remotion, 21.10.2008 21:53:
hermot meinaa mennä kun itsekuri syömisen kanssa on tasan 0. tai välillä hyvä ja sitten taas seuraavaksi ihan olematon. pitäs vähän karppailun tapasta harrastaa mutta eihän tästä tuu mitään huoh... lisäks unirytmi niin sekasin että ei voi sen takia syödä järkevästi.
Itellä oli ennen säännöllinen vuorokausrytmi, kun olin päivätöissä. Nykyään kolmivuorotyö estää sen, mihin totuin kroppani kanssa, eli aikaisemmin klo. 16 mennessä tuli syötyä about kaikki päivän ravinto, sen jälkeen vain jotain kevyttä (kasviksia, hedelmiä, maustamatonta jogurttia tms.). Nykyään tulee syötyä ihan milloin tahansa, välillä klo. 23 kunnon sapuskat, välillä klo. 05. Usein pääsee nukkumaan klo. 10 aikaan aamulla ja sit tulee nukuttua välillä klo. 17 asti. Aika päälalellaan siis mun rytmit ja ravinnonsaanti ns. oikeaan aikaan. Ymmärrän hyvin, kuinka haastavaa on koittaa pitää omaa terveyttään ja painoaan kurissa, kun rytmit vaihtelee useasti viikon sisällä.
Itellä jeesii yksinkertaisesti se, että kun syön kunnon sapuskaa, se on oikeasti kunnon sapuskaa. Oikeanlaiset raaka-aineet ja paljon kasviksia, sillä tää homma pysyy kutakuinkin kasassa. Oon tosin huomannut, että nykyään tulee syötyä enemmän moskaa kuin ennen, eli esim. jätskiä ja sipsiä (ei tosin suuria määriä kerralla, mutta kuitenkin). Ennen mulla oli selkeesti aina viikonloppusin herkuttelupäivä, nykyään oon usein viikonloput duunissa ja sit tulee herkuteltua silloin kun nyt vapaata sattuu olemaan, ja sitten en välttämättä edes muista milloin olen viimeksi herkutellut. :P Osse vaikeeta.
Noh, paino on kuitenkin pysynyt kurissa, kun mun elimistö on tosi herkkä kertomaan mitä se tarvitsee ja haluaa ja mitä ei. Aina kun vain sopiva rako sattuu, käyn urheilemassa, se on meikäläiselle niin henkireikä ku olla ja voi. Usein se menee automaattisesti niin, että kun liikkumisesta saa sen hyvän olon, sitä ei tarvitse hakea ruoasta. Aina ei hommat tosin ole näin yksinkertaisia, ja silloin suosittelenkin ensin ruokapäiväkirjan pitämistä _rehellisesti_, ja tämän jälkeen siitä voi lähteä karsimaan pois turhia ja tietoisesti päättää, montako kertaa viikossa antaa itselleen luvan syödä ns. turhaa moskaa.
Niin, ja itselle ei pelkkä puntti ja sali tuota minkäänmoista nautintoa, en oo sali-ihmisiä. Tarvitsen ja haluan kokonaisvaltaisempaa liikuntaa, jossa on jokin muukin ''pointti'' kuin pelkkä hikoileminen. Siksipä olenkin hurahtanut seinäkiipeilyyn, jolla muuten saa melkoista kehitystä aikaseksi lihaksissa, vaikkei harrastaisikaan kuin kerran-pari viikossa, ihan vinkiksi vaan. Tehostan tosin liikunnan kokonaisvaltaisuutta kunnon venyttelyillä, juoksulla ja salilla, mutta kiipeily on teh juttu. Kannattaa siis miettiä, saisiko jostain muusta liikunnan muodosta enemmän iloa, kuin pelkästä punttiksesta. Eri liikunnan muotojahan on vaikka kuinka. :)