Olipa kerran kerrostalo. Siellä asui ”naapureita” – nuita ihania aidosti sinusta ja tekemisistäsi kiinnostuneita ihmisiä, ja niitä joita ei edes tiedä olevan olemassa.
Talossa asui Naapuri, joka harrasti sisämaratoonia aamuisin kello kuuden ja kymmenen välillä epäsäännöllisin tauoin rytmitettynä. Hän on aito ja oikea esi-isämme – kanta-astuja! Tanner vaan tömisee kun maratooni eteenee huoneesta toiseen, tunnit vierivät ja kalorit kuluvat.
Talossa asui myös ihastuttava Pariskunta – hoonosti soomi puhuva nainen ja häntä rajusti rakastava mies. He harrastavat viinan juontia ja railakkaita kulmakuppila-iltoja. He rakastavat toisiaan niin paljon, että silloin tällöin aamuöisin saattoi herätä näihin ”rakkaudenosoituksiin” kun nainen huusi apua, tavarat lentelivät ja lattia tärähteli. Rakkaus on niin voimakas.

Sekaan mahtuu myös ”mysteerihenkilöitä”, joiden tietää asuvan samaisessa talossa, mutta joita ei koskaan näy. Eräskin Tyttö siellä asui ja sillä oli Koira. Heitä ei nähty kuin pari kertaa reilun vuoden sisällä. Sisäsiisti koira, sanoisin. Toinen moinen on Poika, jolla on Skeittilauta. Sitäkään ei nähty monesti.
Talossa asui myöskin ihana ja kaikista huolehtiva Naapurintäti. Hän asui ylimmässä, seitsämännessä kerroksessa. Häntä huolestutti taloyhtiössä monet asiat. Eräs niistä oli veto. Hän muistaa huolehtia ettei asunnoissa käy veto kesälläkään kun talon alaovi pidetään aina visusti kiinni. Hän tykkää myös siivota. Parhaita siivousaikoja ovat viikonloppuaamut. Ja tiesittekö muuten, että mattoja tampatessa pääsee parhaaseen tulokseen hakkaamalla lujaa! Niin, että parvekkeen kaiteet kumajaa kuin kirkon kellot. Silloin myös muut huomaavat varmasti, että pidät asunnostasi huolta. Täti tykkää myös klassisesta musiikista. Se on ihan parasta arkiaamuina aikaisin, mielellään ennen klo.8 nautittuna - ja kovalla! Hän pitää myös telttaretkistä. Jännittävin näistä lienee ollut kesä pari sitten omalla parvekkeella sillä välin kun remonttimiehet tekivät töitä hänen asunnossaan. Kuinka kätevää. Hänestä on myös hyvin huolestuttavaa kun talossa asuu paljon nuorisoa. Ei kuulemma raasu uskalla enää illalla edes rappukäytävässä kulkea, vaikka hän onkin niin rakastettava, että eihän hänelle kukaan mitään pahaa edes tekisi. Voivoi.

Taloon on tosiaan muuttanut myös näitä Nuoria. Tulevaisuuden Toivot ovat sosiaalista porukkaa ja rakastavat juhlia. Ja kun pullo kallistuu ja kallo pullistuu, niin paineet lisääntyy, samoin äänenpaino. Sitten huudetaan. Ja torstai aamuisin on niin kiva laulaa ”Oi Suomi kallis synnyinmaa..”ta kovaa ja korkeelta vaikka siinä seitsämän aikaan. Ja parasta kyllä jos menee vaikka keittiön liesituulettimen alapuolelle lauleskelemaan, niin kaikki varmasti kuulevat millaisia toivoja talossa asuukaan. Ja saksatrancehan ei ole kuin surkeaa piipitystä jos sitä ei kuunnella TÄYSILLÄ! Ja mukana voi tietty laulaakin vielä tehoja lisätäkseen, mikäli sen verran vielä kieli suussa kääntyy. Ja maailmasta tulee ehdottomasti parhain paikka jos henkevät keskustelut hoidteaan vaikka kylpyhuoneessa, mielellään siinä lähellä ilmastointikanavaa.

Ja sitten siellä talossa asui myös Setä. Setä harrasti nukkumista. Tiedän, ettei Setä harrastanut ainakaan tennistä. Jos niin olisi ollut, niiin varmastikin hänen Vaimonsa olisi sujauttanut sen keltaisen pallon joka yö Setän pyjamapaidan selkään. Tai sitten se Setä nukkui alasti..? Setä nimittäin kuorsasi.. silleesti ihanan miehekkäästi. Niin, että naapuritkin kuulee ja sitten tytöillä menee ihan kylmiäväreitä pitkin selkää. Tulee unikin paljon paremmin, kun on tuollainen isällinen murina taustaäänenä. Se rauhoittaa.

Ihanaa. Teidän ansiosta minä jaksoin nousta joka aamu.. ja yö.
Kiitos Naapurit kiitos. Minä rakastan teitä.