Riku: demokratia on paska systeemi
Mitä tilalle, siis vakavasti ajateltuna?
pistepistepiste: Turha tuhlata energiaa tai aikaa tällaiseen. Suurin osa suomalaisista on rasisteja tai piilorasisteja eikä sille voida mitään. Anan laisia ihmisiä on kaikkialla, eikä niiden ajattelutapaa kannata lähteä edes yrittää muokata. Omaavat hieman skeptisemmän ajatusmaailman.
=? MÄ olen eri mieltä. Asenteita voi muuttaa, usko pois, Ana oli muutama vuosi sitten ihan eri heppu. Mä en sanois, et suurin osa suomalaisita on (piilo)rasisteja, moni on, mut esim wanha liitto oppi "neekeri" sanan jo koulussa oppikirjoista. Enempi se on ksenofobiaa, joka ilmenee rasistisina asenteina. MUT kuten sanoin, ajan myötä asiat muuttuu. JUkebox osuvasti sanoikin, sä olet itse ennakkoluuloinen ja syrjivä tolla "suurin osa suomalaisista sitä-ja-tätä" asenteella.
Älä luovuta! Mä uskon, et ihmisille voi puhua ihmisen kielellä.
ISLAMISTISEN TERRORIN LÄHTEILLÄ
Kelataas hetki tätä islamistista terroria. Mistä se oikein lähti? Islam oli kuitenkin suhteellisen maallistunut tultaessa 1900-luvun loppua kohti.
Jouluaattona 1979 Neuvostoliiton joukot tunkeutuivat Afganistaniin maolais-kommunistisen puolueen kaapattua vallan neukkujen tukemalta HDKA-puolueelta. Maasta Puna-Armeija sai hallintaansa viidenneksen, loppua hallitsi mujahideen-sissit, sekalainen heimoliitto, joka sai tukea Pakistanista, Kiinasta, Saudi-Arabiasta ja Yhdysvalloista, Reagan omisti yhden Columbia sukkulan lähdön Afganistanin mujahideeneille. Samalla maahan alkoi virrata islamistitaistelijoita kautta arabimaailman, helpottaen niiden maiden kireätä tunnelmaa. Ensimmäinen merkittävä islamistinen terroriteko oli 1981 Sadatin murha Egyptissä, jolla kuviteltiin nostettavan Egyptin massat korrutpoitunutta eliittiä vastaan, kuten Iranissa oli käynyt. Mutta massat eivät vastanneet huutoon, ja Egypti rankaisi ankarasti erilaisia veljeskuntia osallisuudesta terroriin. Näistä kidutuksista henkiinjääneet muodostivat Islamilaisen Jihadin ytimen. Mutta se oli juuri murskattu, eikä sillä ollut toiminta edellytyksiä, koska sitä jahdattiin kautta muslimimaailman, ja se löysikin turvapaikan Afganistanin vuoristoleireiltä, mujahideenien parista. 1989 maailma oli muuttunut ja Neuvostoliittoa johti Gorbatshov, joka hiffas, et maa on aika ruvella, ja alkoi vetää verkkoja kotiin. Tämä tulkittiin eri paikoissa eri tavoin: USA'n uuskonservatiivit uskoivat, että he olivat toimillaan kaataneet "suuren ja pahan" valtion ja islamistit taas uskoivat, että kyseessä oli islamin voitto kommunismista. Vaikka varsinaisen sodankäynnin hoitivat pääasiassa afgaanitaistelijat itse ja Neuvostoliitto oli taloudellisen romahduksen partaalla syydettyään suuren osan tuloistaan sodankäyntiin ja asevarusteluun, aivan kuten USA'lle on tapahtumassa nyt, se ei kykenisi edes sotimaan ilman ulkomaista lainaa. Gorbatshov varoitti useasti USA'ta mahdollisesta sisällissodasta ja ääri-islamin noususta valtaan Neuvostoliiton vetäytyessä, ja ehdottikin neuvotteluita vallan siirtämiseksi hallitusti luodakseen olosuhteet demokraattiselle prosessille. Tähän eivät jenkit suostuneet, vaan halusivat nähdä ehdottoman ja nöyryyttävän Neuvostoliiton tappion. Sitä virhettä korjaavat yhä, ja rinnallaan myös urheat pikkuliittolaiset Suomi mukaan lukien.
Afganistanin sodan jälkeen islamistiset taistelijat palasivat kotimaihinsa voiton innoittamina, ja alkoivatkin heti sodan kotimaidensa poliitikkoja vastaan terrorilla, koska jo osallistuminen politiikkaan osoitti, ettei henkilö ollut enää muslimi, ja siten hänet tuli tappaa. Kuten kaikki terroristit, he uskoivat esimerkillään nostavansa massat vallankumoukseen korruptoutuneita johtajiaan vastaan. Algeriassa islamilainen puolue oli miltei noussut valtaan 1991, mutta armeijan väliintulo esti sen, ja aloitti samalla verisen sisällissodan, joka kesti vuoteen 1998. Terroriaalto lainehti arabimaissa 90-luvun alussa verisenä ja raakana, ja nyt olivat asialla islamistiset liikeet ja Afganistanin veteraanit, eivät sosialistiset tai kommunistiset aatteet. MUTTA muslimimassat eivät vieläkään reagoineet islamistien toivomalla tavalla, poliitikkojen murhat eivät johtaneet islamilaiseen vallankumoukseen. Tällöin nämä pienet ryhmittymät päättelivät, että myös kansa oli korruptoitunutta kuten johtajansakin, ja ansaitsivat myös kuoleman, ja että he itse edustivat puhdasta kansanosaa, "oikeita muslimeja", joiden tulisi toimia etuvartiona, vaikka kaikki muut olisivat jo pettäneet ja antautuneet hapatukselle. Algeriassa tämä merkitsi kymmenientuhansien siviilien massamurhaa maaseudulla sisällissodassa, jossa kuoli kaikenkaikkiaan 160000 ihmistä, puhumattakaan pienistä terrorikampanjoista kautta muslimimaailman. Tämäkään ei saanut massoja hereille, päinvastoin, joka paikassa maltilliset järjestivät jättimielenosoituksia islamisteja ja fundamentalismia vastaan. Algeriassa ääriryhmät kääntyivät lopulta toisiaan vastaan, ja viimeisen johtaja julisti kuolemaa kaikille algerialaisille, paitsi tietysti niille muutamille "oikeille muslimeille", jotka vielä hänen kanssaan taistelivat. Sudanissa Osama bin-Laden, toiseksi rikkaimman saudisuvun musta lammas, ja hänen rahoistaan hyötyvät kumppaninsa tekivät tästä omat johtopäätöksensä, he olivat harjoittaneet laajaa murhakampanjaa egyptiläisiä poliitikkoja vastaan: taistelu toisia korruptoituneita muslimeja vastaan ei aiheuta toivottua vallankumouksellista herätystä, vaan kohdetta piti vaihtaa sen korruption aiheuttajaan, Sureen Saatanaan, USA'han. Alkoi yksittäisten pommi-iskujen sarja, jonka kohteina olivat USAn suurlähetystöt ja sotilaskohteet Afrikassa, ja jotka päättyivät suurelliseen WTC-iskuun 2001.
Samaan aikaan USAn aiemmin tukema Taliban liike oli ottamassa haltuunsa laajoja alueita Afganistanissa ja vuoden 1998 lopulla hallitsivat n 90% maa-alasta, muodostaen ensimmäisen ja tähän asti viimeisen islamistisen valtion, jota tosin ei tunnustanut kuin muutama valtio. USA oli iskenyt Afganistanissa ja Sudanissa jo 1998 bin-Ladenin kimppuun, ja syyskuun 11. 2001 jälkeen alkoikin massiivinen operaatio koko Afganistania hallitsevaa Taliban liikettä vastaan, koska Osaman uskottiin piilottelevan alueella, ja hänen uskottiin olevan vastuussa WTC-iskusta. Bin-Laden oli jättänyt Sudanin ja siirtynyt jälleen Afganistaniin muiden maallistuneisiin muslimeihin pettyneiden islamistiryhmien tavoin jättäen jälkeensä sekalaisen militanttijoukon riehumaan Sudaniin ja Somaliaan. USA iski Afganistaniin voimalla ja Pohjoisen Liittoutuman avulla. Pohjoinen Liittoutuma käsitti afgaanitaistelijoita, jotka olivat suuttuneita ulkomaisiin islamisteihin ja heidän jyrkkään politiikkaansa varsinkin oopiuminviljelyä kohtaan, ja marraskuussa Taliban-liikkeen ydin oli tuhottu suurimman raivon kohdistuessa juuri ulkomaisiin islamisteihin. Islamistinen Jihad menetti suurimman osan miesvahvuudestan Afganistanissa 2001. Ja kuten ennenkin, vihollisen voiman suurentelu ja sillä pelottelu on johtanut siihen, että taistelussa islamistista terroria vastaan kelpaa mikä tahansa liittolainen, aina jyrkästä arabimonarkiasta fasistiseen poliisivaltioon. Jälleen "vapaus" ja "tasa-arvo", joilla tavallisia muslimeja houkuteltiin sosialistisiin vallankumouksiin, jäävät vain iskulauseiksi, "demokratia" sellaisena kuin se on maailmalla pakotettu, ei ole kuitenkaan demokratiaa, eikä "vapaus" vapautta.
Tätä vasten on hieman ihmeellistä ajatella, että suuri osa muslimimaailmaa jotenkin hyväksyisi islamistisen terrorismin, koska ovat sen ikeen alla ja kohteina eläneet vuosia. Islamistinen liike tuhottiin 2001 lähes kokonaan, toki pieniä ryhmiä on vielä olemassa, ja nekin kykenevät aiheuttamaan suurta tuhoa, mutta Suurta Islamistista Salaliittoa ei ollut olemassa. Islamistinen liike on yhtä henkitoreissaan kuin Neuvostoliitto oli 80-luvun lopulla. Suuri Ja Mahtava kommunistinen salaliitto oli tarpeellinen USAn uuskonservatiiveille, joten se piti uudelleen keksiä 70- ja 80-luvuilla Neuvostoliiton romahdustilasta huolimatta, niin yhtä tarpeellinen heille oli Suuri ja Mahtava Islamistinen Salaliito Al Qaidan muodossa, edes Osama bin-Laden ei käyttänyt ilmausta Al Qaida, kuin vasta 2001 WTC iskujen jälkeen, kun oli huomannut, että amerikkalaiset käyttivät sellaista nimeä hänen joukkiostaan, "Al Qaida" oli valmiiksi mystisen voimakas ja uhkaava, bin-Ladenin ei tarvinnut muuta kuin hyväksyä ne sureelliset näkemykset, joita USA hänestä levitti, ja terrorin kuuluisin brandi oli siinä. Vaikka yhtäkään todistetta syyskuun 11. päivän iskujen ja bin-Ladenin suorasta yhtedestä ei ole löydetty, niitä iskuja johti bin-Ladenin kylläkin tavannut, mutta itsenäinen terrorijohtaja. Ja hyvin se propaganda on purrut Euroopan periferiaa myöden, tosin Suomessa oli valmiina pohja pelottelulle, wanha ryssänpelko ja perusteeton kommunisminpelko on vain vaihdettu uuteen ja perusteettomaan islamisminpelkoon. Edellinen osoittautui taitavaksi ja monimuotoiseksi valheelliseksi propagandaksi, joka olis suunnattu USAn kanslaaisille, mutta roiskui jenkkikulttuurin levitessä ympäri maailman. Ja sellaiseksi on osoittatunut myös tämä uudempi.
Yksikään islamilainen puolue ei ole onnistunut saamaan edustajiaan mihinkään Euroopassa, ja muslimimaissakin on kyse marginaalista tai sitten pitkään hallineesta maallistunesta puolueesta. On vain pieniä terroristiryhmiä siellä täällä, jotka jatkavat kauhunkampanjaansa siinä toivossa, että länsimaat sulkeutuvat ja tinkivät vapauksistaan, se on terrorin ensisijainen tavoite, pelotella. Islamistisia terroristeja lasketaan olevan n 65000, ja muslimeja on siis n 1,3 miljardia, joista maallistuneita on 1,235 miljardia. Lisää taistelijoita tämä 5% marginaali saa erilaisista kriisipesäkkeistä Gazassa ja Irakissa, vakaumusellinen fanaattisuus ei katso uskontoa, ei ideologiaa, niin Jeesuksella, Muhammedilla, kommunismilla kuin AC Milanillakin on ne fanaattiset kannattajansa. "Vapaus" ja "demokratia" ovat pettäneet suuren osan maailmaa, tämä arvotyhjiö imee tietämättömiä ja radikaaleja yhä muslimimaailman marginaalista, kidutettua ja sorrettua on vaikeata saada ymmärtämään, että niin tehtiin "vapauden" ja "demokratian" nimissä. Tai sitten hän ymmärtää niin, että "vapaus" ja "demokratia" itseasiassa aiheuttavat sen pahuuden, ja hän kääntyy niitä vastaan.
MUTTA suurten muslimimassojen nousua islamistit tuskin tavoittavat, he ovat sitä jo yrittäneet monta kertaa eri tavoin, ja katkerasti epäonnistuneet, maallistuminen ja maailman "pieneneminen" ovat osaltaan aiheuttaneet sen, että kaikenmaailman profeetat eivät saa enää kannatusta laajemmassa mittakaavassa, vaan joutuvat tyytymään köyhiin ja kurjiin ja toisaalta opiskelijaradikaaleihin, jotka taas näkevät yleisen epäoikeudenmukaisuuden takana juuri länsimaat. Mutta että nämä tahot kykenisivät uhkaamaan länsimaita islamilaisella vallankumouksella, vaikka eivät saaneet sellaista aikaiseksi edes muslimivaltioissa monta tun kertaa yritettyään? Yhtä outo ajatus olisi se, että fundamentalistiset kristityt saisivat terrori-iskuilla aikaiseksi äärikristityn valtion länsimaihin. Tai RAF'n unelma vallankumouksesta L-Saksassa 70-luvulla, heitäkin tuki n kolmasosa l-saksalaisista opiskelijoista ennen kuin aloittivat väkivallan ja murhien aallon, sen jäkeen kannatus romahti. Lähimpänä uskonnollista "voittoa" ovat USAn evankeliset liikeet, ja demokratian keinoin, mutta heidänkin tappionsa tulee, USAn ongelma on pieni äänestysprosentti, vielä.
Nämä terroriaallot ja sodat aiheuttivat kuitenkin sen, että Irakista, Afganistanista, Somaliasta, Egyptistä, Algeriasta ja monista muista maista lähti muslimeja islamistista väkivaltaa pakoon. Veikkaan, että heitä hieman ihmetyttää se epäluulo, jota kohtaavat, hehän pakenevat islamistista väkivaltaa, eivät levitä sitä. Vähän kuin suomalaisia sotalapsia olisi epäilty kommunisteiksi Ruotsissa. Samalla he työllään ansaitsemastaan rahasta lähettävät suuren osan kotimaahansa. Esim Afganistaniin, jossa keskipalkka on n 800 dollaria vuodessa, ulkomailla työskentelevät afganistanilaiset lähettävät vuosittain noin 500 miljoonaa dollaria, mikä on kuutisen prosenttia valtion bruttokansantuotteesta.
Nyt islamistit asettavat toiveensa siihen, että teoillaan saavat länsimaat reagoimaan yli ja aiheuttamaan uuden aallon vastarinnassa. Eli jos jokin vielä saa islamistisen liikkeen voimiinsa, se on länsimaiden ylimitoitettu ja pelolla silattu reaktio. Ja siihen voi johtaa sellainen "ku ei voi tietää, mitä tapahtuu, ni pitää varautua pahimpaan mahdolliseen
kuviteltavissa olevaan skenarioon". Pelko näyttelee aina osaa siellä, missä ei uskota oikeastaan mihinkään, arvotyhjiö aiheuttaa suurta pelkoa sellaisia kohtaan, jotka vielä uskovat johonkin, ja turvautumaan länsimaisiin ääri-ilmiöihin, jotka lupaavat pelastuksen painajaisilta, vain tarjotaksen toisenlaiset painajaiset tilalle. USAta ravistelivat erilaiset hälytykset ja valmiustilan kohotukset, pahimpana esimerkkina nk Patriot Act, joka pääasiallisesti kumosi niitä ihanteita ja vapauksia, joille Yhdysvallat on perustettu, ja joita se on sanonut puolustavansa kaikkialla maailmassa. Euroopassa iskettiin Madridissa ja Lontoossa, tosin molemmissa vaikutus oli vähäisempi kuin WTC-iskuilla, molemmat maat ovat kärsineet jo kotokutoisesta terrorista vuosikymmeniä. Britanniassa oli vangittu ennen vuotta 2004 yli 600 muslimia uuden anti-terrorilain perusteella, ja kaikki vapautettiin, kolme sai syytteet islamistisen kirjallisuuden hallussapidosta, ja eniten varsinaisia terroristeja löydettiinkin P-Irlannista provojen ja The Real IRAn riveistä. Afganistanissa iskut miehitysjoukkoja vastaan ovat lisäntyneet. Pelon kasvaessa uhatkin muuttuivat yhä mielikuvituksellisemmiksi; "likainen pommi" oli suuri vaara, vaikka asiantuntijat arvioivat sen varsinaisen vaikutuksen vähäistä pienemmäksi, islamilainen terrorismi on voimakas ja yhtenäinen verkosto, joka pyrkii Maailmanlaajuiseen Kalifaattiin, mikä tahansa lausunto ja todistus, jotka tukivat tämän pelon leviämistä hyväksyttiin ja palkittiin kyseenalaistamatta, koska sillä turhalla pelolla ohjaillaan omia kansalaisia kuten aiemmin ohjailtiin tyhjillä lupauksilla paremmasta huomisesta.
Nyt se, joka varautuu kaikkein pahimpaan painajaiseen, onkin viisain, se joka pelkää eniten, on rationaalisin. Vaikka todellisuudessa maailmassa ei ole mitään pelättävää, modernitkaan faaraot eivät ole kaikkivoipaisia, eikä taivas yllämme ole julma ja arvaamaton.
Nyt jos koskaan tulee kaikkien ihmisten miettiä kautta maailman, onko vuoropuhelussa enemmän toivoa kuin laukaustenvaihdossa, ovatko sovinnon sanat väkevämpiä kuin tykinjyly.
"Terroristi on hän, jolla on pommi, mutta ei ilmavoimia."
