siveys, 28.4.2006 08:33:
No esimerkiksi poliisillahan on oikeus loukata rikoksen tekijän oikeutta koskemattomuuteen. Mikään ylimmäinen pyhä tämä koskemattomuus ei siis yhteiskunnassamme ole ja sen voidaan katsoa jossakin määrin menettävänsä toimiensa seurauksena. Miksi lapsen toimet eivät siis voisi johtaa tilanteeseen, jossa huoltaja on oikeutettu koskemattomuuden loukkaamiseen, edes sen yhden luunapin verran?
Poliisi tulee ja vetää turpiin, jos teet mokan tietämättömyyttäsi tai jos elät elämääsi vahingoittamatta muita? Lapsi on lapsi. Rajat ovat kaikki opeteltava ja tuo opettelu sisältää myös niiden kyseenalaistamisen. Valtaosa lapsista ei ole suoraan Pikku tyranni (? Kuitenkin se reality-soopa) -ohjelmasta vaan fiksuja pikku pakkauksia, jotka hakevat paikkaansa maailmassa. Persoonia on erilaisia, mutta lasten vertaaminen rikollisiin (eikä ihan mihin vain rikollisiin, sillä ei poliisi kovin helposti 'käy kiinni') on taas aika kaukaa haettua.
Vaikka sinä et tällaista lasten edun kannalta mielekästä tilannetta kykenekään kuvittelemaan, ei se tarkoita sitä, etteikö sellaista olisi. Kukaan ei vielä oikeasti tiedä miten ihmisen mieli toimii ja kehittyy, eikä kukaan kykenisi tämän tietäessäänkään ottamaan kaikkia ympäristötekijöitä riittävissä määrin huomioon voidakseen sanoa mikä tapa toimia on missäkin tilanteessa paras vaihtoehto.
Tätä nyt on jankutettu tässä topicissa vaikka ja kuinka ja edelleen on mainitsematta, missä tilanteessa näin ruumiillinen kuritus on tarpeellista?
Olet varmasti oikeassa siinä, että ruumiillinen kuritus ei sovi sinun perheessäsi käytettäväksi, varsinkin mikäli et kykenisi sitä lapsellesi millään tavoin perustelemaan. Maailmassa on kuitenkin useita erilaisia perheitä, ympäristöjä ja kulttuureita, jotka eivät vastaa sitä mitä sinulla on ja on aiemmin ollut käsissäsi ja joihin sinun ymmärryksesi perustuu.
Nyt ihan mielenkiinnosta, kerroppa ihmeessä tosiaan tuo millaisessa tilanteessa esim. luunappi on paikallaan ja miten sen perustelet lapselle? Miten sen jälkeen perustelet lapsellesi sen, että jos joku vie hiekkalaatikolla lapion (tai on muuten ilkeä), niin sitä ei saa mennä 'fyysisesti rankaisemaan'? Tai jos lapsesi on ääliö jotain kaveriaan kohtaan ja kaveri vaikka lyö lastasi, niin toteatko lapselle, että tämä nyt oli ihan ansaittua jne.?
Kipu ei ole millään tavalla absoluuttisesti paha asia vaan luonnollinen osa ihmisen elämää. Kivun tuottaminen ei itsessään ole paha asia vaan siitä tekee pahan se miten kivun tutotaminen tulkitaan. Ei ole missään tapauksessa mahdotonta, että lapsi tulkitsisi kivun tuottamisen joissakin tilanteissa tavalla, joka johtaa paremman minäkuvan ja maailmankuvan kehittymiseen.
Lapsi törmää kipuun varmasti ihan vahinkojen kautta. Kipu on yksi luonnon tavoista opettaa tiettyjä rajoja. Esimerkiksi se kuuma hella -tarina. Jos lapsi joskus läppää kättään johonkin kuumaan, hän varmaan oppii siitä kuuman merkityksen tuon vahingon kautta. Silti jos vanhempi laittaa lapsensa käden kuumalle levylle, josta hän saa palovammat, oppii lapsi varmasti kuuman, mutta myös sen, että äiti/isi tuotti tuon kivun hänelle. Lapsia ei valitettavasti voi suojella kaikelta kivulta, mutta miksi ihmeessä vanhempi haluaisi lisätä tuota kivun määrää?
Väkivalta ei aina synnytä lisää väkivaltaa. Jos näin olisi, esimerkiksi sodat eivät kerran syttyessään koskaan loppuisi. Myös kivun kautta voi oppia.
Samalla logiikalla väkivalta ei voi synnyttää väkivaltaa, sillä jos joku lyö toista, niin heidänhän pitäisi mätkiä toisiaan hamaan loppuun asti? Se, ettei tuo väkivalta synny välttämättä heti väkivallan teon jälkeen, ei tarkoita sitä, ettei aiemmin koetulla väkivallalla olisi tekemistä myöhempien tapahtumien kanssa.
Sodilla on aika paljon muitakin motiiveja kuin ihmisten henki. Raha ja muut edut pakottavat joskus katkaisemaan kostokierteen, mutta yleisesti kyllä, väkivalta synnyttää väkivaltaa.
Niin.. Mielestäni aliarvioit lasten kehityspotentiaalia jos ajattelet, että ehdoton ja mustavalkoinen suhtautuminen koskemattomuuteen on ainoa keino kasvattaa lapset siten, että heistä tulee aikuisina rauhaa rakastavia ja toisten ihmisten koskemattomuutta kunnioittavia yksilöitä.
Mielestäni ylipäätään missään asiassa lapsille omaisia mustavalkoisia ajattelumalleja ei tulisi vahvistaa, vaan pikemminkin tarjota lapsille mahdollisimman paljon erilaisia näkökulmia, jotta lapsi oppisi paremmin käsittelemään maailman monimuotoisuutta.
Ei, en väitä, että ainoastaan absoluuttisella väkivallan vastaisella kasvatuksella kasvatetaan rauhaa rakastavia aikuisia. En myöskään ole sanonut, että jokaisesta luunappeja saaneesta tulisi rikollinen ja väkivaltaa ihannoiva. Toisaalta, eihän jokainen tupakkaa polttava ihminen saa keuhkosyöpää. Ja suurinosa raskauden aikana tupakoineista saa 'terveitä' hyvän kokoisia vauvoja. Tekevätkö nämä tupakoinnista turvallista? Kai jokainen silti myöntää, että tupakka nostaa tiettyjä riskejä.
Lapsii oppii käsittelemään maailman monimuotoisuutta paremmin, kun häntä välillä rangaistaan luunapein ja tukkapöllyin? Anteeksi vain, mutta elämän monimuotoisuutta voi varmaan opettaa myös jollain muulla tavalla...
Mikäli pettymyksen tuotaa tahallaan, esimerkiksi rangaistuksena, niin eikö tämä ole silloin henkistä väkivaltaa?
Ai, että kun poliisi pysäyttää Sut ylinopeuden jälkeen ja nuhtelee Sua lain rikkomisesta, on poliisi tehnyt Sulle henkistä väkivaltaa? Sano mulle, että tää on nyt joku vitsi tai provoiluyritys?