mark hamilton, 6.11.2007 17:56:
Ehkä niitä ei voi niin yleistää. Sitä paitti tunteettomuutta on esim. Psykoosipiirteisessä Personallisuus häriössä joka on ihan eria asia kuin joku masennus. Olen kuullut myös että on joku sellainen ns. sairaus jossa tunteita ei ole olenkaan ja seksi tuntuu vain tekniseltä suoritukselta. Joku EST vai mikä nyt olikaan. Niin olen jostain telkari ohjelmasta tai terveys valistuksesta muistaakseni kuullut että e-pillerit voivat aiheuttaa mielenkiintoisia sivuvaikutuksia ja muistakseni ne saattavat liittyä jotenkin masennuksen aiheutumiseen.
Juu, tiedän kyllä erilaisista psyykkisistä häiriöistä, joita ihmisillä esiintyy. Olen lukenut melko paljon juuri esim. narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, jossa ihmisellä ei tosiaan ole tavanomaista tunneälyä, eikä seksiä välttämättä harrasteta seksin, vaan toisen ihmisen hetkellisen ''valloittamisen'' vuoksi. Persoonallisuushäiriöisiäkin tosin on niin monta erilaista tapausta, kuin kyseistä mielen solmua poteviakin.
Nyt on kuitenkin kyse aivan eri sfäärin asioista, kuin persoonallisuushäiriöstä. Näiden mielenterveydellisten asioiden kirjo on todella suuri, ja olen siinä mielessä onnekas, että mulla on mitä luultavimmin kysessä ohimenevä juttu, joka johtuu joko pillereistä, vuodenajasta, stressistä tai kaikkien näiden yhteisvaikutuksesta. Siltä musta tuntuu. En koe tämän olevan mitenkään äärimmäisen vakavaa, mut tokihan tää tekee tällä hetkellä elämästä ei-niin-mukavaa.
Paniikkihäiriöstä olen kärsinyt siitä asti, kun mulla oli 4-vuotiaana sekopäinen perhepäivähoitaja, joka mm. lukitsi mut parvekkeelle, roikutti hiuksista ilmassa ja oli todella aggressiivinen ja hyökkäävä. En voi olla täysin varma, johtuuko paniikkikohtaukset varmasti ko tyypistä, mutta ainakin kaikki merkit ja oireet viittaisivat siihen. Olin aika herkkä lapsi, ja ehkäpä on tapahtunut jotain sellaistakin, mitä en edes muista. Mut tää paniikkihäiriökin on aika pieni vaiva loppupeleissä, ja olen siihen tottunut. Sen jälkeen, kun opiskelin kaikki psykologian kurssit lukiossa, mä vasta ymmärsin mikä tämä on, ja sen jälkeen onkin alkanut helpottamaan - olen löytänyt tiettyjä keinoja kohtausten hallitsemiseen. Lääkkeitä en ole koskaan syönyt, enkä mielellään koskaan söisikään. Joillekin ne ovat välttämättömiä, mut itse en ole kokenut niitä pakollisiksi. Teini-iässä niistä olisi tosin ollut hyötyä, sillä mua usein pelotti lähteä kotoa kun koulumatkalla pukkas kohtausta, mut enhän mä sillon edes ymmärtänyt mikä mulla on.
Mut jou, näitä on kaikenmoisia näitä päänsisäsiä juttuja. Kyllä käteenkin voi tulla ihottumaa, ja ihottumia on kiljoonia erilaisia, eri syistä aiheutuvia ja eri tavoin ilmeneviä ja -hoidettavia. Sama pätee päänsisäsiin juttuihin. Onneks mulla on melko pienet ihottumat tuolla pääkopassa loppupeleissä. :)