Päätinpä ottaa kantaa siihen, että moni on käynyt täällä tuomitsemassa vuorotellen itse kunkin "huonoksi asiakaspalvelijaksi" tänne kirjoitettujen avautumisten pohjalta.
Kerron teille juttuja.
Otetaan vaikka tällainen ihan perussetti:
Kauppaan menee perhe Koponen Kontulasta.
Koposen perheeseen kuuluu isä, äiti ja 2 alle kouluikäistä lasta. Koposten kuukausitulot ovat isän 1900 euroa ja kelan äitiyskorvaukset.
Koposen perhe pyytää myyjää auttamaan valitsemaan kotiin uutta ruokapöytää. Myyjä kiertelee esittelemässä tuotteita myymälässä.
Äiti Koponen kertoo, että hänelle on tärkeää, että pöytä ei kaadu, vaikka hän istuisi siihen vahingossa. Äidillä on elopainoa reilusti yli 100 kiloa.
Isä Koponen ei välitä, millainen pöytä on, kunhan akka kantaa siihen kaljaa.
Lapset ovat jo kadonneet myymälään.
Sitten löytyy unelmapöytä. Kaunis, tummanruskea, puinen. Aivan täydellinen. Koko perhe on intona "tämähän sopii aivan loistavasti siihen lähetystorilta ostamaamme jalkapuoleen keinutuoliin ja roskalavalta pelastamaamme mätänevään vuodesohvaan!
"
*** tarina jatkuu, mutta otetaan tähän toisenlainen alku.
Kauppaan menee perhe Gårdfångelström Westendistä.
Gårdfångelströmin perheeseen kuuluu isä, äiti ja 2 alle kouluikäistä lasta. Gårdfångelströmien kuukausitulot ovat isän 4790 euroa ja äidin 3970 euroa + yritysjohdon lahjukset.
Gårdfångelströmin perhe pyytää (yleensä nämä perheet eivät pyydä, he
vaativat) myyjää auttamaan valitsemaan kotiin uutta ruokapöytää. Myyjä lähtee esittelemään.
Äiti Gårdfångelströmille on tärkeää, että pöytä sopii heidän jugend-kalusteisiinsa.
Isä Gårdfångelström haluaa, että pöytään mahtuu 10 hengen illallisseurue. Tai rapujuhlaseurue.
Lapset nyökkäilevät kaikelle sanotulle sliipatuissa tukissaan.
Sitten löytyy unelmapöytä. Kaunis, tummanruskea, puinen. Aivan täydellinen. Koko perhe innostuu, mutta näyttää sen hienostuneemmin kuin Koposet.
*** nyt molemmat tarinat jatkuvat:
Pöytää ihastellaan ja sitä ollaan jo siirtymässä maksamaan, KUN KÄY ILMI, ETTÄ PÖYDÄSSÄ ONKIN SYVÄ NAARMU PINNASSA! Myyjä tarkastaa koneelta, ja voi miten huono tuuri, se on koko valtakunnan viimeinen pöytä! Toista ei ole yhtään missään!
***Perhe Koposen tarinan loppu:
Myyjä tarjoaa heille 20 prosentin alennusta pöydästä.
Isä Koponen kaivaa jo lompakkoaan, sanoen "No helvetti, sehän on selvää säästöä! Tämä me otetaan!" ja laskee jo, miten paljon ruokaa perheelle saakaan ylijääneillä rahoilla.
Äiti Koponen on myös innoissaan ja toteaa, että "Eihän tuo ole edes paha jälki, siihen voi laittaa vaikka kukkamaljakon päälle."
Koposet maksavat pöydän ja lähtevät onnellisina.
***Perhe Gårdfångelströmin tarinan loppu:
Myyjä tarjoaa heille 20 prosentin alennusta pöydästä.
Äiti Koponen huutaa niin, että Burberryn laukku tärisee: "20 prosenttia?! 20 prosenttia?! Siis miten ihmeessä sä voit kuvitella, että joku 20 prosentin alennus korjaisi ton pöydän?! SINÄ esittelit tämän pöydän meille, joten SINÄ hankit meille ehjän sellaisen!!"
Myyjä toistaa ystävällisesti, että valitettavasti se on tosiaan koko Suomen viimeinen kappale.
Äiti jatkaa "Tämähän on ihan huijausta, miten te voitte pitää tuollaista sitten edes esillä! Minä vaadin ehjän tuollaisen pöydän, MINÄ OLEN MAKSAVA ASIAKAS!"
Isä komppaa vieressä: "Niin juuri, me olemme asiakkaita ja me maksamme teille siitä, että te järjestätte meille tuon pöydän! Mehän muuten EMME LÄHDE täältä ilman tuota pöytää! Ja siis mähän voin vaikka ostaa sun työpaikan, jos mä haluan! Mä paskannan rahaa!"
Perhe huutaa huutaa ja huutaa. Kun kaikki kaavaan kuuluvat "minä vaadin saada jutella esimiehesi kanssa" ja muut perusjutut on käyty läpi, perhe lähtee Volvollaan renkaat kirskuen ja huutavat vielä mennessään, että "TÄNNE ME EI TULLA ENÄÄ IKINÄ!"
Ja palataan siihen "hyvään asiakaspalvelijaan".
Mitä veikkaatte: Kummassa tapauksessa on kivaa auttaa asiakasta ja olla loppuun asti ystävällinen ja auttavainen ja ns. hyvä?
Eikä kaiken tarvitse tapahtua edes näin extremesti.
Jo ihan se, että päivän aikana tulee jo kuudes asiakas, joka aloittaa ostoksensa sanomalla, että hän ei tiedä niistä ihmeen dikipokseista mitään, että "KERRO KAIKKI NIISTÄ".
Sori kauheasti, jos se myyjän litania tuntuu tulevan nauhalta, tai siitä puuttuu 'hyvän asiakaspalvelijan' into...
Hyvä asiakaspalvelija ei ole kuitenkaan mikään aivoton apina, josta päivän paras juttu on se, että saa kertoa KAIKEN tietämänsä.
Tai Uolevi ja Ritva, jotka aloittavat ostamisensa siitä, että kertovat, miten heidän ensimmäinen lapsenlapsensa työnsi 8 vuotta sitten markan kolikon heidän vhs-videoihinsa ja siitä seurasi sitä ja tätä ja edetään vuodelta toiselle ja tarina päättyy siihen, että nyt he ovat täällä. Ja mitä ihmettä, eikö sitä samaa vhs-laitetta enää myydä? Mitenkäs tämä on mahdollista?
Hyvää asiakaspalvelua on ehkä se, että jaksaa tosiaan kuunnella päivästä, kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen niitä samoja tarinoita ja esittää aina kiinnostunutta, mutta ei se tee huonoa asiakaspalvelijaa, jos ei oikeasti halua tietää, minkä kaikkien puolikosteiden sattumien jälkeen joku onkaan ostamassa siinä niitä puhtaita kalsareita.
Asiakaspalvelu on hyvin pitkälti paskan nielemistä. Nielemistaidot ratkaisevat.
'Huonoksi' tai 'väärällä alalla olevaksi' kutsuisin kuitenkin hyvin pientä joukkoa.
Ei kukaan ole syntynyt nielemään paskaa. Toiset vain turtuvat siihen toisia paremmin ja voivat tämän jälkeen kutsua itseään HYVÄKSI ASIAKASPALVELIJAKSI.
Mutta ne hyvätkin menee joskus kahvitauolle ja avautuu siitä, miten vitun apina asiakas taas kävikään.