Haluisimpas muuttua..ihan vähän vaan.. tai vähän enemmänkin ehkä..
Se on varmaan taas tuo lähestyvä kevät ja lisääntyvä valo kun saa ihmismielen siihen tilaan, et kaikki entinen näyttää ja tuntuu harmaalta.. ja maistuu suolattomalta kaurapuurolta.. ilman voisilmää!

Aloitin kauan suunnittelemani muutosprosessin jo parisen viikkoa sitten käymällä muutaman vuoden tauon ja hiusten kasvatus-session jälkeen kampaajalla. Muutos oli mieluisa ja piristävä - mutta kallis! Sinne meni kolme numeroa, joista eka oli ykkönen ja vika nolla. Niiden väliin voitte itse arvailla numeroita. Kyllähän se tietty opiskelijan kukkaron nyörit katkaisi, mutta koitin ajatella positiivisesti, mikä on muuten yksi suunnittelemistani muutoksista.. Jaoin siis summan niillä muutamalla vuodella, joina en ollut ko. palvelua käyttänyt, eikä tuntunut enää yhtään niin pahalta.
Pistin saman verran pätäkkää myös uusiin vaatteisiin ja kenkiin. Siinä samalla tapahtui myös uusi ennätys. Ei nimittäin ole ollut kovin montaa mahdollisuutta ostaa noin monella rahalla niin paljon vaatteita yhdellä iskulla ja yhdestä liikkeestä siinä ajassa, kuin useimmat munakellot pyörähtävät akselinsa ympäri.

Olen päättänyt myös päättää ainaisen tuskastelun vaatteiden sopimattomuudesta tai niiden toimimattomuudesta, ja hankkia kaappiini jotain ja paljon, mistä IHAN oikeasti tykkään ja mitkä IHAN oikeasti toimii ja tuntuu ja näyttää hyvältä. Mitä sitä itseään kiusaamaan läjällä paskaa, joita ei ole kiva pitää.. Tuolla vaan pölyttyvät kaapissa tyhjän panttina. Aion siivota vaatekaappini PERUSTEELLISESTI! Se tarkoittaa sitä, että vedän sieltä ensin kaikki pihalle ja pistän takaisin VAAN ne jotka täyttävät edelliset kriteerit. Ylijäämät vien tietysti kirpparille ja tuloilla voin kustantaa ne toimivat kengät, laukut ja takit, joita kaikki tytöt tarvitsee eri tilanteisiin.

Muutos on siis käynnissä. Mutta lisää lisää huutaa sisäinen ääni. Eilen illalla iski jo kauhea ajatus, että jos en olekaan kohta enää mihinkään tyytyväinen. Elo voi käydä kovin raskaaksi, jos mikään ei enää miellyttä.. ja rahatkin kyllä loppuvat jo alkumetreillä. Onko minusta siis tulossa ihan kamala perfektionisti-masokisti? En halua.. mutta totuus sattuu, ja sanonkin siis, että olen jo hieman.. tai ainakin vähän..

Keväällä tulee myös hirmu hinku lenkkipoluille ja kuntoilemaan. Ja mikäs sen ihanampaa, kun napit korvaan, navikat kaakkoon ja kovaa vauhtia eteenpäin, niin että kotiin tullessa on kuraa kainaloihin asti ja korvissa soi ja päässä humisee adrenaliini vereen sekoitettuna. Sattuu, mutta tuntuu silti niin hyvältä.

Haluan myös satututtaa itseäni leukaan.. Sen verran vaan, että joku tuikkasee siihen yhden rei´än ja tukkii sen samantien jollakin tylpällä esineellä mikä vielä näyttääkin hyvältä. Ehkä joku timangi, joka on tyttöjen bestis. Sitten satututan itseäni myös jonnekin puolelle kroppaa.. Joku saa purkaa angstinsa minuun, vaikka alaselkään jos niin sovitaan. Hakatkoon vaikka nuppineulalla miljoona ja yksi reikää, en välitä, kunhan vaan näyttää ja tuntuu hyvältä.

Ihanaa ois päästä käymään myös Kuopion rajojen ulkopuolella, ja joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä muuttaakin jonnekin eri paikkaan, niinku vaikka Helsinkiin. Sitten toteutuisi myös se muutos-suunnitelma, että kävisin hippaamassa enempi. Näillä korkeuksilla kun sen toteuttaminen on aikas heikkoo. Ja sit ku muuttas, ni pääsis taas täytteleen kaikkii ihanii kaavakkeita ja lomakkeita ja osoitteenmuutoskortteja. Oikeesti niitä on musta mukava täytellä. xD

Minä muutun. Muututteko te siinä mukana? Se voi sattua, mutta se kannattaa.

Muutoksessa mukana:
Suomen valtio ja Säästöpankki Optia