Kauhee päivä alkaa olla takana.. hengissä ollaan..
Mut kauheet on paineet vielä edessä, kun on tän päivän blogi kirjoittamatta eikä aiheesta vielä tietoakaan!! :-/
Siinä rupee jo henkee hiukka ahistaakin.. ei oo tohon vuorokauden vaihtumiseenkaan enää kovin montaa tuntia.. Ja luonto ei vaan anna periksi, että jättäisin yhden päivän väliin.. Siitä voi seurata, ja minut tuntien seuraisikin, säännöllistä ja epäsäännöllistä lipsumista.. Ja siitä taas seuraisi huono omatunto.. Ja mikä kauheinta, voisin vahigossa jättää väliin juuri sellaisia päiviä jotka olisivatkin tärkeitä sitten joskus mummona kun tätä lueskelen, mutta eivät vaan tunnu siltä nyt.. Sehän ois ihan kamalaa! Rueta nyt sitten dementoituneena enää miettimään, että mitähän sitä mahtoi silloin 5. päivä tammikuuta oikein puuhailla, kun ei ole päiväkirjaan edes viivaa piirtänyt..

Moni varmaan toivookin, että olisin tyytynyt vain siihen viivaan..