satumetsä, 24.10.2007 22:40:
Täällä on puhuttu siitä, että pitää tehdä töitä asioiden eteen.
Mä nyt rohkeasti kehtaan väittää, että töitä tässä olen tehnyt sen eteen, että saisin siedettävän olon; selvitäkseni masennuksesta tai siis kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä sekä ahdistuneisuushäiriöstä.
Näiden lisäksi yritän samalla työstää hyvin vaikeita kokemuksia, joita elämäni on ollut pullollaan. Näistä kokemuksista suurin osa ei ole mitenkään itseni aiheuttamia. Olen esimerkiksi joutunut elämään joskus sadistin kynsissä useita vuosia, joka alisti minua kaikin tavoin. Ja ei, silleen teininä ei ole helppoa lähteä sadistia karkuun maailmalle. Toinen esimerkki vaikka sellainen, että mun päähän on juurrutettu lapsena, kuinka kaiken pitää olla täydellistä. Kolmas esimerkki.. sadistin lisäksi mun piti katsella psykoottista tyyppiä saman katon alla monta vuotta. Näihin fantastisiin seikkailuihin kuuluu mm. ruualla kiristystä, aseella uhkailua, mun vahtimista, mun haukkumista, mun estämistä menemästä tiettyihin huoneisiin jne.
Onneksi iskä on terve. Siis jos ei oteta huomioon sitä, että se meinasi kuolla ja sillä on masennusta sekä sepelvaltimotauti, diabetes, muistihäiriöitä yms.
Huonoja yhtä pahoja kokemuksia löytyy lisääkin mutta ei niistä sen enempää.
***
Oikeastaan ihan hyvää terapiaa tää tänne avautuminen. Mullahan onki tällä hetkellä asiat aika hyvin. Kukaan ei alista mua ja mulla on ihana poikakaveri jne.
Noni. Mä aloitan nyt ja mä todella toivon, että mä en pahoita sun mieltäsi tai mitään, koska se ei ainakaan ole tarkoitus ja koska nyt sä viimein sait mun silmät todella avattua...
...olen pannut merkille sun postauksia täällä klubbarissa ja varsinkin tässä topikissa. Aikaisemmin välillä on tuntunut siltä, että sä olet juuri se tyyppi, jolle joku osti pilkullisen ponin, vaikka olisi pitänyt ostaa punainen. Sitten hiljalleen sä olet raottanut sitä menneisyyden verhoa, jonka takana ilmeisesti oikeasti on paljon rankempia juttuja, kuin mitä suurin osa meistä voisi edes kuvitella ihmisen kestettäväksi.
Ja kuitenkin. Aina sä muistat sanoa, että tulossa on parempi huominen. Sä yrität selviytyä. On hyviäkin asioita olemassa. En tiedä onko se analyyttisyys, millä sä välillä tarkastelet näitäkin asioita, ehkä joku turvatoimi, ettei asiat iske liikaa päälle, mutta kuitenkin sä uskallat katsella niitä myös oman itsesi ulkopuolelta. Kaipaat esimerkiksi tutkittuja tuloksia siitä, että syy-seuraus voi olla masennus-> skitsofrenia, eikä vain skitsofrenia-> masennus.
Niin ja mitä minä tällä hain takaa. En kai mitään. Jotenkin vain tuli sellainen tunne, että pitäisi toivottaa tuhannesti jaksamista ja lähettää positiivisia ajatuksia. Ja toisaalta tämä on toiminut hyvänä muistutuksena itselle, että ei pitäisi tehdä mitään olettamuksia, saati suurempia analyysejä, ihmisistä, joista ei tunne kuin verkkopersoonan.
Oletko miettinyt, että jos tänne avautuminen on hyvää terapiaa, niin kannattaisiko omasta menneisyydestä ja sen aikaansaamista tunteista myös kirjoittaa muutenkin, kuin klubbariin. Tietenkin ensin ehkä vain itselle, mutta ehkä loppujen viimein julkaistuksikin materiaaliksi?
Eikä mulla sitten kai muuta ollut, kuin että hyvää viikonloppua.
P.S. Tällaiselle perus onnelliselle ihmiselle tämä topikki toimii niin, että kun lukee juttuja ja kuitenkin siellä jossai näkyy se usko elämään, niin omat murheet tuntuukin häviävän pieniltä.