Lene:
Aina on kyse koko historiasta.
Oletko unohtanut kokonaan mistä koko keskutelu alkoi? Annas kun muistutan... Keskustelun aihe alunperin oli, että voiko
pelkkä pettäminen olla järkevä syy parisuhteen lopettamiselle. Et voi vedota historiaan, aiempiin luottamusten pettämiseen tai muihin ongelmiin jos kyse on
pelkästään siitä periaatteesta, että riittääkö pelkkä pettäminen syyksi erota.
Voiko siis joissakin tapauksissa olla väärin ja pelkästään toisen tahallista satuttamista se, että pistää suhteen poikki ilman kunnon selvitystä?
Kyllä voi. Täsmälleen niistä samoista syistä kuin jo varmaan 3 sivua sitten, joita et vieläkään ole millään tavalla tämän kiertelysi ja kaartelusi keskellä onnistunut kumoamaan.
Miksei ole hyväksyttävää, että kiitti mulle riitti? Enough is enough?
Missä vaiheessa kukaan täällä on sanonut ettei eroaminen ikinä ole hyväksyttävä vaihtoehto? Kerro ja näytä ihmeessä. Mutta jos se tehdään
pelkästään yhden pettämisen perusteella, eikä anneta toiselle edes mahdollisuutta selittää, niin sen motiivi on kostaminen ja sauttaminen, joka on vielä pettämistäkin tahallisempaa ja tarkoitushakuisempaa. Ja tässä tapauksessa se on aivan yhtä tuomittavaa kuin pettäminenkin. Menikö nyt perille? Juur tuon yksinkertaisemmaksi en voi enää asiaa tehdä.
Tausta-ajatuksena tässä tosin taitaa olla jonkinlainen täydellinen parisuhde, jossa pettäminen on se ainoa virhe/väärä teko.
Tässä ei ole määritelty mitään muita olosuhteita ja historiaa suhteelle, kuin se, että toinen on mennyt pettämään. Sinun on turha yrittää tunkea käytäntöä teoriaan, tai miettiä suhteen muuta tilaa, koska niillä ei nyt ole mitään merkitystä asiaan, koska kyse on
teoriasta ja periaatteista, ei käytännön elämästä.
Tauko on tauko, ero on ero. Voiko se olla noin vaikeaa käsittää, että kyse on kahdesta eri asiasta? Mikään ei kiellä, etteikö eronkin jälkeen voi palata takaisin yhteen. Mutta sitä vaihtoehtoa ei ollut tarjottimella erotessa.
*pudistelee päätään*. Eroaminen: Ihmiset lalkkaavat pitämästä yllä parisuhdetta pitäen kuitenkin mahdollisena että palaavat joskus yhteen jos molemmista siltä joskus tuntuu. Tauko: Ihmiset lalkkaavat pitämästä yllä parisuhdetta pitäen kuitenkin mahdollisena että palaavat joskus yhteen jos molemmista siltä joskus tuntuu. Mistä helvetistä sinä sen eron tuosta asiasta löydät? Paitsi siitä että tuolla voi kusettaa itseään ja tehdä eroamisen helpommaksi?
Kyseessä oli ainoastaan tapaus/tapaukset, joissa ihminen toimii väärin
Eli nyt kyse einää olekaan toiminnasta, vaan siitä että että satuttaminen on tahallista ja tuomittavaa vain silloin kun ihminen toimii epämääräisesti väärin. Eli 80km/h alueella ajettaessa jos ajaa 80km/h vahingossa ihmisen yli, niin kyse on tahattomasta virheestä, mutta 81km/h ajaessa kyse on tahallisesta ja anteeksiantamattomasta harkitusta satuttamisesta?
Riitely on suhteessa keskusteluun (jossa on myös eriäviä mielipiteitä) väärin, koska riitelyssä halutaan tahallaan aiheuttaa jonkinlainen konflikti.
Eli jos sanoo samat satuttavat asiat rauhalliseen äänensävyyn, niin ei ole mitään ongelmaa, mutta jos suutuksissaan korottaa ääntään, niin se on väärin? Vedät kyllä jatkuvasti niin mielenkiintoisia aitoja keskelle peltoa ettei voi kun ihmetellä. Samalla kun jatkuvasti juoksentelet niitä päin ja kaatelet niitä edes tajuamatta sitä itse.
Mitä autolla ajamiseen tulee niin esim. ajettaessa ylinopeutta merkitystä ei ole konkreettisten vaaratilanteiden syntymisellä vaan abstraktilla vaarantamisella.
Eli tuosta pitäisi siis päätellä siihen aiemmin sinulle esitettyyn kysymykseen vastaukseksi, että mielestäsi punaisia valoja päin kävely on tuomittavaa vaikka ketään ei olisi samalla pallonpuoliskollakaan?
Kärjistettynä, kaikenlainen väärin tekeminen on tuomittavaa, ellei ole mahdollisuutta toimia
Nyt jos vielä määrittelisit mikä on oikein ja mikä väärin, niin tämä keskustelu helpottuisi huomattavasti. Minusta olisi hyvin mielenkiintoista kuulla täsmälliset oikean ja väärän selitykset, joilla maailman pystyy toimivasti noin mustavalkoiseksi jakamaan.
Lapsityövoima ja valtavirta-juttu eivät liittyneet mitenkään toisiinsa, joten en ota siihen ollenkaan kantaa
Eli sinun moraalisi, teoriasi ja periaatteesi pätevät ainoastaan niissä asioissa, jotka valitset itsellesi sopiviksi, mutta en noudata niitä muissa asioissa? Aikamoista tietoista kaksinaismoralismia. Miten moraalikäsityksesi peruslähtökohdat voivat olla täysin erilaiset eri asioissa? Yhdessä asiassa perustelet moraalisi sillä että mitä sopii yhteiskunnassa olevan yleisesti hyväksyttyä ja toisessa moraalikysymyksessä tuolla perustelulla ei ole enää mitään tekemistä asian kanssa. Voisitko nyt itse edes ymmärtää mitkä ovat periaatteesi etkä muuttaa niitä aina kun olet jäämässä keskustelussa alakynteen?
Tosin kyllä älähdän tuohon, ettei muka mielestäni lapsityövoiman käyttö ole pahasta tai tuomittavaa. Totta ihmeessä se on, mutta konkreettiset olosuhteet ja tilanteet täytyy ottaa aina huomioon.
*katselee aitojen kaatuilua* Eli hetkinen nyt... Pettämisessä moraalikysymykset ovat ehdottomia ja sen vuoksi ihminen voidaan tuomita ottamatta huomioon muita asianhaaroja, mutta vaikkapa lapsityövoimassa ne yhtäkkiä pitääkin ottaa huomioon? Miksi sinun moraalisi perusta heiluu ja huojuu puolelta toiselle miten sattuu?
Hmm... se, että tuon oman kantani ilmi tarkoittaa, että MINÄ sanelen moraaliset lähtökohdat?
Sinähän se taisit tuossa sanella, että mitä toisen ihmisen sopii tai ei sovi tehdä sinun moraalikäsityksesi kannalta. Lainaus:Koska silloin kyse olisi siitä, että toinen olisi avoimen suhteen kannalla tai sitten muuten valtavirrasta poikkeava. Eikä sellaista voi pitää lähtökohtana toimintansa pohjalta, jos tietoa ei ole.. Aivan selkeästi rajaat sen millaisen moraalikäsityksen mukaan muiden tulee toimia, vaikka omat käsityksesi ovatkin ehkä lähtöisin yleisimmästä vallalla olevasta käsityksestä.
Ja tähänhän voisin sanoa, että: SINÄKÖ se sitten sanelet ne moraaliset lähtökohdat?
Minä en ole kokenut että minun pitäisi ruveta sanelemaan kenellekään muulle mitä näiden moraalin pitäisi tai ei pitäisi sanoa.
Näin siis voisin sanoa, mutten sano.
No ainakin sanoit sen mitä minun piti sanoa. Enpä muista milloin olisin nähnyt kenenkään aiemmin kirjoittavan noin paljon sanomatta yhtään mitään. Jätät jatkuvasti vastaamatta sinulle epämieluisiin kysymyksiin, ja kiertelet ja kaartelet sanomatta mitään.Pahimpia perisyntejäsi tässä keskustelussa on jatkuva tapasi ensin selittää teoriasta, sitten kun et enää siinä pärjää, siirtyä kumoamaan teoriaa käytännöllä ja sitten taas takaisin. Voisit vähitellen päättää onko puheissasi kysymys teoriasta ja periaatteista, vai käytännöstä. Kyllä automaattinenjättäminen toisen pettäessä on teoriassa ihan oikein, koska se toinen on kuitenkin käytännössä tehnyt muitakin virheitä, ja pettäminen on täysin tuomittavaa koska kyse periaatteesta jossa käytännönasioilla ei ole mitään tekemistä. Olet puhunut itsesi jo miljoonaan kertaan pussiin ja jatkuvasti yrität silti luikerrella sieltä ulos myymällä periaatteesi yhdessä asiassa ja vetoamalla niihin toisessa.
Heh, ei se homma ole ok, mutta pitäisi tiedostaa, ettei kyse ole ainutkertaisesta ja niin tavattomasta ilmiöstä, ettei siitä pääsisi toimimalla eroonkin.
Jälleen kerran, minä puhun teoriasta ja moraalista, ja siinä vaiheessa kun omat teesisi on kumottu etkä pärjää, niin yhtäkkiä taas tässä tapauksessa paljon peräänkuuluttamallasi moraalilla ei enää olekaan mitään merkitystä, koska käytäntö on eri asia. Senkin lisäksi tietysti että omat moraalisi asiassa oli täysin ristiriidassa oman moraalisi kanssa toisessa asiassa. Alkaa kovasti vaikuttamaan siltä että sinulla ei ole mitään periaatteita.
Viittaan kintaalla orja-esimerkkiisi, joka kusee alleensa. Heh, vaikuttaako tutulta keskustelutavalta?
Ei. Minä olen kyennyt ja vaivautunut joka kerta selittämään miksi esimerkkisi ei ole toimiva, mutta jos haluat ruveta kakaraksi, niin enhän minä sinua voi estääkään.
Seuraavaksi täytyy harjoitella sanojen syöttämistä toisen suuhun ja niiden nurinkuristamista.
Ei hätää, osaat sen jo. Minä olen vain osoittanut sinulle mihin omat moraalisi ja periaatteesi johtavat jos pidät niistä kiinni. Mutta enemmän ja enemmän alkaa näyttämään siltä että ne ovat aina tilanteesta riippuvaisia ja kaupan.
Pointti on siinä, että aina on jotain kehitettävää.
Taas ensin itse puhut teoriasta, sitten kun minä kumoan teoriasi, niin yhtäkkiä siirrytäänkin taas käytäntöön. Teoriassa on olemassa tilanne, jossa ei olisi enää kehitettävää. Jos taas siirrytään käytäntöön, niin olet silti väärässä. Yhteiskunnan mahdollsimman korkea kehittyneisyyden taso on tärkeämpi asia kuin se, että se kehittyy joltain alhaiselta tasolta ylöspäin, koska, kuten itsekin sanoit, aina on jotain kehitettävää :P
Ensinnäkään ei voida sanoa, että nämä lapset olisivat kaikki 14-vuotiaita, koska seassa on alle 10 vuotiaitakin (maailmassa työskentelee
ARH :D Niinkö minä sanoin? :D Oletko koskaan kuullut termistä esimerkki? Ja voit vaihtaa tuon iön ihan miten haluat kontekstin sisllä, se ei kumoa pointtiani mitenkään.
Toisekseen jokseenkin typerää kinastella siitä, miksi on huono asia, että lapset pistetään alipalkattuina töihin puhumattakaan työoloista, jotka joskus ovat epäinhimillisiä aikuisillekin.
Minä en ole missään vaiheessa ottanut työoloja puheeksi. Sen teit sinä vasta nyt. Minä olen puhunut lapsityövoiman vaikutuksesta yhteiskunnan kehttymiseen.
Tosin taustalla yksioikoinen ajatus tässä siitä, että lasten pitäisi saada olla lapsia. Anyway, sun pitäisi lähettää Vanhaselle terveisiä. Suomen tuleva työvoimapula on ratkaistu. Lapset töihin.
Mistä sä ton revit? :D Enkös minä ollut se, joka sanoi että lapsityövoiman käyttö on tuhoisaa ja epätoivottavaa? Onko luetunymmärryksesi noin surkea, vai yritätkö tahallisesti taas vääristellä asioita ja viedä keskustelua pois raiteiltaan? Minä ainoastaan perustelin
miksi lapsityövoiman käyttäminen on huono asia. IJos asialle ei olisi mitään syytä, niin eihän sitä silloin olisi järkevää tuomita.
Se on muistaakseni nähty historiassakin, että huonosti on käynyt, kun kehitys on pysähtynyt. Ja kuten aiemmin sanottu, asiat eivät tule koskaan olemaan täydellisen hyvin.
Mitä tekemistä historialla on teorian kanssa? Minähän olen kokoajan puhunut siitä, että
jos kaikki olsii täydellistä, niin kehitystä ei tarvittaisi ja sinun mukaasi taas täydellisyys on vähemmän tärkeää kuin sinne pyrkiminen. Tämäkin on johdettu suoraan omista sanoistasi, älä edes yritä väittää ettet ole noin sanonut.
Lähinnä taisin aiemmin käyttää sanaa oppia eräänlaisena synosyyminä kehittämiselle ajatellen uusien asioiden oppimista. Jo toimiva malli ei olisi tällainen uusi asia, jonka voi oppia vaan lähinnä apinoida.
Voi luoja. Tämä on kyllä malliesimerkki tuosta kiertelystä ja kaartelusta millä tuhoat keskustelun punaista lankaa jatkuvasti. Oppiminen onkin yhtäkkiä uusien asioiden kehittämistä, eikä oppimista. Miten ihmeessä kanssasi voi mitenkään rakentavasti keskustelulla kun sanasikaan eivät tarkoita sitä mitä ne muille ihmisille? Toi auto on sininen Eihän oo kun punanen No niin mut mä tarkotinkin autolla tota palopostia. Voi huoh.
Kunnian? Hmm... en. Ei se ole minun eikä sinunkaan kunnia.
Jos kyse ei ole tuosta, niin miten tuo kuittisi sitten liittyi mitenkään asiaan?
Tiesitkö, että tasa-arvon saralla tasa-arvo naisten ja miesten välillä oli viimeisimpiä käytännössä toteutettuja? Mitäköhän se kertoo... ööö?
Sitä että naiset ovat olleet niitä jotka viimeisinä ovat saaneet mitään aikaan?
No on se tasa-arvo ollut olemassa ideana (Platon?), muttei konkreettisessa elämässä. Sanalla tulos viittasin kehitykseen (epäkohta = epäkohdan korjaaminen). En todellakaan tarkoittanut, että eriarvoisuus synnyttää tasa-arvon idean
Mutta eihän tasa-arvon kehittyminen käytännössäkään ole vaatinut eriarvoisuutta. Ilman eriarvoisuutta tasa-arvoa ei olisi ollut tarvetta kehittää, se olisi ollut olemassa suoraan. Eli puhut nyt sitten tuloksesta tai kehityksestä, niin eriarvoisuus ei ole ollut mikään edellytys tasa-arvolle, eikä tasa-arvo myöskään ole mikään pakollinen kehitysaskel eriarvoisuudesta.
.
On se nyt kumma, ettei voi sanoa mitään analysoimatta sanojen tarkoitusta ja niiden käyttöä. Puuh. Ihan kuin joku tahallaan käsittäisi asiat väärin.
On se nyt kumma ettei ihminen osaa missään vaiheessa käyttää niitä sanoja asioiden ilmaisemiseen mitä loppu kansa käyttää. Sanoilla on merkitykset, jotta niillä voitaisiin viestiä asioita. Suosittelen siis käyttämään sellaisia sanoja ja ilmaisuja, joista asiasi tulee esille. Ihan kuin joku yrittäisi jättää itselleen jatkuvasti takaoven auki ja vedota siihen että en mä nyt tota tarkottanu. Tosin, onhan se aika hyvä legenda jo että naiset eivät ikinä sano mitä tarkoittavat
Totta kai kehittäjiä on ollut, mutta silti sanoisin, että tasa-arvo on kehittynyt, ei kehitetty.
Kerro nyt tyhmälle miten joku asia itsekseen kehittyy? Selvitä nyt tämän sanan sisältö minulle etukäteen ennenkuin rupean ampumaan väitettäsi alas ettet voi enää jälkikäteen vedota siihen että kehittynyt tarkoittikin sinulle jotain aivan muuta.
Kyllä nimenomaan käsitän riippuvaisuuden niin, että ilman sitä, mistä on riippuvainen ei voi elää. Näin olen aina ajatellut, enkä todellakaan muista, mitä olen aiemmin asiasta sanonut enkä todellakaan vaivudu ottamaan asiasta selvää.
Taas kompastut aitoihisi. Ei voi elää ilman on sama asia kuin kuolee ilman. Eihän alkoholismikaan kuole ilman viinaa, ja silti annoit sen esimerkkinä riippuvuudesta. Samoin kuin sanoit minun olevan riippuvainen rakkaastani sen perusteella etten halua luovuttaa parisuhteessa helpolla. Eli käytät taas riippuvaisuus-sanaa täysin eri merkityksissä siten miten se sinulle sopii. Merkitys vaihtuu tasan sitä mukaa kun joku kumoaa väitteesi ja teoriasi. Alkoholistin viinan haluaminen on mielestäsi riippuvuutta, mutta rakkauden haluaminen ja sen tavoittelu ei. Jälleen kerran täysin ristiriitaista.
Ei. Mielestäni se ei ole minkäänlaista riippuvaisuutta, että pidän jostain, paljonkin. Minun ei tarvitse olla jatkuvasti (tai välttämättä ollenkaan) tyydyttämässä tällaisia tarpeita tai nauttimassa. Yhteen aikaan muuten elin antihedonistina. Tiedä sitten elänkö jossain suhteessa vieläkin.
Eli nytkö vetoat siihen, että riippuvaisuudessa onkin kyse asian frekvenssistä? Jos tarpeesi siihen tulevat harvoin, niin kyse ei ole riippuvaisuudesta, mutta jos ne tulevat usein, niin silloin on? Vai onko kyse siitä, että jos tarpeen tyydyttää, niin se osoittaa rriippuvaisuuden, mutta taas silloin kun sitä ei tyydytä, niin riippuvaisuutta ei ole? Jos pidät jostain paljon, niin sinulle ei tule sellaista oloa että haluat sitä?
Se, että onnellisuuden ja mielihyvän tunteet ovat joistakin asioista riippuvaisia (täysin väärä sana kuvaamaan sellaista reaktiota) ei tarkoita sitä, että ihminen olisi näistä asioista riippuvainen. Tässä menee siis käsitteet ja määritelmät vain sekaisin.
Ai nytkö alkoholisti ei olekaan enää riippuvainen viinasta? Eivätkös tämän onnellisuuden ja mielihyvän tunteet ole juuri alkoholista riippuvaisia? Ihmiset ovat riippuvaisia mielihyvästä ja onnellisuudesta siinä mielessä, että ihmiset haluavat niitä aina lisää ja lisää. Tavalla tai toisella. On se tapa sitten hedonismia tai anti-hedonismia. Saat aika kauan vakuutella minulle että harrastit anti-hedonismia ollaksesi koko elämässäsi mahdollisimman onneton.
Vaikka välittäisin jostakusta tai jostakin niin se ei tarkoita, että se välittäminen lakkaisi, vaikka tavalla tai toisella menettäisin sen tai vaihtoehtoisesti, ettei minulla sitä koskaan olisi itselläni ollutkaan
Ja taaskaan kukaan ei ole noin väittänytkään. Mutta etkö silti pyri siihen, että et sitä toista menetä, on se sitten suhteen katkeaminen, tai parempana esimerkkinä, toisen kuolema?
Jos menettäisin rakastamani ihmisen niin miksi se tekisi hänestä vähemmän merkityksellisen ihmisen?
Eihän se teekään, mutta jos tunteesi tätä kohtaan katoavat, niin se tekee. Ihminen, jota kohtaan sinulla on vahvoja tunteita, on sinulle tärkeämpi kuin suurin osa muista, ja ihminen, jota kohtaan sinulla ei ole mitään tunteita, on vähemmän tärkeä. Et kai sinä nyt tätä vastaan yritä väittää vain voidaksesi välttää väärässä olemisen? Tosta seuraa se, että ihminen itsessään ei ole sen merkityksellisempi, vaan meidän tunteemme ja keskinäiset suhteemme ihmisiin tekevät heistä merkityksellisiä.
Tosin ikäväähän se on, ettei voi olla niiden ihmisten kanssa, joita pitää merkityksellisinä. Tämä onko siis riippuvaisuutta?
Ainakin onnellisuutesi on silloin jossain määrin riippuvainen siitä. Ja jokainen ihminen taas on riippuvainen onnellisuudesta, jopa siinä kaikkein rankimmassa mielessä että sitä ilman ei voi käytännössä elää.
Itseasiassa se toinen ihminen nimenomaan on juuri se merkityksellisin asia. Mutta näin vain omalla kohdallani.
Tuon väittäminen on sama kuin väittäisit että kaikki ihmiset ihmiset ovat sinulle yhtä tärkeitä. Onko noin?
Edelleen olen omalla kohdallani toista mieltä. Eikös tuollaisen ajattelun perusteella suhde nimenomaan kariudu, kun alkuhuuma loppuu ja arki alkaa tai kun ensimmäiset ongelmat tulevat, eikä sitten enää olekaan niitä kivoja tuntemuksia?
No huhhuh. Ei todellakaan. Mihin sinä perustat sen, että alkuhuuma olisi ainoa ja tärkein tunne suhteessa? Se alkuhuumahan on pelkkää epätodellista fantasiaa ilman mitään syvyyttä. Eihän se ole edes rakastamista. Ne kivoimmat tuntemukset tulevat paljon myöhemmin. Jos se alkuhuuma on sinulle ainoa kiva tuntemus, niin silloin et ole kyllä koskaan edes rakastanut ketään, ainakaan sillä romanttisella tavalla.
No me sitten ymmärrämme tämän sanan eri tavalla, joten on aika lailla turhaa käydä siitä keskustelua.
Miksi sitten olet käyttänyt sanaa aivan eri tarkoituksessa aiemmin?
En pidä riippuvaisuutta normaalina asiana, joten jos pelosta on kyse niin se on sitten oikeutettua. En todellakaan tahtoisi olla niin heikko.
Pelkosta viestii myös tarpeesi välttää riippuvaisuutta kaikissa olosuhteissa. Heikompaa on pelätä asioita niin paljon ettei uskalla ottaa riskiä, kuin se että yrittää taistella sitä vastaan ettei sattuisi. Se, että on edes valmis taistelemaan ja ottamaan vastaan iskuja, osoittaa selkärankaa, pelolle periksiantaminen pelkkää heikkoutta.
Muistuttaisin siitä antihedonismista. Pystyn ja voin kyllä elää ilman mielihyvää ja nautintoa. Nykyään varmaankin elän sopusoinnussa nautintojen kanssa.
Mitenköhän tämä antihedonismisi sitten käytännössä ilmenee? Ja eivätkö mielihyvä ja nautinto ole vain välineitä onnellisuuteen, aivan samoin kuin antihedonismisikin?
Ehkä tulee, ehkä ei. Mutta ainakin myönsit, että asia voi olla merkityksellinen ilman minkäänlaisia henkilökohtaisia siteitä. Mitenkäs se on mahdollista, ellei joillakin asioilla ole itseisarvoa? Ihan kuin itseisarvo olisi noin jossain määritelty.
Suurimmalle osalle ihmisistä toisilla ihmisillä on itseisarvo, kuten suurimmalla osalla muistakin asioista, mutta tämä on yksilöllistä. Tämä itseisarvo kuitenkin on hyvin pieni. Esimerkkinä vaikkapa että jos Etiopissa kuolee bussiturmassa 16 ihmistä, niin tunnet hitusen myötätuntoa, mutta jos sinulta kuolee 16 tärkeintä ystävääsi, olet luultavasti aivan musertunut. Joitain ihmisiä tosin ei ehkä 16 etiopialaista hetkauta pätkän vertaa, jolloin tällä ihmisellä ei ole tämän asian suhteen juuri mitään itseisarvoa. Mutta tämäkin itseisarvo on riippuvainen suhtautumisestasi ja tunteistasi omaa rotuasi kohtaan yms asioista, joten varsinaista itseisarvoa ei todellisuudessa ole, se vain saattaa vaikuttaa siltä. Jos ihmisillä olisi jokin itseisarvo, niin silloinhan nämä olisivat yhtä arvokkaita kaikille, mutta näin ei ole.
Varmaankin taustalla ovat jonkinlaiset epäitsekkäät syyt, toisin kuin muilla?
Heh, eihän sellaisia olekaan jos kaivetaan hieman pintaa syvemmälle. Tosin ei ole myöskään itsekkäitä syitä. Jos rakastat jotain, teet sen koska
sinä haluat tuntea rakkautta, eihän se toinen saa tunteestasi suoraan mitään irti. Itseään voi toki huijata vaikka loputtomiin, mutta puhtaasti epäitsekkäitä syitä rakastamiselle, tai millekään muullekaan, ei ole olemassa, vaikka ne itsekkäät syyt olisivatkin tiedostamattomia. Jopa marttyyrin leikkimiseen ja kaikkensa vastalahjatta uhraamiseen löytyy itsekkäät motiivit jos hieman penkoo.
En luota, mutta elän lähtökohtaisesti luottaen.
Taas kerran käytät kokonaisen virkkeen siihen, ettet sano yhtään mitään. Luotat lähtökohtaisesti, eli luotat alusta lähtien, mutta et luota? Miten on mahdollista tehdä kahta toisensa poissulkevaa asiaa yhtä aikaa?
PS. Toivottavasti saataisiin tämä pikaisesti jonkinlaiseen päätökseen. Alkaa kyllästyttämään vietävästi.
Kanssasi on kyllä lähestulkoon mahdotonta saada aikaan rakentavaa keskustelua kun jätät vastaamatta asioihin, hypit teorian ja käytännön välillä asioistta puhuttaessa niin ettei missään enää ole mitään järkeä ja pyrit muutenkin enemmän välttelemään itse asiasta puhumista aina siinä vaiheessa kun argumenttisi alkavat loppua ja menemään ristiin sen sijaan että tunnustaisit tappiosi. Täytyy kyllä myöntää että on varsin turhauttavaa keskustella ihmisen kanssa, joka pyrkii enemmän pistämään kapuloita keskustelun rattaisiin kuin edistämään sitä.
[muokattu 26.1.2004 01:32]