foordi. hakemassa niitä pottuja.
astuin ulos. kuraa nilkkoihin asti. jei. kirosin mielessäni ää:t ja potut maan syvimpään kuoppaan.
tarjottelin ämpäriä ää:lle mutta se käveli tiehensä ja ilmoitti kiukutellen ettei uskalla mennä kuoppaan. saakeli. turha reissu. turha riskinotto. päässä kihahti. viskasin ämpärin hankeen. kauas. hyvä ettei käsivarsi revähtänyt!

sitten hyppäsin adrenaliini myrskyssäni foordin rattiin, mietin kuravellistä poispääsyvaihtoehtoja sekunnin ajan "järkevästi" ja polkasin tallan pohjaan. tarkoituksena oli lennättää kuraa auton takana kävelevän ää:n päälle. epäonnistuin. paska.
siitä kimpaantuneemmassa mielentilassa kaasuttelin kurasta liukkaalla metsäpolulla. foordin maavara kävi paikoitellen vähäiseksi. tulipahan harjoitusta liukkaille keleille.
tosin tilanne ei vastannut oikeaa tilannetta koska "tie" oli niin urautunut ettei siitä olisi edes siinä vauhdissa voinut suistua ojaan. yhtä turvallista kuin possujunassa.

ää käveli kotiin. ämpäri lojuu edelleen hangessa. foordi on kurassa. samoin miin kengät. isi silittää miin päätä. ja huomenna ei syyä pottuja.

"..there is a thousands miles between us
and the thousands days but I can feel you, I can stil feel you against my skin..

And the nights are cold and lonely but you keep me warm
´cause I can feel you, I can still feel you.."

- Crumbland -

4 the Sun of my life <3