Olin tänä aamuna pulun kanssa aamukahvilla. Siinä me istuttiin..molemmat kylmissään ja yksin.. Katseltiin toisiamme kuin vanha pariskunta - hiljaa ja vähän varuillaan. Vain ikkunan ohut ja kylmä lasi erotti meidät.
Ulkona satoi lunta. Katsoin kalenteria..toukokuun 11. päivä.. ja lunta. Silmin nähden masentavaa. Pulu oli kylmissään..ja masentunut. Se seisoi yhdellä jalalla ja kohenteli höyhentakkiaan. Välillä se näytti muskelimieheltä ja minua hymyilytti.

Haistelin lumista ilmaa ikkunasta ja vedin aamutakkia tiukempaan. Edessäni oli kuivanut pulla ja kermalla maustettua kahvia. Minun teki mieli heittää se pulla pululle. Mutta se ikkuna..ja se varovaisuus..en uskaltanut.
Siinä me sitten vaan oltiin..hetki ja toinenkin.. Tuijotettiin toisiamme varuillaan ja uteliaina. Välillä vaihdettiin jalkaa. Lumisade heikkeni. Kahvi oli jo kylmää ja pulla edelleen kuiva.

Kahvihetki pulun kanssa oli päättymässä. Kurkistin vielä varovasti ikkunasta.. ja sitten näin sen. Pululla olikin jo kaveri odottamassa. Ruma takatukkainen pulu istui sen vieressä..
En ollut huomannut..
Tuli harmistus..me ei oltukaan kaksin..
Katsoin viereeni..siihen ei ollut ilmestynyt ketään.

..ehkä huomenna tapaamme taas..?