Epailija:
En ole koskaan kuullut pettämisen johtaneen mihinkään hyvään.
Niin kieroa kuin se onkin, ihmismielelle tyypillistä on, että asioita oppii parhaiten arvostamaan silloin kun ne on vaarassa menettää. Tuollaisessa tilanteessa saattaa huomata, että asiat joita on pitänyt itsestäänselvyyksinä eivät välttämättä olekaan sitä, ja että suhteen eteen on tehtävä töitä, tai muuten se kuihtuu. Tilanne on analoginen kuolettavasta sairaudesta parantuneen ihmisen kanssa - katsottuaan kerran kuolemaa silmästä silmään voi oppia arvostamaan ihan eri tavalla elämää. Samalla tavoin voi käydä myös parisuhteessa.
Se, että suhteessa on kerran joutunut menemään tulikasteen läpi ja selvinnyt siitä voittajana, voi antaa eväitä seuraaviin kriisitilanteisiin. Suhteen koossapysymisen kannalta ratkaisevaa ei ole se, että ei koskaan tunne vetoa kehenkään toiseen. Ratkaisevaa sen sijaan on, miten em. tuntemusten herätessä toimii.
On täysin epärealistista ajatella, että voisi viettää elämänsä yhden ihmisen kanssa tuntematta koskaan vetoa kehenkään toiseen, näin voi käydä jopa parhaissa suhteissa. Tämänkaltainen tilanne saattaa yllättää kriisejä kokemattoman ns. housut nilkoissa, jolloin suhde kaatuu helposti.
Eikä tämä yllä mainittu koske valitettavasti kaikkia ihmisiä. Joillekin kriisit voivat opettaa paljon, toiset eivät koskaan opi mitään. Joillekin kerran pettämiseen sortuminen voi jopa alentaa kynnystä seuraavaan pettämiseen. Tämän vuoksi on hirveän vaikea antaa mitään yleispäteviä ohjeita - jokainen suhde on tapauskohtainen.