Epailija:
?Luottamus on kuin neitsyys, sen voi menettää vain kerran? sanoo eräs sanonta ja itse olen jossain määrin tuon kannalla. Koska jokainen on potentiaalinen pettäjä ja valehtelija, niin koen luottamuksen perustuvan tuon vian aktiiviseen unohtamiseen eli siihen, että ei vain ajattele tuota mahdollisuutta.
Vanha sanontahan kuuluu jotakuinkin näin: Miehet eivät koskaan anna anteeksi, mutta he unohtavat. Naiset antavat anteeksi, mutta eivät koskaan unohda.
Olen itse aina pitänyt tuota lähinnä vitsinä, mutta viimeksi aivan hiljattain tuli taas elävän elävän esimerkki aiheesta. Ehkä tuossa lausahduksessa on jotain perää, mene ja tiedä. Ylläoleva ajatuksesi tuntuu ainakin loksahtavan tuohon skeemaan. :)
Omassa elämässäni olen pyrkinyt mieluummin antamaan anteeksi kuin unohtamaan. Välillä se on tietysti hirveän vaikeata, ja on joitakin asioita joissa ei pysty antamaan anteeksi pitkään aikaan. Huonossa tapauksessa siihen voi mennä vuosia, pahimmassa tapauksessa anteeksi ei pysty antamaan koskaan.
vaavu:
Tehdään nyt tähän alkuun vielä rautalangasta selväksi, että en henkilökohtaisesti suosittele kenellekään pettämistä järkevänä toimintatapana, tai sano että pettäminen olisi oikea tapa yrittää parantaa kriisissä olevaa parisuhdetta.
Moista en ainakaan itse ole tosissani olettanutkaan. Nostin esiin tuohon viittaavia kysymyksiä, koska tekstistä saattoi rivien välissä saada sellaisen kuvan, että tuota ajettiin takaa.
Alun perin tässä kuitenkin oli pohjana väite, että pettämisestä ei ikinä voi seurata mitään hyvää. On kuitenkin parisuhteita, jotka ovat parantuneet pettämisen ja siitä seuranneen perinpohjaisen ruotimisen jälkeen. Tämän vuoksi en itse kannata näkemystä, että pettämisen jälkeen ainoa mahdollinen toimintatapa olisi joko partnerin jättäminen tai huonolaatuisessa suhteessa roikkuminen. Joskus pahasta asiasta voi seurata hyvää, niin nurinkurista kuin se onkin.
Itse asiassa pohjana oli se, että en ollut kuullut pettämisestä seuranneen mitään hyvää. En kieltänyt sen mahdollisuutta, että niin voisi käydä - ajatus vain tuntui varsin vieraalta oman empirian pohjalta.
On ihan varmasti, voin hyvin kuvitella montakin sellaista tilannetta parisuhteessa jossa eroaminen on paras ratkaisu. Ei suhteen pysyvyys ole mikään itseisarvo, tärkeintä on että ihmiset ovat onnellisia. Joskus se onnellisuus maksimoituu parisuhteessa, joskus sen ulkopuolella.
Olemme siis varsin samoilla linjoilla asian suhteen.
Kuten tuossa yllä mainitsin, en suosittele kriisiin ehdoin tahdoin hankkiutumista vain mielen tai parisuhteen lujittamista varten. Ei kukaan varmaan halua sairastua kuolemantautiin vain siksi että oppisi kuinka ainutlaatuista ja särkyvää elämä on. Kaikin puolin olisi tietysti parempi että nämä asiat löydettäisiin ilman niitä kriisejä - valitettavasti tämä on joskus aika vaikeaa.
Aivan kuten oletinkin. Tarkoituksenis oli lähinnä kiinnittää huomio siihen, miten tuon alkuperäisen tekstin saattoi huonolla tuurilla ja sisälukutaidolla tulkita.
Eikö kuitenkin mielestäsi yksi hyväksyttävä tapa reagoida em. tunteiden heräämiseen ole pistää suhde poikki? Tuollaisessa tilanteessahan vaihtoehtoina ovat joko vanhan suhteen jatkaminen, vanhan suhteen lopettaminen ja uuden lämmittely, tai sitten se munakas ilman munien rikkomista eli pettäminen. Siitä olen samaa mieltä että pettäminen on huono vaihtoehto, mutta kyse tuossa olikin siitä, mihin vetää raja suhteen lopettamisen ja jatkamisen välille.
Siis siihen, että tuntee vetoa johonkin toiseen? Jos kokee tuntevansa suuria tunteita kolmatta osapuolta kohtaan ja oma kumppani taas tuntuu yhdentekevältä, niin toki silloin saattaa olla syytä harkita suhteen lopettamista ennen kuin sortuu typeryyksiin. Tapauskohtaisuus lienee tässä kuitenkin avainsana. Fyysisen vetovoiman tunteminen johonkin muuhun tai jopa pieni ihastuminen on käsittääkseni kuitenkin ihan normaalia jopa syvästi rakastuneiden ihmisten suhteissa, joten pelkästään niiden pohjalta ei ehkä kannata suhdetta lähteä katkomaan. Ratkaisevaa on se, toimiiko noiden asioiden suhteen parisuhteen rajojen sisällä - jos siihen ei kykene, niin on syytä itsekin punnita parisuhteen mielekkyyttä uudemman kerran. Tämä on kuitenkin pitkälti turhaa löpinää, sillä allaolevan kanssa olen aivan samaa mieltä.
Hätäisempi ja naivimpi henkilö saattaisi nimittäin ajatella, että pieninkin tunne ulkopuolista kohtaan on merkki siitä, että nykyisessä suhteessa on jotain vialla, ja että tämä on validi syy lopettaa suhde siihen. Toisaalta, omien tunteiden kovakourainen tukahduttaminen ja vanhan suhteen jatkaminen hampaat irvessä voi pitemmällä tähtäimellä olla myös vahingollista: tukahdutetut tunteet patoutuvat ja purkautuvat sitten tyytymättömyytenä omaan elämään ja kumppaniin. Sen takia parisuhteessa auttaa huomattavasti, jos kumpikin osapuoli osaa järkevästi käsitellä nämä ulkopuolisiin heräävät halut. Ymmärtää mistä ne tulevat, osata asettaa ne oikeaan kontekstiin, ja hylätä turhat haihattelut tai lopettaa epätyydyttävä suhde.
Epailijaa vastaa lienee turhaa enää pullikoida, näkemyksemme ovat kuitenkin sen verran rinnakkaisia muutamia kohtia lukuunottamatta ja sitä paitsi Dogville on hyvä elokuva.
Jäin kuitenkin snadisti kaipaamaan muutaman muun oman mielipiteensä perustelun aloittaneen, mutta ei sitä loppuun vieneen jatkokommentteja perusteluineen. Vaikkapa nyt Lenen ja Hyzenthlayn - Löytyykö niitä perusteita, vai onko tässä nyt sitten pakko todeta että taitaa rahkeet loppua kesken siinäkin?
oli mulla joku juttu vielä sanottavana, mutta tuota juttua on tullut niin paljon, ettei sitä jaksa ajatuksella lukea enää erkkikään.
Sitä mietin, että mitä mahtaa sen ihmisen päässä liikkua, joka on tekemässä _virheen_? (=pettää) Ehkä mä voin vielä keskustella tästä mun tyttö/poikaystävän kanssa, ehkä se vois antaa tän anteeksi, kun ollaan kerran keskusteltukin, ettei se välttämättä kerrasta poikki ole, mulla on niin kurja elämä, että mulla on oikeus pettää jotenkin käy mielessä, että joka tekee noin ison virheen, ei edes ymmärrä sen olevan kerrasta poikki sen jälkeen.
Hyzenthlay:
oli mulla joku juttu vielä sanottavana, mutta tuota juttua on tullut niin paljon, ettei sitä jaksa ajatuksella lukea enää erkkikään.
Sitä mietin, että mitä mahtaa sen ihmisen päässä liikkua, joka on tekemässä _virheen_? (=pettää) Ehkä mä voin vielä keskustella tästä mun tyttö/poikaystävän kanssa, ehkä se vois antaa tän anteeksi, kun ollaan kerran keskusteltukin, ettei se välttämättä kerrasta poikki ole, mulla on niin kurja elämä, että mulla on oikeus pettää jotenkin käy mielessä, että joka tekee noin ison virheen, ei edes ymmärrä sen olevan kerrasta poikki sen jälkeen.
Millä perusteella nyt väität että kyseinen henkilö edes miettii jotain? veikkaisin että monelle se vaan on hetken mielijohteesta kiinni eivätkä ne sen suurrempia mieti kuin ehkä jälkikäteen.
En itse mielelläni hyväksy pettämistä, mutta uskon silti, että vaikka pettäisi niin löytyisi joku ratkaisu jollain tapaa
jaa. Minä taas luulen, että joku ajatus siellä pääkopassa on pakko käydä. En hyväksy pettämistä, ja jos niin käy, niin luulen, ettei asiasta selvitä keskustelemalla.
Ja oikein mukavaa, että Jonella on hauskaa minäkään en ole enää pitkään aikaan ottanut tosissani sitä, mitä sinä sanot. Lähinnä sen jälkeen, kun kerroit tahallaan vittuilevasi ihmisille, koska se on mielestäsi ykkösluokan huvia.
Hyzenthlay:
Ja oikein mukavaa, että Jonella on hauskaa minäkään en ole enää pitkään aikaan ottanut tosissani sitä, mitä sinä sanot. Lähinnä sen jälkeen, kun kerroit tahallaan vittuilevasi ihmisille, koska se on mielestäsi ykkösluokan huvia.
Kuten saatat ehkä huomata, niin vittuiluni on selektiivistä. En auo päätäni ollenkaan niille ihmiselle, jotka oikeasti panostavat keskusteluun ajatuksella vaan vain ja ainoastaan niille, joiden kirjoituksista se täydellinen ajattelun puuttuminen loistaa Utsjoelle asti.
<offtopic>
Mitäs jos kuitenkin sen sijan että antaisit jonelle aihetta vittuilla niin funtsisit kunnolla ennen kuin kirjoittelet niitä sun näitä ja ehkä asia voisi muuttua?
Hyzenthlay:
jaa. Minä taas luulen, että joku ajatus siellä pääkopassa on pakko käydä. En hyväksy pettämistä, ja jos niin käy, niin luulen, ettei asiasta selvitä keskustelemalla.
Pakko keventää tunnelmaa, ei saa ottaa nyt pahalla tätä.
Lainaan Veikka Gustafssonia..... hänen terveisensä Iiro Seppäselle sen jälkeen kun Iiro oli telonut itsensä jossaan hypyistään..... (jossain haastattelussa näin tokaisi)
You live and you learn
Tässä on tietty kyse itsensä henkisestä telomisesta mutta kuitenkin..... sitä oppii ja avaa silmänsä kun näkee ja kokee enemmän....
Ei mun oikeastaan tarvitse. Olet osoittanut kyvyttömyytesi analyyttiseen ja monitasoiseen ajatteluun jo ihan itseksesi niin monella tavalla ettei siinä juuri riitä sormella osoiteltavaa. Lempparini oli ei noita kirjoituksia jaksa lukea ajatuksella Erkkikään-kommenttisi, joka kertoo IMO karua kieltään lyhytjänteisyydestäsi, joka taas selittää aika paljon näitä puolittaisia ja yksioikoisia mielipiteitäsikin.
Edit: Mitä tulee Philipin kommenttiin, niin kyllä, mun vittuiluni katkeaa kuin seinään siinä vaiheessa jos ihmiset osoittautuvat sellaisiksi ettei sitä tarvita.
Jep, nyt asia on ymmärretty täälläkin päässä eikä viilattavaa ole.
Lene:
---Kirjoituksen loppuosa---
Tonkin ymmärrän. On ihan ymmärrettävää, että tuhoaa kirjoituksen, joka on täynnä reikiä ja ilmaisee ajatuksensa vasta hieman lisää kelattuaan. Siinä sun kirjoituksen loppuosassa olis vaan ollut ilahduttavan paljon sellaisia kohtia, joista olis ollut helppo vääntää vielä ensi viikollakin.
Mä lopetin uusimman seurusteluni viikko sitten, koska
1. ikäero oli liian suuri ja siksi maailmankatsomukset liian erilaisia
2. en saanut samaa panosta seurusteluun kuin itse annoin
3. olin enemmänkin maksajan roolissa
4. kumppanin mielialat heittelehtivät viikoittain
5. jokaiseen suudelmaankin tuntui tarvittavan luvan
6. seksiä ei ollut useaan viikkoon
7. seurustelu olisi pitänyt pitää salassa yhteisiltä tutuilta
8. suhteessa ei ollut mitään järkeä, enkä saanut siitä yhtään mitään.
Ihme, että jaksoin niinkin pitkään kuin 2-3kk.
Ainoa syy suhteen alkamiselle taisi olla, että oltiin oltu pari vuotta suht' hyviä ystäviä ja humalassa vietteli (sic!) mut. Mua aina vaan jaksaa hymyilyttää se, miten noin 19-vuotiaat kokevat ihmissuhteet ja tunteiden muodostumisen. Yritetään elää jotain erityisen kummallista tv-mallia, missä kaikki tunteet räjähtävät heti pintaan ja ilman niitä ei voi jatkaa. Ulkonäkö on kaikkein tärkeintä, ei se miten toinen kohtelee tai miten kohtelee toista. Niin ja muutenkin kaikki ajatukset pyörivät oman minän ympärillä ja materiassa. Sori yleistys, mutta se on totta. Ja puhun nyt homoista.
Hyzenthlay:
Sitä mietin, että mitä mahtaa sen ihmisen päässä liikkua, joka on tekemässä _virheen_? (=pettää) Ehkä mä voin vielä keskustella tästä mun tyttö/poikaystävän kanssa, ehkä se vois antaa tän anteeksi, kun ollaan kerran keskusteltukin, ettei se välttämättä kerrasta poikki ole, mulla on niin kurja elämä, että mulla on oikeus pettää jotenkin käy mielessä, että joka tekee noin ison virheen, ei edes ymmärrä sen olevan kerrasta poikki sen jälkeen.
No ei kyllä takuulla ainakaan mikään noista. Aika mustavalkoiselta näyttää tuo maailmasi. Pettäminen kertoo itsekontrollin pettämisestä, varmasti myös sen hetkisestä itsekkyydestä, mutta sinua sen enempää tuntematta voisin lyödä tässä ja nyt pääni vetoa että itsekin sorrut näihin virheisiin, jos et tässä asiassa, niin jossain muussa.
Sillä hetkellä halu tehdä asia, vaikka tietää sen vääräksi, on liian suuri.. Älä yritä väittää minulle ettei sinulle koskaan käy noin. Ettet syö pari karkkia tms kun olet laihdutuskuurilla, siirrä siivoamista tai läksyjen tekoa myöhemmäksi, heitä paperia roskikseen sen sijaan että veisit sen kierrätykseen...
Ja jälleen kerran se rautalanka ettei jäisi epäselväksi: Me olemme kaikki ihmisiä, ja sen kautta inhimillisiä, teemme virheitä ja loukkaamme toisiamme. Emme aina toimi toistemme parhaaksi tai moraalimme mukaan, vaikka tiedämme mikä on oikein.
Ttekstistäsi paistaa läpi asenne, että sinä olisit jotenkin moraalisesti tai muutenkin parempi kuin ihminen, joka pettää, ja sinulla olisi kyky ja oikeaus tuomita tämä. Get of your high horse, sinä et ole itse ihmisenä yhtään sen parempi tai virheettömämpi kuin me muutkaan.
Lene:
Kyllä ihmisiltä pitäisi vaatia vähän enemmän, niin toisilta kuin itseltäänkin oikein toimimisen suhteen. Sillä tapaa se raja nousee.
Tottakai pitää vaatia, kaikkein eniten itseltään. Mutta pitää osata myös antaa niin omansa kuin muidenkin virheet anteeksi tarvittaessa, eikä leikkiä pientä, tekopyhää marttyyriä katkeraan loppuun asti. En minä pidä pettämistä hyväksyttävänä toimintana, mutta asian käsittely ja tuo anteeksiantaminen ovat vasta ne asiat, jossa sen toisen ihmisen rohkeus, kypsyys ja vahvuus mitataan. Jos suhde on mitenkään merkityksellinen ennen pettämistä ollut, niin luovuttaminen suoralta kädeltä on heikkoutta ja pelkuruutta, eikä siitä pääse yli eikä ympäri.
Mitä olen menoa muilta kuunnellut, niin tuntuu pätevän ihan yhtälailla heteroidenkin keskuudessa, vaikka yleistäminen ei yleisesti ottaen olekaan mun juttuni.
Lene:
No en kyllä menisi sanomaan, että joku on tekopyhä, jos ei anna toiselle virheitä anteeksi, vaikka on itsekin virheitä tehnyt. Nämä virheet ovat kuitenkin olleet eri laatuisia tms. Tekopyhää kyllä olisi, jos itse olisi saanut toiselta anteeksi täsmälleen saman virheen, mitä toiselle ei suostu antamaan anteeksi.
Itsellä vähän aika sitten kävi niin, että eräs henkilö teki virheen, josta suutuin, mutta loppujen lopuksi asetelma olikin niin, että mulle suututtiin siitä, että olin suuttunut. Toinen oli jotenkin sitä mieltä, että omat virheeni (joista ei ole mitään edes sanonut) kumoavat hänen virheensä, joten minulla ei ollut mitään oikeutta suuttua. Näinkö se todellakin menee?
Haen lähinnä takaa sen itsensä moraaliselle jalustalle nostamisen tekopyhyyttä. Sä oot loukannu mua, joten mä voin satuttaa sua takasin ihan niin paljon kun haluan, eikä mulla ole mitään syytä antaa sulle anteeksi, koska mä olen se osapuoli, jota on ensimmäisenä loukattu. Jos toisen jättää pettämisen takia edes keskustelematta ja selvittämättä asiaa, niin kyse on tasan tuosta ja vain tuosta. Koska itseen sattuu, yritetään satuttaa sitä toista takaisin niin pahasti kuin vain enää siinä vaiheessa pystytään ja saada tämä tuntemaan itsensä mahdollisimman kurjaksi ja matelemaan jaloissa pelkän nöyryyttämisen takia ilman että ollaan valmiita antamaan anteeksi. Kyse ei ole luottamuksen menettämisestä tai mistään muustakaan tekosyystä tuossa vaiheessa, kyse on pelkästään kakaramaisesta kostosta. Eri asia on, jos on valmis selvittämään tilannetta, mutta jos ei ole aikomustakaan antaa anteeksi vaikka toinen kuinka matelisi, niin kyse on vain ja ainoastaan toisen loukkaamisesta takaisin.
Lene:
Tässä on taas jotain sellaista sävyä, mistä en aiemminkaan pitänyt. Vähän kaipaisin enemmän myötätuntoa tms. petetylle. Vähän inhimillisyyttä kiitos. Kun kyse on tunteista niin silloin ei välttämättä tee niitä kaikkein järkevimpiä ratkaisuja - valitettavasti.
Minä puhunkin nimenomaan siitä mikä on järkevää, en siitä miten parhaiten silitellä päätä ja lohduttaa. Tietysti se sattuu ja on vaikea käyttäytyä täysin järkevästi, mutta eikö tähän silti pitäisi pyrkiä? Mitä järkeä on alentua koston kierteeseen? Varsinkaan jos toinen on tehnyt virheen? Minusta on täysin turha tekeytyä itse pyhimykseksi jos tämän jälkeen tieten tahtoen ja kaikin keinoin pyrkii tahallisesti kostamaan ja satuttamaan toista. Tässä tapauksessa toinen on ehkä tehnyt ensimmäisen mokan ja varmasti loukannut toista, mutta on silti mahdollista ettei tämä ole täysin tajunnut tekonsa seuraamuksia siinä missä tuo suoralta kädeltä jättäjä taas toimii pelkästä pahansuovuudesta ja vihasta.
pHaze:
Minä puhunkin nimenomaan siitä mikä on järkevää, en siitä miten parhaiten silitellä päätä ja lohduttaa. Tietysti se sattuu ja on vaikea käyttäytyä täysin järkevästi, mutta eikö tähän silti pitäisi pyrkiä? Mitä järkeä on alentua koston kierteeseen? Varsinkaan jos toinen on tehnyt virheen? Minusta on täysin turha tekeytyä itse pyhimykseksi jos tämän jälkeen tieten tahtoen ja kaikin keinoin pyrkii tahallisesti kostamaan ja satuttamaan toista. Tässä tapauksessa toinen on ehkä tehnyt ensimmäisen mokan ja varmasti loukannut toista, mutta on silti mahdollista ettei tämä ole täysin tajunnut tekonsa seuraamuksia siinä missä tuo suoralta kädeltä jättäjä taas toimii pelkästä pahansuovuudesta ja vihasta.
En kyllä sanoisi, että siinä on aina kyse kostosta tai että päämääränä olisi vain ja ainoastaan satuttaa toista. Teko on voinut satuttaa toista niin pahasti, että tämä ei kestä enää katsoakaan pettäjää ilman, että sattuisi hemmetisti (Edit: No kidding! x) ). Jos toinen katuu vielä päälle, niin tilanteesta saattaa tulla tuskaisempi, koska vihaamisesta tulee vaikeampaa ja halu antaa anteeksi aiheuttaa ristiriitaisten tunteiden muodossa lisää kärsimystä. Kyse saattaa siis olla ihan pyrkimyksestä minimoida kipu, eikä niinkään halusta aiheuttaa kipua myös toiselle. Järkiratkaisua ei tämäkään tietenkään edusta, vaan on ikään kuin emotionaalinen vastine sille refleksille, mikä saa ihmisen vetämään käden pikaisesti pois kuumaksi osoittautuneelta hellan levyltä.
jotenkin käy mielessä, että joka tekee noin ison virheen, ei edes ymmärrä sen olevan kerrasta poikki sen jälkeen.
minäkään en ole enää pitkään aikaan ottanut tosissani sitä, mitä sinä sanot. Lähinnä sen jälkeen, kun kerroit tahallaan vittuilevasi ihmisille, koska se on mielestäsi ykkösluokan huvia.
