ninnipinni

Ympäripyöreä tarina kahdesta erilaisesta ihmisestä, Lepto-Samista ja Pyk-Mikosta, jotka täydentävät toisiaan, ja jossa kaikki on suhteellista.

Lepto-Sami on vartaloltaan pitkä, kapea ja litteä. Hänen käsivartensa ja alaraajansa ovat suhteellisen pitkät. Hän on laiha, vaikka lihaviakin kohtalotovereita on olemassa. Hänen sielunsa on skitsoidinen, pirstoutunut. Hän on monimutkainen tyyppi. Ympäristön mielestä hän voi vaikuttaa voimakkaan fanaattiselta, yksipuoliselta ja pikkutarkalta. Tosiasiassa hän on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksipuolinen. Hänen sisällään kamppaillevat mitä erilaisemmat pyrkimykset ja yllykkeet, mitkä tekevät hänet sisäisesti epävarmaksi ja ailahtelevaiseksi. Elämäniloa voi olla vastassa mitä tuhoisin elämäänkyllästyminen, joka estää välittömän hyväksymisen. Rakkauden makeuteen sekoittuu rakkauden katkeruutta.
Mutta olemassaolo vaatii meitä valitsemaan. Myös hänen on valittava. Ja voidakseen valita, hänen täytyy työntää epäröinti sivuun, ja tämän vuoksi häneen voi tulla tietty jäykkyyden piirre. Hän saattaa olla äärimmäisen peräänantava monissa yhteyksissä, jotka näyttelevät tärkeää osaa muille sielullisille tyypeille, kun taas toisissa seikoissa, jotka herättävät hänen psyykessään tämän säälimättömän kamppailun mielihyvän ja mielipahan välillä, hän voi osoittaa itsepintaista vastarintaa. Hän saattaa olla terävän ironisen humoristinen ja hänen reaktioissaan voi olla murskaavan satiirin nopeutta. Ilman häntä puuttuisi olemassaololta sen suola.

Pyk-Mikko on päärynä (kapeampi pää ylöspäin). Käsivarret ja jalat ovat suhteellisen lyhyet. Kaula on lyhyt ja paksu. Pää suhteellisen suuri. Hänellä on taipuvuus lihavuuteen. Hän on sielultaan maanis-depressiivinen. Hän on ymmärtäväisempi kuin Lepto-Sami, inhimillisempi käytöksessään eli usein iloinen iloisten joukossa ja surullinen surullisten joukossa. Jyrkät mielialan vaihtelut ovat tyypillisiä. Nämä vaihtelut ilmaantuvat usein ilman tunnettua ulkoista aihetta. Mutta Pyk-Mikko on koko ajan tunteen omaisesti kosketuksissa ympäristöönsä - hän on kykenemätön olemaan vailla tätä kosketusta ja reagoi välittömästi sopusoinnussa ympäristön kanssa, oikeudenmukaisella vihastuksella, joka menee nopeasti ohi, ja himmentymättömällä ilolla, joka lievenee pehmeän sopusointuisesti.
Hänet tunnetaan lämpimästä sydämellisyydestä, luotettavuudesta ja vihan hallitsemattomuudesta. Hän tuntee myös itse tämän ulospäin suuntautuneen kontaktien tarpeensa. Se valinta olemassaolon ihanuuksien välillä, jonka tekemistä Lepto-Sami epäröi, järjestyy Pyk-Mikolla kuin itsestään seurauksena siitä tilanteesta, mihin asia liittyy. Onnellisina aikoina vaikeudet selviävät Pyk-Mikon raikkaan huumorin avulla.
Rakkaus on kietoutunut lämpimään sopusointuun. Pyk-Mikko on toiminnan ihminen, ulospäin suuntaunut ja toimelias. Ilman häntä olemassaololta puuttuisi iloinen sovittelun henki.

Ja ilman näitä ihania elämä olisi tylsää ja harmaata. Meiltä puuttuisi elämän suolat (myös ne vanhat jotka janottaa), kapakka- ja nakkijonotappelut ja niiden iloiset sovittelut, stand-up-koomikot, asianajajat, fan-clubit, järjästöjen vetäjät, juorulehdet, Matti ja Mervi -draama, luonnetestit (ja kaikki ne muut jotka kertovat millainen olet), suuri kokoiset yo-lakit, painonvartijoiden jäsenkortit, heräteostokset, ystävänpäiväkortit...
<3

En voisi kuvitella, seurustelevani pojan kanssa, joka käyttäisi mies-kenkiä. tai ainaki se ois vaikeeta. siis seurustelu. ja kuvittelu kans. tai pojan kanssa, joka käyttäisi sandaalien ja shortsien kanssa sukkia. yhtäaikaa.
jos jalassa on ylipäätään jotain muuta kuin lenkkareita, tennareita tai sandaaleja (ilman sukkia!) muistuttavaa, ni nou vei, turha tulla yrittelemään.
Asia valkeni minulle yhtä selvänä kuin krapulainen tasoittavan jälkeen. matkustin silloin pitkän matkan linja-autossa. oli aikaa seurata kanssamatkustajia. viereisellä penkkirivillä istui miehen alku. ihan kivan näköinen heppu. nenä keskellä naamaa, sopivasti kokoa ja muskelia ja ihan jees tukkakin päässä. mut voi hitti.. ne kengät!! ja vaatteet!!
mennäänkö alhaalta ylöspäin, niinku ihmisiä yleensä mittaillaan. oolpraitti.
Mies-kenkien sisään oli tungettu mustat tennis-sukat (asiaa!), joiden raidallisia varsia, luojan kiitos edes yritettiin peittää beigen-värisillä, jo parhaat päivänsä nähneillä reisitaskuhousuilla, joiden napaan asti kiskottua vyötäröä ja mies-vyötä taas peittosi, aina niin ihana, hikoilun paljastus-paita. eli 80-luvun esi-isiltämme naftaliinissa säilytetty jäännös, harmaa meleerattu t-paita. housuihin tungettuna tottakai.

Juuh. no ihan hyvä paketti, mut aivan kauhee paperi!!
Rusettina päällä kynsien pureskelu ja mies-takki suoraan vaatehuoneelta, vain ysiysiviis.
Niin, ja tekstiviestit, lähettäjänä "Ilotyttö".

(älkääkä syyttäkö minua vakoilusta, syyttäkää kännyköiden suuria ja selkeitä näyttöjä!!)

sisälläni asuu peenenpeeni blondi. se paljastui ja antaa minulle merkkejä harva se päivä.
blondi ei oo kyl yhtään ikävä juttu.. päinvastoin se ilostuttaa arkea, vaikka sen pyhin tarkoitus onkin nolata minut ja saada näyttämään idiootilta. mut siihen pitää osata suhtautua hjuumorilla, kuten elämään yleensäkin..silleen niinku et haudallekkin voi tuoda huumorinkukkii sit.
mut joo. siis tää blondi, ni se temppuilee ja keppostelee, pistää minut tekemään juttuja..
eräänä päivänä nohevana tyttönä menin tilaamaan hissin itselleni ja ystävälleni. niin, tai ainakin niin oli tarkoitus. sitä vastoin, et oisin painanu hissin nappulaa, painoinki käytävään valot päälle. (nyt pitää kyl sanoo ihan blondia puolustellakseni et hissin nappula ja valokatkaisin sijaitsevat lähekkäin). no joo.

eräs toinen päivä, jolloin sisäinen blondini paljasti itsensä ekan kerran, ystäväiseni oli kylässä ja toinen oli tulossa juuri kun toinen oli lähdössä, eli eteisessä oli hässäkkä. ovisummeri soi ja mii iloisena avaan oven. siellä ei ollut ketään. dääm. "käsi otsaan"-liike, ovi kiinni ja ovisummerin nappia painamalla alaovi auki. tervetuloa kakolaan. kaverini kutsui minua blondiksi. jee.

eräs kolmas päivä blondini antoi minulle taas merkin olemassaolostaan.. se pisti minut pyyhkäisemään hellan levyä oikealla kädelläni.. teen yleensäkin niin varmistukaseni siitä ettei levylle jää hiusta tai vaikka muruja kattilan alle kytemään..mutta nyt se levy oli kuuma kämppikseni kokkailun jäljiltä. kiitti.
(ja ihan blondia kiusatakseni on pakkoa sanoa et eipä ees sattunu, lälläl)

viimeisin paljastus tapahtui lauantai-saunassa.. niinkuin kaikki tytöt tietävät, niin hiukset tulisi suojata kuumalta saunalta pyyhkeellä. sen tein. mutta kun olin menossa pukuhuoneeseen turbaani päässä, jokin kumma voima ei päästänyt minua menemään vaan jumitti minut oviaukkoon.. yritin uudestaan, mutta ei. kylppärissä oltiin. sekunnin murto-osan kelaus ja ding! muistin turbaanin.
blondi mikä blondi.

eilen illalla polttelin pitkästä aikaa tupukin. tuhma tuhma tyttö - tiijän. mutta en ala puolustelemaan tekojani sillä poden nyt jälkeenpäin huonoa omaatuntoa..kahdestakin syystä.

hyrrä-tuhkiksessa oli hömppä. sellanen kaksipisteinen, peenen peeni hömppä eli leppäkertsi.
just tollanen ku seikkailee tuossa camping -mainoksessa. me ollaan oltu hömppien kanssa ystäviä melkein 25 vuotta, mistä kertoo sekin että pienenä minua kutsuttiin Hömppä-Iitaksi. ja illalla minä sitten menin tekemään jotain anteeksiantamatonta.

siinä se yksi nakotti istua ja ootti et joku antais sille kyytiä.
minäpä annoin. ensin ihan varovasti. Sitten se kiljui että lisää lisää!! ja kovempaa kovempaa!!
no vähän kovempaa sitten..mut vanihgossa tulikin sit semmoset vauhdit et hömppä lensi hyrrästä tumpin mukana tuhkiksen sisälle.
sille koitti maanpäällinen helvetti.

raastaa katsoa miten sen huolestuneet kaverit ettii sitä. eikä niiden kartassa edes lue kuopion kohdalla että helvetti. mutta toivossa on hyvä elää tiesi lapamatokin kertoa. ehkä hömppä vielä joku kaunis päivä nousee tuhkasta kuin feeniks-lintu, entistä ehompana.
..ja tulee langettamaan minulle hömppä-kirouksen.
mut itepähän huusi että lisää!

Olin tänä aamuna pulun kanssa aamukahvilla. Siinä me istuttiin..molemmat kylmissään ja yksin.. Katseltiin toisiamme kuin vanha pariskunta - hiljaa ja vähän varuillaan. Vain ikkunan ohut ja kylmä lasi erotti meidät.
Ulkona satoi lunta. Katsoin kalenteria..toukokuun 11. päivä.. ja lunta. Silmin nähden masentavaa. Pulu oli kylmissään..ja masentunut. Se seisoi yhdellä jalalla ja kohenteli höyhentakkiaan. Välillä se näytti muskelimieheltä ja minua hymyilytti.

Haistelin lumista ilmaa ikkunasta ja vedin aamutakkia tiukempaan. Edessäni oli kuivanut pulla ja kermalla maustettua kahvia. Minun teki mieli heittää se pulla pululle. Mutta se ikkuna..ja se varovaisuus..en uskaltanut.
Siinä me sitten vaan oltiin..hetki ja toinenkin.. Tuijotettiin toisiamme varuillaan ja uteliaina. Välillä vaihdettiin jalkaa. Lumisade heikkeni. Kahvi oli jo kylmää ja pulla edelleen kuiva.

Kahvihetki pulun kanssa oli päättymässä. Kurkistin vielä varovasti ikkunasta.. ja sitten näin sen. Pululla olikin jo kaveri odottamassa. Ruma takatukkainen pulu istui sen vieressä..
En ollut huomannut..
Tuli harmistus..me ei oltukaan kaksin..
Katsoin viereeni..siihen ei ollut ilmestynyt ketään.

..ehkä huomenna tapaamme taas..?

olipa kerran vappu. vappu meni ohi ja heilutti häntää. eli kaikki oli hyvin. mitä nyt pieni krapula, mutta niinhän se useimmilla. eikä edes ollut paha. illalla kärsi järsiä jo kebabbia eniten. ja sekös maitti. seuraavana aamuyönä heräsi sitten mahan koskuun. luuli, että se johtuu siitä kun rakko täynnä ja vilkuttaa. mutta kohta murahti ja juoksukilpa vessaan alkoi. ja se paska voitti piirun verran. höh ja pöh. harmitti eniten. ja nolotti. ei voinu ees sanoa että hyvälle olisi hävinnyt.
sitten tuli kylmä hiki ja kalvennus. hyvä kun pöntöllä pysyi. varmaan sama tunne kuin ihmisellä, joka on ollut öljypaljussa ja menee sitten suorilta renkaalle istumaan - liukasta on.
taju hämärty mut siinä sitä sinniteltiin. se ois varmaan pimennykkin jos ois pitäny pinnistellä. mut eipä tarttenu ei.. tai oikeestaan piti. pussinsulkijoista koitettiin ottaa mallia eniten. ei toiminu. tavara kulki silti vaikka portit oli kiinni.
peilistä tuijotti hikinen ja läpikuultavanvalkoinen humanoidi. pelottavaa sekin. se hoiperteli minun sänkyyn ja vei pyyhkeenkin mukanaan. se hikoili ja koitti pysyä tajuissaan. se teki tuon reissun monesti ja voi pahoin. eikä sitä edes kukaan hoitanu. kaikki oli nukkumassa.
vettä hakiessa meinasi taju karata taas. kipin kapin kontilleen ja takaisin petiin. tai mitä jos vessan kautta kuitenkin kurvaisi. varmuuden vuoksi.

piru oli irti päivän. mahalaukku oli otettu pois ja paikalle asennettu suora putki. ilman pussin suljinta. vesikulaus.. ja vessaan. romanttista. varsinainen läpikulkutunneli.
helvettiä kesti päivän. sen päivän menuu: 1 omena ja vettä.
sankareistamme Q-men:kin käväisi kylässä pitkästä aikaa. tarjosi melkoiset löylyt. 39 sihisee jo kummasti. onneksi vierailu oli lyhyt. Q-menin "lempparidrinksu" Finrexin kehiin. Q-men lämpeni tarjoiluun ja meni pois. hyvä se.
olo parani ja Nukkumasan bileisiinkin tuli kutsu. siel oli vaan hyviksii sinä yönä. onneks.
mut se putki. se jäi vajaaks viikoks. tosin siihen kasvo kyl mutkii. pikku hiljaa.
kahden päivän menuu: 1 omena, vettä, viilis, mehua eniten.. niillähän elää!

vajaan viikon mittaisen elimistönpuhdistustyhjennys-session jälkeen tajuissaan ja kunnossa.
kahvia ja pullaa.
nyt.