Asiakas on aina väärässä.

Kampin asema klo 18 tiistaina:

Parisenkymmentä ihmistä odottaa bussia, jonka pitäisi lähteä 18:01. Kello on 17:58.

Ovelle ryntää jonon ensimmäiseksi pariskunta, jolla ikää noin 60vee. Papparainen painelee apinan raivolla PUNAISTA nappulaa, jolla ovi aukeaa. Se tosiaan on PUNAINEN. Tök-tök--tök-tök.
"Tämän pitää aueta! Miksei se aukea! Ovi auki!"
Ukko tihrustaa rannekelloaan sentin päästä ja jatkaa edelleen punaisena loistavan napin painelua toitottaen: "Se lähtee kolmen minuutin päästä, oven on oltava jo auki!!"
Nainen yrittää rauhoitella miestä odottamaan. Mies jatkaa painelua ja huutelee, että "Se lähtee kolmen minuutin päästä ja bussin PITÄÄ olla paikalla VIISI minuuttia ennen lähtöä!" Tök-tök-tök.

Nainen on jo vetäytynyt vähän kauemmas, äijä jatkaa kiilaamista ja napin painelua. Nainen yrittää mainita, että "Unto, lippusi on täällä" ja kaivelee sitä käsilaukustaan. Yrittää houkutella äijän pois ovelta, sillä on huomannut, että kaikki muut tuijottavat äijää huvittuneina.

Äijä ei kuule eikä näe mitään, hän tökkii punaista nappia ja hokee fanaattisesti, että OVEN ON AUETTAVA!!

Tässä vaiheessa kuski tulee autolle ja ajaa sen vaadittavat metrit eteenpäin, jotta nappi muuttuu viimein vihreäksi. Setä sudittaa melkein tyhjää innostuessaan siitä, että viimein pääsee sisään.

Osasin arvata, että Untolla on paljon sanottavaa kuskille ja yritin pysyä imussa mukana ja olla kuulemassa, mutta juma, että se liikkui niinkin vanhaksi mieheksi lujaa!
Selitti jotain kuskille työntäen päänsä tämän puolelle kopperoon ja kuittasi sitten maksamattomuutensa jollain kommentilla ja köpötti istumaan. Nainen tuli myöhemmin perässä sisään ja maksoi molemmat.

En osannut kuskin ilmeestä päätellä, millaista palautetta Unto ehti antaa hänelle MYÖHÄISESTÄ saapumisesta, mutta voisin kuvitella, että kuski mietti ranteiden viiltelyä. Omiensa tai Unton.

Voin kuvitella, että tämä oli Untolle niin järkyttävä kokemus, että tästä kerrotaan vielä kauan tutuille. Että voitteko kuvitella, SE KUSKI TULI VASTA PARI MINUUTTIA ENNEN LÄHTÖÄ JA NE OVET EIVÄT AUENNEET!

Asiakkaat

mayah, 26.7.2006 07:15:
---
Lost-Soul, 25.7.2006 23:20:
Mutta kyllä myyjä voi sanoa että tuo on paska, osta mieluummin tuo.

---


Ja saada kenkää.

Enpä usko jos myyjä saa tuolleen myytyy jotain kalliimpaa ja samalla saattaa saada kyseisen asiakkaan takaisin liikkeeseen, jos hän on tyytyväinen ostokseensa.

äm, 26.7.2006 09:19:
Voin kuvitella, että tämä oli Untolle niin järkyttävä kokemus, että tästä kerrotaan vielä kauan tutuille. Että voitteko kuvitella, SE KUSKI TULI VASTA PARI MINUUTTIA ENNEN LÄHTÖÄ JA NE OVET EIVÄT AUENNEET!

Pelottaa ajatella Unton reaktiota jos bussi olisi ollut myöhässä..

N. 10 min tanssilattialla tapahtuneen mustasukkaisuusdraaman jälkeen tuohtunut neiti tulee tiskilleni:

-Mun mielestä te nyt saatte kyllä korvata mulle uuden juoman kun se kaatui kun tuolla tapeltiin.

Kysyn saatiinko tappelijat kiinni?

-Joo.

Ehdotan, että neiti menisi selvittämään asiansa portsareille, jotka on ässiä saamaan rahat uuteen juomaan siltä jonka syy sen kaatuminen OIKEASTI on.

-Kyllä mä kävin jo sielläkin huutamassa.

Mitäs herrat sanoi?

-No ei ne kerinny mua palveleen kun niillä oli niiiiiiiin kiire saada se tappelija pihalle.

Olisiko joku muu lähestymistapa kuin huutaminen auttanut asiaa?

-No vittu kun multa kaatu ihan täys kalja kun ne tappelijat tönäs ja sit mun laukku hävis ja löyty toiselta puolelta ravintolaa ja mun mielestä te nyt saatte tarjota mulle uuden!

Onko ravintolamme mielestäsi vastuussa jonkun parisuhdeongelmista?

-No vittu en tiedä mutta nyt kyllä annat mulle uuden juoman!!

Sano mulle vittu vielä kerrankin niin heitän sut omakätisesti pihalle täältä.

-Mutinaa

Annan uuden bissen ihan vaan siksi, etten jaksa kuunnella enää. Ämmä tajuaa sentään sanoa kiitos. Huokaus.

mayah, 26.7.2006 11:21:
---
Lost-Soul, 26.7.2006 09:57:
Enpä usko jos myyjä saa tuolleen myytyy jotain kalliimpaa ja samalla saattaa saada kyseisen asiakkaan takaisin liikkeeseen, jos hän on tyytyväinen ostokseensa.

---


Niin, JOS.

Toisaalta taas mä uskon, et ehkä myyjä ei saa tuolleen myytyy mitään ja samalla saattaa saada kyseisen asiakkaan pysymään poissa liikkeestä ikuisesti, kun myyjäkin sanoo yrityksen tuoteita paskaksi.

Ja sit tuliki jo sitä kenkää.

Nyt menee ehkä vähän ot. mut myydessä puhutaan aina kuinka jokin tuota on toista parempi. Ei siitä kumpi on huonompi. Jos tuote on heikkolaatuinen sanotaan, että tuote on valmistettu halvemmalla ja on näin ollen edullisempi kuin tämä toinen laadukkaampi tuote.
Eli mitään ei sanota paskaksi, mutta kyllä tuotteita voi aina keskenään verrata.

Asiakas valittaa laskusta;


"Tämähän on ihan naurettavaa että tällaisesta laskutetaan!"

- Kyllä tästä itseasiassa menee maksu aivan kuten vastaavistakin tuotteista.

"Ihan sama minulle, en ole maksanut sitä vielä, enkä aio maksaakaan. Heitän sen nyt roskiin."

- hmm... ().. vai niin. Kiitos soitosta.

"klick"


mitä tohon nyt sit enää sanois..
perintäkirje tulee perästä

Pikkis*, 26.7.2006 12:06:
Asiakas valittaa laskusta;


"Tämähän on ihan naurettavaa että tällaisesta laskutetaan!"

- Kyllä tästä itseasiassa menee maksu aivan kuten vastaavistakin tuotteista.

"Ihan sama minulle, en ole maksanut sitä vielä, enkä aio maksaakaan. Heitän sen nyt roskiin."

- hmm... ().. vai niin. Kiitos soitosta.

"klick"


mitä tohon nyt sit enää sanois..
perintäkirje tulee perästä

Näit riittää. Siinähän sit kihisee kun tippuu perintäkirjettä perään

"Sinä olet asiakaspalvelija ja haet minulle vaikka kuun taivaalta kun minä pyydän."
"Kerroppa nimesi niin nostan tästä oikeusjutun."

Kun ne ei vaan vittu tajuu...

alphamagic, 26.7.2006 14:14:
"Sinä olet asiakaspalvelija ja haet minulle vaikka kuun taivaalta kun minä pyydän."
"Kerroppa nimesi niin nostan tästä oikeusjutun."

Kun ne ei vaan vittu tajuu...

Tästä haluis kuulla koko tarinan? Ja kumpi on kumpi?

Jocular, 26.7.2006 14:17:
---
alphamagic, 26.7.2006 14:14:
"Sinä olet asiakaspalvelija ja haet minulle vaikka kuun taivaalta kun minä pyydän."
"Kerroppa nimesi niin nostan tästä oikeusjutun."

Kun ne ei vaan vittu tajuu...

---


Tästä haluis kuulla koko tarinan? Ja kumpi on kumpi?

Minä palvelen aina niin ihania asiakkaita... Tietoturvasyistä en kehtaa ko. tapauksia käydä erittelemään mutta ihania velikultia riittää. Ihmiset ei vaan tajuu että en voi ihan mitä tahansa tehdä ja kertoo naapurin vävyn exän tietoja rouva Virtaselle. Ja sit tulee lekaa niskaan, "miks et?" "Tottavitussa voit kun minä pyydän!" "Älä valehtele siellä!!"

Iloa ja valoa tähänkin työpäivään....

Päätinpä ottaa kantaa siihen, että moni on käynyt täällä tuomitsemassa vuorotellen itse kunkin "huonoksi asiakaspalvelijaksi" tänne kirjoitettujen avautumisten pohjalta.

Kerron teille juttuja.

Otetaan vaikka tällainen ihan perussetti:

Kauppaan menee perhe Koponen Kontulasta.
Koposen perheeseen kuuluu isä, äiti ja 2 alle kouluikäistä lasta. Koposten kuukausitulot ovat isän 1900 euroa ja kelan äitiyskorvaukset.

Koposen perhe pyytää myyjää auttamaan valitsemaan kotiin uutta ruokapöytää. Myyjä kiertelee esittelemässä tuotteita myymälässä.

Äiti Koponen kertoo, että hänelle on tärkeää, että pöytä ei kaadu, vaikka hän istuisi siihen vahingossa. Äidillä on elopainoa reilusti yli 100 kiloa.

Isä Koponen ei välitä, millainen pöytä on, kunhan akka kantaa siihen kaljaa.
Lapset ovat jo kadonneet myymälään.

Sitten löytyy unelmapöytä. Kaunis, tummanruskea, puinen. Aivan täydellinen. Koko perhe on intona "tämähän sopii aivan loistavasti siihen lähetystorilta ostamaamme jalkapuoleen keinutuoliin ja roskalavalta pelastamaamme mätänevään vuodesohvaan! "

*** tarina jatkuu, mutta otetaan tähän toisenlainen alku.

Kauppaan menee perhe Gårdfångelström Westendistä.
Gårdfångelströmin perheeseen kuuluu isä, äiti ja 2 alle kouluikäistä lasta. Gårdfångelströmien kuukausitulot ovat isän 4790 euroa ja äidin 3970 euroa + yritysjohdon lahjukset.

Gårdfångelströmin perhe pyytää (yleensä nämä perheet eivät pyydä, he vaativat) myyjää auttamaan valitsemaan kotiin uutta ruokapöytää. Myyjä lähtee esittelemään.

Äiti Gårdfångelströmille on tärkeää, että pöytä sopii heidän jugend-kalusteisiinsa.

Isä Gårdfångelström haluaa, että pöytään mahtuu 10 hengen illallisseurue. Tai rapujuhlaseurue.
Lapset nyökkäilevät kaikelle sanotulle sliipatuissa tukissaan.

Sitten löytyy unelmapöytä. Kaunis, tummanruskea, puinen. Aivan täydellinen. Koko perhe innostuu, mutta näyttää sen hienostuneemmin kuin Koposet.

*** nyt molemmat tarinat jatkuvat:

Pöytää ihastellaan ja sitä ollaan jo siirtymässä maksamaan, KUN KÄY ILMI, ETTÄ PÖYDÄSSÄ ONKIN SYVÄ NAARMU PINNASSA! Myyjä tarkastaa koneelta, ja voi miten huono tuuri, se on koko valtakunnan viimeinen pöytä! Toista ei ole yhtään missään!

***Perhe Koposen tarinan loppu:

Myyjä tarjoaa heille 20 prosentin alennusta pöydästä.

Isä Koponen kaivaa jo lompakkoaan, sanoen "No helvetti, sehän on selvää säästöä! Tämä me otetaan!" ja laskee jo, miten paljon ruokaa perheelle saakaan ylijääneillä rahoilla.

Äiti Koponen on myös innoissaan ja toteaa, että "Eihän tuo ole edes paha jälki, siihen voi laittaa vaikka kukkamaljakon päälle."

Koposet maksavat pöydän ja lähtevät onnellisina.

***Perhe Gårdfångelströmin tarinan loppu:

Myyjä tarjoaa heille 20 prosentin alennusta pöydästä.

Äiti Koponen huutaa niin, että Burberryn laukku tärisee: "20 prosenttia?! 20 prosenttia?! Siis miten ihmeessä sä voit kuvitella, että joku 20 prosentin alennus korjaisi ton pöydän?! SINÄ esittelit tämän pöydän meille, joten SINÄ hankit meille ehjän sellaisen!!"
Myyjä toistaa ystävällisesti, että valitettavasti se on tosiaan koko Suomen viimeinen kappale.
Äiti jatkaa "Tämähän on ihan huijausta, miten te voitte pitää tuollaista sitten edes esillä! Minä vaadin ehjän tuollaisen pöydän, MINÄ OLEN MAKSAVA ASIAKAS!"

Isä komppaa vieressä: "Niin juuri, me olemme asiakkaita ja me maksamme teille siitä, että te järjestätte meille tuon pöydän! Mehän muuten EMME LÄHDE täältä ilman tuota pöytää! Ja siis mähän voin vaikka ostaa sun työpaikan, jos mä haluan! Mä paskannan rahaa!"

Perhe huutaa huutaa ja huutaa. Kun kaikki kaavaan kuuluvat "minä vaadin saada jutella esimiehesi kanssa" ja muut perusjutut on käyty läpi, perhe lähtee Volvollaan renkaat kirskuen ja huutavat vielä mennessään, että "TÄNNE ME EI TULLA ENÄÄ IKINÄ!"


Ja palataan siihen "hyvään asiakaspalvelijaan".

Mitä veikkaatte: Kummassa tapauksessa on kivaa auttaa asiakasta ja olla loppuun asti ystävällinen ja auttavainen ja ns. hyvä?


Eikä kaiken tarvitse tapahtua edes näin extremesti.
Jo ihan se, että päivän aikana tulee jo kuudes asiakas, joka aloittaa ostoksensa sanomalla, että hän ei tiedä niistä ihmeen dikipokseista mitään, että "KERRO KAIKKI NIISTÄ".
Sori kauheasti, jos se myyjän litania tuntuu tulevan nauhalta, tai siitä puuttuu 'hyvän asiakaspalvelijan' into...
Hyvä asiakaspalvelija ei ole kuitenkaan mikään aivoton apina, josta päivän paras juttu on se, että saa kertoa KAIKEN tietämänsä.

Tai Uolevi ja Ritva, jotka aloittavat ostamisensa siitä, että kertovat, miten heidän ensimmäinen lapsenlapsensa työnsi 8 vuotta sitten markan kolikon heidän vhs-videoihinsa ja siitä seurasi sitä ja tätä ja edetään vuodelta toiselle ja tarina päättyy siihen, että nyt he ovat täällä. Ja mitä ihmettä, eikö sitä samaa vhs-laitetta enää myydä? Mitenkäs tämä on mahdollista?


Hyvää asiakaspalvelua on ehkä se, että jaksaa tosiaan kuunnella päivästä, kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen niitä samoja tarinoita ja esittää aina kiinnostunutta, mutta ei se tee huonoa asiakaspalvelijaa, jos ei oikeasti halua tietää, minkä kaikkien puolikosteiden sattumien jälkeen joku onkaan ostamassa siinä niitä puhtaita kalsareita.

Asiakaspalvelu on hyvin pitkälti paskan nielemistä. Nielemistaidot ratkaisevat.
'Huonoksi' tai 'väärällä alalla olevaksi' kutsuisin kuitenkin hyvin pientä joukkoa.

Ei kukaan ole syntynyt nielemään paskaa. Toiset vain turtuvat siihen toisia paremmin ja voivat tämän jälkeen kutsua itseään HYVÄKSI ASIAKASPALVELIJAKSI.
Mutta ne hyvätkin menee joskus kahvitauolle ja avautuu siitä, miten vitun apina asiakas taas kävikään.

Asiakas oli ostamassa lastensänkyä (siis pelkkää puista sänkyä, ei patjaa). Myyjä kertoi, että sängyn tilaamisessa keskusvarastolta menee muutama päivä. Asiakas katsoi myyjää hurjistuneena ja totesi, että edellinen sänky oli jo myyty, ja jatkoi kysymällä kauhistuneena: "MUTTA EIHÄN SILLÄ OLE SÄNKYÄ SITTEN. MISSÄ LAPSI NUKKUU SILLÄ VÄLIN?". Myyjän teki mieli vastata: "No voi herranduudelis, eikö se äidin pikku mussukka voisi nukkua vaikka sitten patjalla lattialla? Saisi sekin lapsi elämään vähän jännää vaihtelua".

äm, 28.7.2006 10:47:


Äiti Koponen huutaa niin, että Burberryn laukku tärisee: "20 prosenttia?! 20 prosenttia?! Siis miten ihmeessä sä voit kuvitella, että joku 20 prosentin alennus korjaisi ton pöydän?! SINÄ esittelit tämän pöydän meille, joten SINÄ hankit meille ehjän sellaisen!!"
Myyjä toistaa ystävällisesti, että valitettavasti se on tosiaan koko Suomen viimeinen kappale.
Äiti jatkaa "Tämähän on ihan huijausta, miten te voitte pitää tuollaista sitten edes esillä! Minä vaadin ehjän tuollaisen pöydän, MINÄ OLEN MAKSAVA ASIAKAS!"

Miten ihmeessä tää kuulostaa niiiin tutulta? Kumma kyllä, yleensä hankalimpia asiakkaita tuntuvat olevan ihmiset, joilla on paljon rahaa, ja joille vastaavilla alennuksilla ei ole niinkään suuran merkitystä päivittäisen elämän kannalta. Ehkä niin, että nyt ei heti tässä kuussa voi ostaa sitä uutta golfbägiä kun edellinen on viimekauden mallia, mutta en laskisi sitä päivittäiseen elämään kuuluvaksi ongelmaksi. Ja osa aikuisista tuntuu taantuvat ihan kummalliselle tasolle, jos tuotteessa on jokin vika. Vaikka se vika olisi sellainen, että se ei haittaisi mitenkään tuotteen käyttöä, esimerkiksi jos pöydänpinnassa on pieni naarmu, niin tuotteesta pitäisi heti saada 50 prosenttia alennusta.


Säästääkseni myyjien hermoja kerron teille jo etukäteen, että kun menette ostamaan uutta toimistotuolia, se on osina. Vaikka mallit ovat myymälässä esillä, kyllä, se tuoli on palasin laatikossa jonka saat itse koota. KYLLÄ, siellä laatikossa on ohje. EI, et saa ostaa mallituolia. Koska jos ostat sen, kaupassa ei ole mallia, ja jos mallia ei ole, eivät ihmiset osta tuoleja. Myyjä ei voi sille mitään jos olet kädetön idiootti, joka ei edes saa kahta legopalikkaa yhteen.

Jos tarvitsee jotain erityisosaamista vaativaa palvelua, kannattaa mennä ostoksille arkipäivinä klo 10 ja 16 välillä. Tällöin paikalla ovat yleensä osaavimmat myyjät, sillä iltaisin ja viikonloppuisin erikoiskaupoissakin työskentelee opiskelijoita, joilla ei ole monesta asiasta harmainta aavistustakaan. Ja jos heitä ei ole kunnolla koulutettu/perehdytetty töihinsä, se ei ole heidän vikansa, ja heille ei kannata siitä valittaa.

Pelottaa ajatus siitä, millaista on olla asiakaspalvelutyössä, kun nykyinen "kaikkimullehetinyt"-sukupolvi kasvaa aikuisiksi. Myyjä tänne NYT, kaiken pitää tapahtua HETI, mikään ei saa maksaa MITÄÄN (tai edellyttää mitään vaivaa) jne.

äm,
Hyvää asiakaspalvelua on ehkä se, että jaksaa tosiaan kuunnella päivästä, kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen niitä samoja tarinoita ja esittää aina kiinnostunutta, mutta ei se tee huonoa asiakaspalvelijaa, jos ei oikeasti halua tietää, minkä kaikkien puolikosteiden sattumien jälkeen joku onkaan ostamassa siinä niitä puhtaita kalsareita.

Toisilla ihmisillä on ihan hillitön tarve pulputtaa omat päivän sattumuksensa jollekkin. Toisaalta se on surullista, sillä sitä voi ajatella, että niillä ei ole ketään muuta, kuin se satunnainen asiakaspalvelija joille ne niitä asioita pulputtaa. No eipä siinä, siltikään ei aina jaksa vieraiden ihmisten turinointia, toisinaan jaksaa ja toisinaan taas ei. Toisilta ihmisiltä jaksaa paremmin, kuin toisilta.

Tänään taas yksi vakkariasiakas, joka on myös kova puhumaan, tuli liikkeeseen. Taas meinasi juttu alkaa luistamaan lapsista ja lapsenlapsista ja tiesmistä, erehtyi vain kysymään minulta, minun kesälomistani. Pääsin sitten itse kertomaan omasta kesälomasta, eikä aikaakaan, kun kyseinen asiakas totesi lähtevänsä namiostoksille.

Seuraavan kerran, kun joku rasite yrittää jäädä jutulle, niin alankin kertoilemaan juttuja omasta elämästäni samaan malliin. Eiköhän ne siihen äkkiä kyllästy ja jos ei, niin saanpahan minäkin turinoida.

äm, 26.7.2006 09:19:
Kampin asema klo 18 tiistaina:

Mä katoin monttu auki prismassa kun joku pappa räyhäs siin infopisteellä et ne pölli sen laukun. Aikansa se siinä huus ja sit huomas että olikin itse unohtanut sen erään pylvään juureen. Ei viitsinyt pyytää edes anteeksi käytöstään vaan haki laukun ja lähti menemään.
Infopisteen tyttö jäi siihen vääntämään itkua.

Teki mieli juosta perään ja keskustella tämän vanhan herrasmiehen kanssa hieman käytöstavoista, joita nuorisolla ei hänen mielestään ole.

Mä en selviäis päivääkään tommosessa duunissa ja ihmettelen vaan et kuinka vitun junttia porukkaa tuolla kaupoissa liikkuu jos ei edes sen vertaa tajua että mitä se myyjä pystyy/ei pysty tekemään ja ihminenhän sekin on, eli ei sitä tarvi kohdella niinkuin jotain luonnevikaista koiraa.

Mitä luulee ihminen saavansa vastalahjaksi kun uhkailee viranomaista "ysimillisellä" ja tunkee kättä takin sisään... Ja sitten valitetaan...

Taas tänään huomasin, että se on vissiin keski-ikäisten miesten mielestä niin helvetin hienoa haukkua jossain mäkkärin kassalla alle parikymppisiä tyttöjä huoriksi tai kirota kuin lappalainen, jos jokin asia sattuu menemään vikaan. Mahtaa olla kingi fiilis sen jälkeen, kun sai nuorelle tytölle sanoa mahdollisimman rumasti.

extramppa, 28.7.2006 20:32:
Taas tänään huomasin, että se on vissiin keski-ikäisten miesten mielestä niin helvetin hienoa haukkua jossain mäkkärin kassalla alle parikymppisiä tyttöjä huoriksi tai kirota kuin lappalainen, jos jokin asia sattuu menemään vikaan. Mahtaa olla kingi fiilis sen jälkeen, kun sai nuorelle tytölle sanoa mahdollisimman rumasti.

Alkaa jo nyt vituttamaan, kun miettii tollasten tilanteiden mahdollisuutta asiakaspalvelussa. Heh, onneksi ei oo kukaan vielä innostunut huorittelemaan. Sen jälkeen ois kyllä VÄHINTÄÄN silmä mustana...

Yks asia, mikä mut saa hiiltymään, on tytöttely! Se on täysin alentavaa, eikä vaan kuulu työelämään. Mä en ole kenellekään tuntemattomalle mikään tyttö. Piste. (no onneksi en muista tätäkään ihan lähiaikoina kuunneeni).

Tälläkin hetkellä duunissa myyjänä eräässä rautakaupassa ja kokemuksesta voin sanoa että jos asiakas tulee myymälään periaatteella "noille myyjillehän voi aina vittuilla ja purkaa tunteita huonona päivänä" niin
helpoiten sen asiakkaan saa hiljaiseksi vastaamalla sen vittuiluun, vaikka ihan asiallisesti. Yleisesti ottaen noi vittuilijat luulevat että vittuilu ja kovistelu parantaa palvelua heidän kohdallaan eikä ne todellakaan odota että myyjä ehkä saattaisikin vastata asiakkaan vittuiluun ja avautumiseen, mutta ainakin itse sanon asiakkaalle enemmän tai vähemmän asiallisesti että toi sun kiukuttelu ja vittuilu ei paljon auta sekä kantsis pitää se suu pienemmällä jos sä oikeasti haluat palvelua.
Ja olen itseasiassa saanut vain positiivistä palautetta esim. lähimmältä esimieheltä siitä miten käyttäydyn vittumaisia asiakkaita kohtaan.

äm, 28.7.2006 10:47:


Ja siis mähän voin vaikka ostaa sun työpaikan, jos mä haluan! Mä paskannan rahaa!"

:D

Kioskille tuli joku vanhemmanpuoleinen setä, antoi minulle puhelinnumeron, ja pyysi että soittaisin siihen, ja sanoisin siihen vastaavaa henkilö a:ta soittamaan henkilö b:lle. Ja en saisi kertoa kuka tämän "soittopyynnön" jätti.

Itse olisin ainakin hieman o_O jos jostain kioskilta soitettaisiin ja pyydettäisiin soittamaan johonkin ihan muualle.

Aikansa selitettyään miksi tämä "soittopyyntö" on tarpeellinen, se setä heitti pöytään 50 senttiä todeten "tämä kai riittää". Kertoi myös olevansa tyytyväinen siihen että itselleen jäi vielä 2 markkaa. Sitten se käveli pois.

Ja minä menin vielä soittamaan . Tuuttasi vaan numero varattua koko ajan. :E

Hyzenthlay, 28.7.2006 21:21:
---
Yks asia, mikä mut saa hiiltymään, on tytöttely! Se on täysin alentavaa, eikä vaan kuulu työelämään. Mä en ole kenellekään tuntemattomalle mikään tyttö. Piste. (no onneksi en muista tätäkään ihan lähiaikoina kuunneeni).

Tuolla kioskilla on vakioasiakkaana yksi juoppo, jonka olemme ristineet Paskanpuhuja-Kariksi. Se on aika usein ostoksilla ihan lärvit, ja aloittaa lähes jokaisen lauseen "kuule poika...". Ja sit se alkaa kertoa elämästään jotain stooria josta on totta ehkä 10%. Raukka vaan unohtaa mitä on valehdellut kenellekin, ja siksi puhuu itsensä helposti pussiin .