Vanhemmuus ja vanhemmat

Jokaisella on oikeus saada lapsia tai adoptoida. Kunhan vain pidetään huolta ettei lapset ole liian lellittyjä tai sorru rikoksiin. Muutenkin kasvatus kohdallaan.

Vanhempien tuli asettaa lapsilleen rajat ja ehdot.

Itse olen tyytyväinen vanhempieni kasvatukseen. Sain mennä nuorena. Oli kotiintulo ajat ja jos ei noudattanu niitä sai arestia, mutta omasta tyhmyydestä siinä kärsi. Jos halusin jonkun asian. Esim puhelimen, niin sain tehdä sen eteen töitä, siivota ja auttaa vanhempia kotitöissä ym. Kiroilusta sai tukkapöllyä ja muutenkin rumakieli oli kielletty kotona. Ihan oikein minun mielestä.

Ja niin kauan kuin asutaan kotona noudatetaan kodin ehtoja. Itsellä ehdot loppuivat kun muutin pois kotona -04. Vieläkin käyn himassa auttelemassa ja muutenkin tulen todella hyvin toimeen vanhempieni kanssa.

Nykypäivänä näkee nuoria jotka ovat vasta yläasteella ja muksu kainalossa. En ymmärrä. Sit sitä yltiöpäistä kiroamista. Kävin hammaslääkärissä viime viikolla ja siellä oli kaksi n.14v poikaa joista toinen puhui koko ajan ja joka toinen sana oli v****u. Oli "erittäin" hauska kuunnella sitä sitten. Häpesin poikien puolesta, koska samassa penkkirivistössä istuin n.60v herra. Ei varmaan hirveen mukava kuunnella rumaa kielenkäyttöä. Ilmeisesti vanhempien asenne lapsiin on lipsunu viime vuosina.

Omassa suvussa kaikki nuoret ovat kilttejä, hyviä koulussa[toisinkuinminä] ja omaavat hyvät käytös tavat. [mitä suurin osa ipanoista ei tiedä edes olevan olemassa]

Säälittävää katsottavaa. Onko tässä meidän tulevaisuuden toivo?

Itse en aijo hankkia muksuja. liian kallista ja sitten kun näkee mitä suurimmista osista tulee kun saavuttavat murrosiän. Ei kiitos.


mut tää olikin vai miun mielipide asiasta.

zombie*, 26.4.2006 12:15:Itse en aijo hankkia muksuja.

:D

Sano tuo sama 10 vuoden kuluttua niin saatan jopa uskoa.

zombie*, 26.4.2006 12:15: liian kallista ja sitten kun näkee mitä suurimmista osista tulee kun saavuttavat murrosiän. Ei kiitos.

Ja mitä näihin syihin sitten sanoisi. Onhan se ikävää, jos joutuu ottamaan vastuuta toisista eikä kaikkea aikaa, vaivaa ja rahaa voikkaan enää kuluttaa itseensä. Voisin melkein sanoa, että nimenomaan itsekkyys on yksi yleisimpiä syitä lasten laiminlyömiseen ja huonoon kasvatukseen. Lapset kun "vie niin paljon pois itseltä".

jUSSi, 26.4.2006 15:25:

zombie*, 26.4.2006 12:15: liian kallista ja sitten kun näkee mitä suurimmista osista tulee kun saavuttavat murrosiän. Ei kiitos.
---


Ja mitä näihin syihin sitten sanoisi. Onhan se ikävää, jos joutuu ottamaan vastuuta toisista eikä kaikkea aikaa, vaivaa ja rahaa voikkaan enää kuluttaa itseensä. Voisin melkein sanoa, että nimenomaan itsekkyys on yksi yleisimpiä syitä lasten laiminlyömiseen ja huonoon kasvatukseen. Lapset kun "vie niin paljon pois itseltä".

Mun mielestä on hienoa, että jos oikeasti ajattelee näin, niin osaa/uskaltaa olla tekemättä lapsia. Ihan kuten Jussi sanoikin, niin itsekkyydellä voi oikeasti saada aika paljon vahinkoa aikaseksi ja on tosiaan hienoa, jos joku tiedostaa nämä piirteet itsestään.

zombie*, 26.4.2006 12:15:
Nykypäivänä näkee nuoria jotka ovat vasta yläasteella ja muksu kainalossa. En ymmärrä. Sit sitä yltiöpäistä kiroamista. Kävin hammaslääkärissä viime viikolla ja siellä oli kaksi n.14v poikaa joista toinen puhui koko ajan ja joka toinen sana oli v****u. Oli "erittäin" hauska kuunnella sitä sitten. Häpesin poikien puolesta, koska samassa penkkirivistössä istuin n.60v herra. Ei varmaan hirveen mukava kuunnella rumaa kielenkäyttöä. Ilmeisesti vanhempien asenne lapsiin on lipsunu viime vuosina.

Omassa suvussa kaikki nuoret ovat kilttejä, hyviä koulussa[toisinkuinminä] ja omaavat hyvät käytös tavat. [mitä suurin osa ipanoista ei tiedä edes olevan olemassa]

Säälittävää katsottavaa. Onko tässä meidän tulevaisuuden toivo?

Nyt on kyllä pakko todeta, että on huvittavaa, miten nopeasti ihmiset unohtavat oman nuoruutensa. Ainahan 'nykynuoriso' on niin kamalaa ja kyllä mä ainakin muistan omasta teini-iästä vaikka kuinka paljon tyyppejä, joilla vittu toimi lähinnä välimerkkinä. Aina on ongelmanuoria, ihan niin kuin aikuisiakin ja teinit kokeilevat rajojaan. Kuitenkin suurimmasta osasta kasvaa ihan mallikelpoisia aikuisia, jotka sitten 20-rajapyykin ylitettyään alkavat kauhistella nykyajan nuoria..:D

Valtaosa nuorista on hyvinkin fiksuja pakkauksia, vaikka media toitottaakin vaikka mitä. Mätäpäitä on aina joukossa, mutta niitä löytyy kaikista ikäluokista. Eiköhän nämä tulevaisuuden toivot ihan hyvin täytä vielä saappaansa.

Meitsiku on tällänen herkkis niin mut pysäyttää aina tää lasten hirveen luonnollinen suhtautuminen väkivaltaan.
Esmes just se huomionhakuisuus sisaruksiltaan/vanhemmiltaan, raapimalla, puremalla tai lyömällä.
En tiedä mistä ihmeestä nää meiänki penskat on sen väkivallan oppinu vaikka kotona ei ketään hakata ja telkustakin katotaan vaan pikkukakkosta, mutta niin helposti se onnistuu heiltä.

Toinen juttu mikä on meillä ollu keskustelussa on tää että: mikä on väkivaltaa?
Selkeitä tapauksia varmaan just nää että RANGAISTAAN piiskaamalla jotain 100 kertaa vyön solkipäällä.
Mutta entäs kädestä väkivalloin pitämisellä pakottaminen suojatien yli? Ei siis kivuliaasti vaan voimalla pakottamalla..
Varmaan lakipykälät jeesais.



P.S.Vaimo on absolutisti vakivallan (fyysisen) suhteen (näin kai on 90% tapauksista), mutta mie kyllä vedän korvasta arestiin hyvinki nopeesti. ARESTI + ANTEEKSIPYYNTÖ RULES!
Ja nopeasti tuloksia tulee myös sormille näpäyttämällä.

P.P.S. Olen sitä mieltä että vaimon käyttämä kiristys ja muu henkinen väkivalta on vahingollisempaa pitemmän päälle kuin tukkapölly.

T:Mitä ihmettä pitää tehdä kun pikkulapsi tuo äidilleen nähtäväksi mankelin läpi vedetyn hiiren
tai 5-vuotias kuristaa pikkuveljensä?

oma faija on kasvatustieteilijä joten olen varttuessa hiffannut sen että meidät kaikki 4 poikaa on kasvatettu eri tavalla ja ollaan toimittu eräänlaisina koekaniineina. Mun kohdalla välit vanhempiin ovat hyvät joskin kaukaiset eli nähdään pari kertaa vuodessa ja jutellaan lähinnä busineksestä ja politiikasta (faijan kanssa). Muutin juuri 16 vuotta täytettyäni eri paikkakunnalle kuin vanhempani ja samalla myös katkaistiin taloudelliset siteet vanhempiin jotenka pääsin/jouduin kypsymään suhteellisen nuorena ja pitämään huolen itsestäni.

Tästä johtuu se etten ehkä halua/osaa pitää huolta kestään muusta... tämän takia tykkään matkustaakkin yksin, jottei tarvi olla vastuussa kenestäkään muusta. Näin ollen en usko että vanhemmuuskaan sopii mulle... viimeisen 12 vuoden aikana ei ole ollut päivää jolloin olisin ajatellut hankkia lapsia... teininä vielä kelasin kovastikkin lapsia ja kultastanoutajaa, farmarivolvoa ja rivitalonpäätyä espoosta...

nyt mielummin viettäisin aikuisikäni hyvien ystävien kanssa trooppisella saarella filosifisoiden.

kuolo, 26.4.2006 17:44:
Selkeitä tapauksia varmaan just nää että RANGAISTAAN piiskaamalla jotain 100 kertaa vyön solkipäällä.

Täytyy vaan pitää huoli, että se on niittivyö

zombie*, 26.4.2006 12:15:
Sit sitä yltiöpäistä kiroamista. Kävin hammaslääkärissä viime viikolla ja siellä oli kaksi n.14v poikaa joista toinen puhui koko ajan ja joka toinen sana oli v****u.

Säälittävää katsottavaa. Onko tässä meidän tulevaisuuden toivo?

Kannattaa muistaa että monet teinit ketkä tuolla kadulla uhoaa ja kiroilee toisilleen käyttäytyy kotona aivan toisella tavalla. Itse ainakin teininä muistan kiroilleeni todella rankasti, mutta kotona niitä kirosanoja ei vahingossakaan päässyt.

Mutta kaipa se kuuluu siihen kavereille uhoamiseen ja näyttämisen haluun, joka sitten hieman vanhempana ropisee pois.

Mä en aio opettaa ipanoilleni vastaamaan väkivaltaan väkivallalla, joten keskustelu tulee kysymykseen.

Hehee.. Pieninkin teko on parempi kuin mahtavinkaan aikomus. Zemii vaan keskusteluihin 1-vuotiaan kanssa.

Mut päteekö sit vapaudenriisto noihin pikkukansalaisiin kun ne viedään arestiin?
Miten ihmees astetaan rajat käyttämättä rauhaan pakottamista? Yhteisellä sopimuksella varmaan ois ideaalitapaus, mutta kumman näkemys asioihin otetaan oikeesti sit huomioon?
Kuinka pitkälle aikuinen on valmis menemään antaakseen lapselle omasta mielestään vapauden kasvaa omilla säännöillään?

Mä kyllä pidän lapsia ihan pikkuIHMISINÄ joilla on vastuu tekemisistään ja jotka laskelmoi ihan samalla tavalla kuin aikuisetkin, joskin heidän kokemuspohja tekee niistä aika huonoja siinä.
Heidän kanssaan voi keskustella aika huippujuttujakin välillä mut kuitenki pitää muistaa että niiden maailmas ei oo rajoja joita rikkoa ennenkuin niille ne tehdään.
Muuten voi löytää sohvan maalattuna täyteen okkultistisia kuvioita, tapetit revittynä, jauhokaappi tyhjennettynä lattialle jotta olisi talvi sisälläkin.. jne jne

Lasten halu elää tasavertaisina ISOJENihmisten maailmassa voi toteutua kolmella eri tavalla. Mutta kompromissit on luusereille eiku miten se menikään?

Tontsis, 27.4.2006 12:23:
---
kuolo
T:Mitä ihmettä pitää tehdä kun pikkulapsi tuo äidilleen nähtäväksi mankelin läpi vedetyn hiiren
tai 5-vuotias kuristaa pikkuveljensä?
---




---
Tontsis
Mä en aio opettaa ipanoilleni vastaamaan väkivaltaan väkivallalla, joten keskustelu tulee kysymykseen.
---



---
Hehee.. Pieninkin teko on parempi kuin mahtavinkaan aikomus. Zemii vaan keskusteluihin 1-vuotiaan kanssa.
---


Osaako jo 1-vuotiaat mankeloida hiiriä? :O

Vielä ei meillä ole ainakaan ole tullut litistettyä hiirtä vastaan. Varmuuden vuoksi taidan pitää vauhtikaksikon kaukana niin hiiristä kuin mankeleistakin..:D

Epailija, 27.4.2006 14:38:
---
Onneksi lakia ei tulkita ihan kirjaimellisesti joka tilanteessa, sillä muutoin moni muukin arkipäiväinen ilmiö olisi rangaistuksen arvoinen.

Mut vois sitä vähän tiukemmin tulkita ja tarttua esimerkiksi jääkiekon varjolla tapahtuviin törkeisiin vahingontuottamisiin. Näin siis esimerkkinä mainitakseni "hyväksytyistä" väkivallan kehdoista ;-)

Epailija, 27.4.2006 14:22:
---
Tontsis, 27.4.2006 10:59:
Pahoinpitelyä on kaikki tahallinen kivun tai vamman aiheuttaminen toiselle.

---


Oho. Siitä vain haastamaan kaikkia kamppailu-urheilijoita oikeuteen. :D Kyllähän noissa lajeissa kaikki tietävät, että otteluissa tullaan satuttamaan toista, joten tahallisenahan sitä on pidettävä vaikka kehään ei mennäkään tuottamaan toiselle vammoja, vaan katsomaan kumpi on parempi. Vähän tuntuvat kyllä hysteerisiltä nämä määritelmät.

No eikö tässä taas mennä saivartelun puolelle? Ei kamppailulajienkaan harjoittaminen ole laillista, jos toinen osapuoli ei ole 'pelissä mukana'. Edelleen, ihmiset toisinaan antavat muille luvan satuttaa itseään. Kamppailulajit, rajut sänkyleikit ja hammaslääkäri noin muutaman mainitakseni. Tämä taas ei päde vanhemman ja lapsen suhteessa.

Sunflower,
Ei kamppailulajienkaan harjoittaminen ole laillista, jos toinen osapuoli ei ole 'pelissä mukana'. Edelleen, ihmiset toisinaan antavat muille luvan satuttaa itseään. Kamppailulajit, rajut sänkyleikit ja hammaslääkäri noin muutaman mainitakseni. Tämä taas ei päde vanhemman ja lapsen suhteessa.

Mutta mikäli aikuinen on lapsen huoltaja niin missä määrin aikuinen saa päättää lapsen asioista? Onko se täysin järjetön ajatus, että aikuinen voisi päättää, että lapsen oma edun kannalta joissakin tilanteissa voi olla mielekästä, että lapsi hyväksyy nyt luunapin kokoisen satuttamisen?

Onko se täysin mahdoton ajatus, että lapsikin olisi mahdollisesti myöhemmin sitä mieltä, että luunappi joissakin tilanteissa oli aivan oikea ratkaisu, niin kuin hyvin moni tällaisen kokenut "entinen lapsi" on tässäkin topicissa ilmaissut?

Mun on nyt todella vaikea nähdä miksi tästä luunapin kokoisen kivun tuottamisesta tehdään niin hirvittävän iso asia, mutta henkisen pahoinvoinnin aiheuttaminen erilaisilla kielloilla, rajoituksilla ja manipuloimisella sivuutetaan kokonaan.

Onko idealismi nyt ehkä hieman tallonut alleen suhteellisuudentajun?

Tulisiko Suomen lain nojalla sellaiset vanhemmat tuomita pahoinpitelystä, jotka opettavat lapsillensa huonoja ruokailutottumuksia ja antavat lastensa lihota merkittävästi?

Sen lisäksi, että huonot ruokailutottumukset aiheuttavat puutostauteja ja liikalihavuutta (jolla on selkeästi todistettuja elinikää lyhentäviä vaikutuksia), aiheuttaa liikalihavuus yleensä myös runsaasti henkistä kärsimystä teini-ikäiselle nuorelle.

Mitä olette mieltä?

siveys, 27.4.2006 20:17:

Mutta mikäli aikuinen on lapsen huoltaja niin missä määrin aikuinen saa päättää lapsen asioista? Onko se täysin järjetön ajatus, että aikuinen voisi päättää, että lapsen oma edun kannalta joissakin tilanteissa voi olla mielekästä, että lapsi hyväksyy nyt luunapin kokoisen satuttamisen?

Onko aikuisella oikeus loukata oman jälkeläisensä oikeutta koskemattomuuteen? Ja tämä 'lasten edun kannalta mielekäs tilanne' on ainakin allekirjoittaneelle yhä mysteeri.

Onko se täysin mahdoton ajatus, että lapsikin olisi mahdollisesti myöhemmin sitä mieltä, että luunappi joissakin tilanteissa oli aivan oikea ratkaisu, niin kuin hyvin moni tällaisen kokenut "entinen lapsi" on tässäkin topicissa ilmaissut?

Ei ole mahdoton ajatus, sillä lapsi on silloin pienestä pitäen kasvatettu siihen, että se on osa normaalia elämää. Toisaalta mäkin luulin pienenä, että viinakrampit, viinahulluuskohtaukset jne. oli vain osa normaalia elämää.

Mun on nyt todella vaikea nähdä miksi tästä luunapin kokoisen kivun tuottamisesta tehdään niin hirvittävän iso asia, mutta henkisen pahoinvoinnin aiheuttaminen erilaisilla kielloilla, rajoituksilla ja manipuloimisella sivuutetaan kokonaan.

Henkinen pahoinvointi? Puhutko nyt henkisestä väkivallasta vaiko pettymyksen tunteesta? Ensimmäinen on yksi väkivallan muoto ja aivan yhtä tuomittavaa kuin fyysinen versio. Toinen taas on osa elämää, aina ei vain voi saada kaikkea, mitä haluaa. Tämä jälkimmäinen tunne tulee lasta vastaan joka tapauksessa tehdäänpä kielto sitten luunapilla tai puheella.

Onko idealismi nyt ehkä hieman tallonut alleen suhteellisuudentajun?

Ei.

siveys, 27.4.2006 20:24:
Tulisiko Suomen lain nojalla sellaiset vanhemmat tuomita pahoinpitelystä, jotka opettavat lapsillensa huonoja ruokailutottumuksia ja antavat lastensa lihota merkittävästi?

Sen lisäksi, että huonot ruokailutottumukset aiheuttavat puutostauteja ja liikalihavuutta (jolla on selkeästi todistettuja elinikää lyhentäviä vaikutuksia), aiheuttaa liikalihavuus yleensä myös runsaasti henkistä kärsimystä teini-ikäiselle nuorelle.

Mitä olette mieltä?

Pahoinpitely on aika kaukaa haettua, laiminlyönnistä ennemmin. Ja tosiaan niin kuin edellä todettiinkin, olisi näissä tilanteissa opatus varmasti tehokkaampaa kuin tuomitseminen.

Eikö kaikilla teineillä ole runsaasti henkistä kärsimystä?-)

Sunflower, 27.4.2006 21:13:
Onko aikuisella oikeus loukata oman jälkeläisensä oikeutta koskemattomuuteen? Ja tämä 'lasten edun kannalta mielekäs tilanne' on ainakin allekirjoittaneelle yhä mysteeri.

No esimerkiksi poliisillahan on oikeus loukata rikoksen tekijän oikeutta koskemattomuuteen. Mikään ylimmäinen pyhä tämä koskemattomuus ei siis yhteiskunnassamme ole ja sen voidaan katsoa jossakin määrin menettävänsä toimiensa seurauksena. Miksi lapsen toimet eivät siis voisi johtaa tilanteeseen, jossa huoltaja on oikeutettu koskemattomuuden loukkaamiseen, edes sen yhden luunapin verran?

Vaikka sinä et tällaista lasten edun kannalta mielekästä tilannetta kykenekään kuvittelemaan, ei se tarkoita sitä, etteikö sellaista olisi. Kukaan ei vielä oikeasti tiedä miten ihmisen mieli toimii ja kehittyy, eikä kukaan kykenisi tämän tietäessäänkään ottamaan kaikkia ympäristötekijöitä riittävissä määrin huomioon voidakseen sanoa mikä tapa toimia on missäkin tilanteessa paras vaihtoehto.

Olet varmasti oikeassa siinä, että ruumiillinen kuritus ei sovi sinun perheessäsi käytettäväksi, varsinkin mikäli et kykenisi sitä lapsellesi millään tavoin perustelemaan. Maailmassa on kuitenkin useita erilaisia perheitä, ympäristöjä ja kulttuureita, jotka eivät vastaa sitä mitä sinulla on ja on aiemmin ollut käsissäsi ja joihin sinun ymmärryksesi perustuu.

Kipu ei ole millään tavalla absoluuttisesti paha asia vaan luonnollinen osa ihmisen elämää. Kivun tuottaminen ei itsessään ole paha asia vaan siitä tekee pahan se miten kivun tutotaminen tulkitaan. Ei ole missään tapauksessa mahdotonta, että lapsi tulkitsisi kivun tuottamisen joissakin tilanteissa tavalla, joka johtaa paremman minäkuvan ja maailmankuvan kehittymiseen.

Väkivalta ei aina synnytä lisää väkivaltaa. Jos näin olisi, esimerkiksi sodat eivät kerran syttyessään koskaan loppuisi. Myös kivun kautta voi oppia.

Ei ole mahdoton ajatus, sillä lapsi on silloin pienestä pitäen kasvatettu siihen, että se on osa normaalia elämää. Toisaalta mäkin luulin pienenä, että viinakrampit, viinahulluuskohtaukset jne. oli vain osa normaalia elämää.

Niin.. Mielestäni aliarvioit lasten kehityspotentiaalia jos ajattelet, että ehdoton ja mustavalkoinen suhtautuminen koskemattomuuteen on ainoa keino kasvattaa lapset siten, että heistä tulee aikuisina rauhaa rakastavia ja toisten ihmisten koskemattomuutta kunnioittavia yksilöitä.

Mielestäni ylipäätään missään asiassa lapsille omaisia mustavalkoisia ajattelumalleja ei tulisi vahvistaa, vaan pikemminkin tarjota lapsille mahdollisimman paljon erilaisia näkökulmia, jotta lapsi oppisi paremmin käsittelemään maailman monimuotoisuutta.

Henkinen pahoinvointi? Puhutko nyt henkisestä väkivallasta vaiko pettymyksen tunteesta?

Mikäli pettymyksen tuotaa tahallaan, esimerkiksi rangaistuksena, niin eikö tämä ole silloin henkistä väkivaltaa?

Onko idealismi nyt ehkä hieman tallonut alleen suhteellisuudentajun?
---
Ei.

Niin.. Eihän näin koskaan tapahdu yhdellekään idealistille.

Sunflower, 27.4.2006 21:16:
Pahoinpitely on aika kaukaa haettua, laiminlyönnistä ennemmin. Ja tosiaan niin kuin edellä todettiinkin, olisi näissä tilanteissa opatus varmasti tehokkaampaa kuin tuomitseminen.

Onhan se ehkä vähän kaukaa haettu, mutta kun lukee tuon aiemmin pastetun pahoinpitelyn kuvauksen niin kyllä se mielestäni sopii aika hyvin myös joissakin talouksissa harjoitettavaan ruokailukulttuuriin ja sen seuraamuksiin.

Voi tietenkin olla, että mikäli ylipainon ja huonon ruokavalion ongelmista nimenomaan nuorten kohdalla puhuttaisiin enemmän, voisi useampikin äiti valveutua varjelemaan myös oman lapsensa henkistä hyvinvointia ruokapöydästä käsin.

Eikö kaikilla teineillä ole runsaasti henkistä kärsimystä?-)

Juu - siksi teinejä ei juuri haittaakaan olla näiden kärsimysten lisäksi vielä lihava ja hyljeksitty.

siveys, 28.4.2006 08:33:
No esimerkiksi poliisillahan on oikeus loukata rikoksen tekijän oikeutta koskemattomuuteen. Mikään ylimmäinen pyhä tämä koskemattomuus ei siis yhteiskunnassamme ole ja sen voidaan katsoa jossakin määrin menettävänsä toimiensa seurauksena. Miksi lapsen toimet eivät siis voisi johtaa tilanteeseen, jossa huoltaja on oikeutettu koskemattomuuden loukkaamiseen, edes sen yhden luunapin verran?

Poliisi tulee ja vetää turpiin, jos teet mokan tietämättömyyttäsi tai jos elät elämääsi vahingoittamatta muita? Lapsi on lapsi. Rajat ovat kaikki opeteltava ja tuo opettelu sisältää myös niiden kyseenalaistamisen. Valtaosa lapsista ei ole suoraan Pikku tyranni (? Kuitenkin se reality-soopa) -ohjelmasta vaan fiksuja pikku pakkauksia, jotka hakevat paikkaansa maailmassa. Persoonia on erilaisia, mutta lasten vertaaminen rikollisiin (eikä ihan mihin vain rikollisiin, sillä ei poliisi kovin helposti 'käy kiinni') on taas aika kaukaa haettua.

Vaikka sinä et tällaista lasten edun kannalta mielekästä tilannetta kykenekään kuvittelemaan, ei se tarkoita sitä, etteikö sellaista olisi. Kukaan ei vielä oikeasti tiedä miten ihmisen mieli toimii ja kehittyy, eikä kukaan kykenisi tämän tietäessäänkään ottamaan kaikkia ympäristötekijöitä riittävissä määrin huomioon voidakseen sanoa mikä tapa toimia on missäkin tilanteessa paras vaihtoehto.

Tätä nyt on jankutettu tässä topicissa vaikka ja kuinka ja edelleen on mainitsematta, missä tilanteessa näin ruumiillinen kuritus on tarpeellista?

Olet varmasti oikeassa siinä, että ruumiillinen kuritus ei sovi sinun perheessäsi käytettäväksi, varsinkin mikäli et kykenisi sitä lapsellesi millään tavoin perustelemaan. Maailmassa on kuitenkin useita erilaisia perheitä, ympäristöjä ja kulttuureita, jotka eivät vastaa sitä mitä sinulla on ja on aiemmin ollut käsissäsi ja joihin sinun ymmärryksesi perustuu.

Nyt ihan mielenkiinnosta, kerroppa ihmeessä tosiaan tuo millaisessa tilanteessa esim. luunappi on paikallaan ja miten sen perustelet lapselle? Miten sen jälkeen perustelet lapsellesi sen, että jos joku vie hiekkalaatikolla lapion (tai on muuten ilkeä), niin sitä ei saa mennä 'fyysisesti rankaisemaan'? Tai jos lapsesi on ääliö jotain kaveriaan kohtaan ja kaveri vaikka lyö lastasi, niin toteatko lapselle, että tämä nyt oli ihan ansaittua jne.?

Kipu ei ole millään tavalla absoluuttisesti paha asia vaan luonnollinen osa ihmisen elämää. Kivun tuottaminen ei itsessään ole paha asia vaan siitä tekee pahan se miten kivun tutotaminen tulkitaan. Ei ole missään tapauksessa mahdotonta, että lapsi tulkitsisi kivun tuottamisen joissakin tilanteissa tavalla, joka johtaa paremman minäkuvan ja maailmankuvan kehittymiseen.

Lapsi törmää kipuun varmasti ihan vahinkojen kautta. Kipu on yksi luonnon tavoista opettaa tiettyjä rajoja. Esimerkiksi se kuuma hella -tarina. Jos lapsi joskus läppää kättään johonkin kuumaan, hän varmaan oppii siitä kuuman merkityksen tuon vahingon kautta. Silti jos vanhempi laittaa lapsensa käden kuumalle levylle, josta hän saa palovammat, oppii lapsi varmasti kuuman, mutta myös sen, että äiti/isi tuotti tuon kivun hänelle. Lapsia ei valitettavasti voi suojella kaikelta kivulta, mutta miksi ihmeessä vanhempi haluaisi lisätä tuota kivun määrää?

Väkivalta ei aina synnytä lisää väkivaltaa. Jos näin olisi, esimerkiksi sodat eivät kerran syttyessään koskaan loppuisi. Myös kivun kautta voi oppia.

Samalla logiikalla väkivalta ei voi synnyttää väkivaltaa, sillä jos joku lyö toista, niin heidänhän pitäisi mätkiä toisiaan hamaan loppuun asti? Se, ettei tuo väkivalta synny välttämättä heti väkivallan teon jälkeen, ei tarkoita sitä, ettei aiemmin koetulla väkivallalla olisi tekemistä myöhempien tapahtumien kanssa.

Sodilla on aika paljon muitakin motiiveja kuin ihmisten henki. Raha ja muut edut pakottavat joskus katkaisemaan kostokierteen, mutta yleisesti kyllä, väkivalta synnyttää väkivaltaa.

Niin.. Mielestäni aliarvioit lasten kehityspotentiaalia jos ajattelet, että ehdoton ja mustavalkoinen suhtautuminen koskemattomuuteen on ainoa keino kasvattaa lapset siten, että heistä tulee aikuisina rauhaa rakastavia ja toisten ihmisten koskemattomuutta kunnioittavia yksilöitä.

Mielestäni ylipäätään missään asiassa lapsille omaisia mustavalkoisia ajattelumalleja ei tulisi vahvistaa, vaan pikemminkin tarjota lapsille mahdollisimman paljon erilaisia näkökulmia, jotta lapsi oppisi paremmin käsittelemään maailman monimuotoisuutta.

Ei, en väitä, että ainoastaan absoluuttisella väkivallan vastaisella kasvatuksella kasvatetaan rauhaa rakastavia aikuisia. En myöskään ole sanonut, että jokaisesta luunappeja saaneesta tulisi rikollinen ja väkivaltaa ihannoiva. Toisaalta, eihän jokainen tupakkaa polttava ihminen saa keuhkosyöpää. Ja suurinosa raskauden aikana tupakoineista saa 'terveitä' hyvän kokoisia vauvoja. Tekevätkö nämä tupakoinnista turvallista? Kai jokainen silti myöntää, että tupakka nostaa tiettyjä riskejä.

Lapsii oppii käsittelemään maailman monimuotoisuutta paremmin, kun häntä välillä rangaistaan luunapein ja tukkapöllyin? Anteeksi vain, mutta elämän monimuotoisuutta voi varmaan opettaa myös jollain muulla tavalla...

Mikäli pettymyksen tuotaa tahallaan, esimerkiksi rangaistuksena, niin eikö tämä ole silloin henkistä väkivaltaa?

Ai, että kun poliisi pysäyttää Sut ylinopeuden jälkeen ja nuhtelee Sua lain rikkomisesta, on poliisi tehnyt Sulle henkistä väkivaltaa? Sano mulle, että tää on nyt joku vitsi tai provoiluyritys?