Tukia mistään en saa, opintolainaa en ota (ainakaan vielä, oikisaika on sitten asia erikseen jos jätän työt sillon), että hyvin pitkälle se nyt on niin että töissä töissä ja niillä rahoilla elellään. Eli jokseenkin eri lähtökohdissa kuin moni muu.
Mun luonnehan on se, että kun ostan niin ostan sitten laadukasta (koskien vaatteet, kodinkoneet ym käyttötavarat) eli mun tinkimistä ja säästämistä on sijoittaa kerralla enemmän, kuin usein ja vähän josta lopuksi tulee enemmän mitä tulisi kun sijotitaa alussa kunnolla. Mutta tässä myös se hyvä puoli, että ihan oikeesti niitä tuotteita ei tarvitse kovin usein ostaa kun ne sit kestä eli säästöä tulee siinäkin jo väkisin. Kerran satsaa niin tuote pelittää parhaimmillaan vuosia. Hyvänä esimerkkinä olkoon kännykkä mitä pidän vähintään sen 1-2v ja sittekin vaihdan jos nyt sattuu hyvä sauma tulemaan. Eli en juoksentele trendimallien perässä kuten jotkut.
"Lukkojen takana" on perintörahoja, mutta niihin ei kosketa eli äärettömän tiukaksi saa mennä että niistä ottaisin. Ne oli tarkoitettu mun asuntoon eikä esim. vaatteisiin ja sitä isän toivetta mä myös pitkälle kunnioitan. Mä säästän kuukausittain rahaa, vähintään X summan mutta joinain kuukausina menee enemmänkin: ja sieltä säästötililtä sitten tarpeen mukaan otetaan jos tarvitaan _mutta_ ehdottomasti sieltä "lainattu" summa maksetaan sinne palkkapäivänä takas. Puhelinlaskua koitan hillitä, dna:lle hirmusummia maksamisessahan ei nyt mitään järkeä oliskaan. Laskut nyt kuuluu elämään ja niitä on, mutta ei niitäkään tule kuin ne pakolliset kun vähän miettii mitä ostaa ja näin. Pakollisia kuluja en mieti koska ne on pakollisia ja niistä ei voi säästää/tinkiä enempää.
Jos erittäin tiukkapaikka tulee enkä kuitenkaan halua säästötiliin kajota niin Stockan tilikortti vinkumaan iloisesti. Jos tulee esim. jonkun sukulaisen syntymäpäivät ja sinne on _pakko_ lahjat ym saada tai jos nyt pari kertaa käyn frendien kanssa kahvilla ja tili on käytetty. Mutta muuten luottokortteja en käytä -> lisälaskuja kuukausiin ja niitähän ei tarvittu
Koitan vältellä myös rahan lainaamista enkä missään nimessä ottaisi turhia lainoja tai lankeaisi eri firmojen osamaksukauppoihin saadakseni vaikka "ne ihanat kengät" koska loppupeleissä se on kaikki itseä vastaan ja pirun kallista. Mielummin pikkuhiljaa ja käteisellä.
Hyvä säästämisen kohde olisi myös auto tiukanpaikan tullen; jos tulisi 2vkoa, että tietaisin sen olevan vähän kehnompi niin liikkuisin sen ajan julkisilla. Jos se siis tulisi lasketusti halvemmaksi bensojen kannalta. Pidempiö aikoja en julkisilla menisi ja "säästelisi", koska auton pitäminen maksaa kokoaika eli tavallaan sitten maksaisi kahdesta ja käyttäisi yhtä.
En oo oikeestaan joutunut kauheesti tinkimään mistään enkä toivottavasti joudu -> pystyn siihen itse niin paljon vaikuttamaan, mutta jos tulisi tilanne että jostain tinkiä pitäisi niin ehdottomasti se olisi bileet/rafloissa käynti, leffat, ulkonasyöminen, kampaajalla/kosmetologilla ja shoppailemassa käynti.. siis kaikki tän tason extra.
Missään nimessä en luopuisi koskaan
* ruoasta, sen pitää olla kunnollista (silti on vielä edullista)
* kisun ruoasta ja hyvinvoinnista (mitä sen elämään kuuluukaan)
* kouluun menevästä
* lääkkeistä, vitamiineista ja terveysjutuista ylipäänsä
* liikkunnasta
Mutta tähänloppuun huokasen vielä helpotuksesta. Hyvin on pullat uunissa -jos näin voi sanoa. Ja tietenkin toivon tän jatkuvankin näin. Koitan kuitenkin päviittäisillä valinnoillani elää jatkuvasti fiksusti ja säästeliäästi eli osittain kaikki tollanen tulee jo niin "luonnostaan". Mutta ainahan parantamisen varaa on