Tres:
---
sts:
Dissata on huono teiniväännös englannin vastaavasta:"to dislike smthng"
---
Eipäs.
Kyllä mäkin olisin sillä kannalla että dissaus tulee hiphop-kulttuurista ja tarkoittaa nimenomaan epäkunnioituksen osoittamista. Mistä seuraa se, että esim. jonkun setin tai biisin "dissaaminen" on jokseenkin huvittavaa toimintaa.
dis
tr.v. Informal., dissed, diss·ing, diss·es.
To show disrespect to, often by insult or criticism: [The network] is often dissed for going after older, less demographically desirable viewers (Michael McWilliams).
[African American Vernacular English, short for DISRESPECT]
Lähde
Ehkä suurin ero Plattarin ja Klubituksen välillä on siinä, kuinka hyvin yhteisö sulattaa kritiikkiä ja eriäviä mielipiteitä. Plattari on yksilökeskeisempi ja erilaisten mielipideiden kirjo on suuri. Keskustelun osapuolet kunnioittavat toistensa näkemyksiä - täysin vastakkaisiakin - jos ne perustellaan hyvin. Perusteluja vaaditaan akateemisen väittelyn hengessä - ajoittain hampaat irvessä. Tällainen kaikenkattava kriittisyys on keskustelun laadun kannalta ensiarvoisen tärkeää, mutta klubituslaisen silmin usein nihkeilyä, tiukkapipoisuutta ja herkimpien mielestä dissailua. Plattarissa kuitenkin mielestäni osataan pysyä asialinjalla ja henkilöön menevällä kommentoinnilla menettää yhteisön arvostuksen kertaheitolla. (Klubituksessa henkilöön menevää vääntämistä sallitaan - mielestäni aivan liikaa - olkoonkin että siihen syyllistyvät harvat mutta sitäkin näkyvämmät käyttäjät.)
Klubituksen suurempaa yhteisöllisyyttä on moni kehunut, mutta itselleni se näyttäytyy lähinnä negatiivisessa valossa. Normi näyttää olevan se, että about kaikkea on suvaittava ja väittelyn syntyminen jostain asiasta on jo itsessään epätoivottava juttu, joka vaatii plur-poliisia paikalle. Lisäksi on oltava koko ajan niin rento, epätosikko ja pilke silmäkulmassa, ettei vakavasta keskustelusta varmasti pääsisi tulemaan mitään. Caron mainitsema huumorin käyttäminen suojana on yleistä, helvetin raukkamaista ja yksi suurimmista syistä miksen itse täällä juurikaan viihdy. Hymiöiden takaa on hyvä laukoa mitä vain kun sanomansa voi myöhemmin julistaa huumoriksi ja siihen tarttuneen kommentoijan huumorintajuttomaksi tosikoksi.