Mistä syistä jättäisit tyttö/poikaystäväsi?

803 posts, 41 pages, 231,893 views

Dacey

Posts: 671

#341 • • Dacey Hän joka saa sinut ..

Jammailija:
Mä en ehkä jättäis pettämisen takia...
Joskus oisin jättäny...mut ei enää.
Jos se ois vaa seksiä, ni ok. Mut jos pelaillaan peliä ja suhdetta mun selän takana niin että kaikki muut tietäis paitsi mä... Sitä en sulata*piru*!!!!



no siis jos mulle kerrottais se ite että on harrastanu seksiä, vain seksiä jonkun kanssa ni voisin sen anteeks ehkä antaa, mutta jos se toistuis ni se peli olis sillä selvä.
mut rehellisyydellä vois pelastaakin suhteen.. mutta ei niin että ollaan rehellisiä, mutta kerrotaan vasta pitkän ajan päästä.. tai no, toi on niin tapauskohtaista
Avatar
#342 • • ALIEN Guest

Jammailija:
Mä en ehkä jättäis pettämisen takia...
Joskus oisin jättäny...mut ei enää.
Jos se ois vaa seksiä, ni ok. Mut jos pelaillaan peliä ja suhdetta mun selän takana niin että kaikki muut tietäis paitsi mä... Sitä en sulata*piru*!!!!

Ja jos nainen harrastaa seksiä jonkun toisen kans.... Sen jälkeen naisen tulee silti olla mun ja NÄYTTÄÄ SE. Ku me molemmat miehet ollaan samassa paikassa, ni naisen tulee näyttää että MÄ oon sen poikaystävä ja rakastettu - se toinen ei tartte huomiota, hän on vain seksiä. Tää ratkaisee.

Oonx mä outo?



no et tod!! Jätkä puhuu asiaa *aplodit**jiihaa**aplodit*
Riku

Posts: 3,187

#343 • • Riku The Little Prince

Darianna^:
mut rehellisyydellä vois pelastaakin suhteen.. mutta ei niin että ollaan rehellisiä, mutta kerrotaan vasta pitkän ajan päästä.. tai no, toi on niin tapauskohtaista

No jos tulee kerran mokattua jossain mielenhäiriössä, eikä ole vaaraa että toinen saisi siitä kuulla, niin voi olla armeliaampaa kärsiä itse syyllisyydentuntonsa kuin satuttaa toista kertomalla. Tosin jos se syyllisyys alkaa vaikuttamaan liikaa siihen miten hyvin pystyy suhteessa olemaan, niin asialle on ehkä tehtävä jotain. Itse en vain kokisi että on oikein pistää toinen kärsimään omasta virheestään jos sen vain voi välttää. Tosin en kyllä usko että itse pystyisin asian kanssa rauhassa elämään kertomatta.

--
Kyseenalaista aina kaikki.

-xx-

Posts: 5,001

#344 • • -xx- Dr. -xx-, PhD

-xx-:
Mun mielestä 'jättöpuhelu' tai paremminkin suhteen lopettaminen keskustelemalla on reilumpi vaihtoehto kuin pettäminen *justjoo*
---
Jone:
Tolla parin rivin puheenvuorolla laajensit onnistuneesti keskustelun käsittämään muutaman uuden kohtuullisen laajan asiankokonaisuuden. *hali*


Kiitos ja *hali* takaisin :)
En nyt ole oikein virkeimmilläni, mutta tässä joitain ajatuksia lyhyen kannanottoni herättämiin kysymyksiin.


- Reiluus; mitä se on ja miten määritellään kahdesta äärimmäisen kuttumaisesta vaihtoehdosta reilumpi?


Reilulla tarkoitin tässä sitä, että toivoisin itselleni tehtävän näin. Makuasioista ei voi kiistellä, joku ehkä toivoisi itseään kohdeltavan toisin samassa tilanteessa. Yleisesti ottaen määrittelisin tässä tilanteessa: 'reilu' vaihtoehto = vaihtoehto, joka aiheuttaa petettävälle/jätettävälle osapuolelle mahdollisimman vähän haittaa/surua/ahdistusta/jotain muuta negatiivista. Reiluus riippuukin hyvin paljon asianosaisista henkilöistä ja heidän asenteistaan pettämiseen ja jättämiseen.

- ”Jättöpuhelu” ja ”suhteen tilasta keskustelu”; Kaksi asiasisällöltään ja tarkoitukseltaan samanlaista asiaa vai keskenään täysin erilaiset asiat?


Tuo 'jättöpuhelu' oli mielestäni aika absurdi ajatus, en usko että kukaan ilmoittaisi noin karusti kumppanilleen ”moi, jätän nyt sut et voin mennä paneen toista” [kuten Jone asian muotoili]. Mutta tämä sentään osoittaisi jonkinlaisen moraalisen selkärangan olemassaoloa ja on mielestäni parempi vaihtoehto kuin kertomatta jättäminen.
Suhteen tilasta keskustellessa sen sijaan molemmat osapuolet saavat tilaisuuden sanoa oman kantansa asioihin, eli edellä määrittelemäni mukaan 'reilumpi' vaihtoehto.
Asiasisällöltään nämä vaihtoehdot ovat toki erilaisia, sillä keskustelussa molempien osapuolten mietteet tulevat esille.
Jos nyt ajatellaan soitettavaksi tuollainen ”moi, jätän nyt sut et voin mennä paneen toista” -puhelu, niin siihen todennäköisesti tulisi vastaukseksi itkuraivari tai tyly hiljaisuus. Tuskin missään tapauksessa kummallakaan olisi suurempaa mielenkiintoa käydä suhteen tilaa ja ongelmia läpi sen syvällisemmin.
Molempien vaihtoehtojen tarkoitus on mielestäni sama, jos molemmissa tapauksissa (potentiaalinen) pettäjä on päättänyt pistää poikki ja siirtyä uuteen tavaraan. Suhteen tilasta keskusteltaessa voi kuitenkin tulla esille asioita, jotka saattaisivat saada toisen vielä harkitsemaan asiaa ja tekemään töitä olemassaolevan suhteensa eteen.

Eiköhän se siitä tälle illalle ... joskus ehkä jaksaessani lisää *piis*

[muokattu 12.1.2004 00:55]

--
kiitos ja anteeksi ^^

Dacey

Posts: 671

#345 • • Dacey Hän joka saa sinut ..

pHaze:
Tosin en kyllä usko että itse pystyisin asian kanssa rauhassa elämään kertomatta.



Tiedän etten pystyis pettämisen jälkeen jatkaa normaalia elämää. Jos voisin olla välittämättä asiasta, niin sillon pettäminen olis helppoa ja sillon saattais erehtyä toisen matkaan useamminkin. Mutta mä oon ollu tähän asti elämässäni rehellinen näitten kanssa, ja aion ollakin. Seuras siitä mitä tahansa. Mä en vaan pysty elämään itteni kanssa jos valehtelen rakkaalle jatkuvasti
Jone

Posts: 8,258

#346 • • Jone Archibald Haddock

Darianna^:
---
pHaze:
Tosin en kyllä usko että itse pystyisin asian kanssa rauhassa elämään kertomatta.

---

Tiedän etten pystyis pettämisen jälkeen jatkaa normaalia elämää. Jos voisin olla välittämättä asiasta, niin sillon pettäminen olis helppoa ja sillon saattais erehtyä toisen matkaan useamminkin. Mutta mä oon ollu tähän asti elämässäni rehellinen näitten kanssa, ja aion ollakin. Seuras siitä mitä tahansa. Mä en vaan pysty elämään itteni kanssa jos valehtelen rakkaalle jatkuvasti



Ihanaa. Just noin mäkin ajattelin kun olin 18. Ainiin, ja n + 7 tuntemaani ihmistä ajatteli noin myös tuossa iässä. Sittemmin astuimme ulos mustavalkoisen talon ovesta ja kohtasimme maailman väreissä ja niiden eri sävyissä, joiden skaala on koko ajan laajenemaan päin.

Aika tappaa suurimman osan sinisilmäisestä idealismista useimpien kohdalla, joka on tietyllä tapaa tietysti sääli, mutta auttaa kummasti siinä että asioista voi alkaa hahmottamaan eri puolia, tasoja, motiiveja ja sen sellaista.

[muokattu 12.1.2004 01:28]
Avatar
#347 • • tomaattisose Guest
en mistään syistä.

siis jos ymmärrystä ja anteeksiantoa löytyy molemmin puolin, ei eroamista tarvita.
erot johtuvat loppujenlopuksi siitä etteivät ihmiset osaa enää ratkaista yhdessä eteen tulevia ongelmia, vaan näkevät helpommaksi sen että erotaan.

joskus eroaminen poistaakin itseasiassa koko ongelman, sillä ilman parisuhdetta sitä ei mahd. olisi edes olemassakaan.

pettäminen on monien mielestä syy.. mutta, kaikki siihen syyllistyvät jo vähintäänkin omissa kuvitelmissaan.

- pettämisestä itseasiassa vielä:
jos joku tämän lukeva tulee petetyksi, ei kannata aina olettaa että kyse on hetken mielijohteesta tai muusta vastaavasta. ei pidä kysyä miten saatoit, vaan miksi teit sen ja luodaten ongelmaa syvemmältä. ei kukaan halua vahingoittaa kumppaniaan, kyse vain on siitä että joskus muuta ulospääsyä ei enää näy ja täytyy käyttää niinkutsuttuja voimakeinoja.

[muokattu 12.1.2004 03:04]
rec

Posts: 2,923

#348 • • rec

alien:
_yhdyn_ täysin Joneen *nauru*



Yhdyntä.

edittiä: *reps* *nauru*

[muokattu 12.1.2004 07:06]
Avatar
#349 • • ALIEN Guest
yksi hyvä syy ”luovuttaa” on yksinkertaisesti kyllästyminen ja jos ei näytä mikään onnistuvan, eikä puhalleta enään yhteen henkeen niiden asioiden suhteen, mitkä voivat toiselle merkitä jotain... Kyl siinä vaiheessa alkaa viimeistään miettimään parempaa vaihtoehtoa.

Ja toinen voisi olla se (jos niin ylipäätänsä pääsisi käymään), et jos toisesta alkaa tulemaa liian itsekäs ja vain omia etujansa ajatteleva (mikä voi myös helposti johtaa valehtelemiseen *dissaa*). Tyyliin esimerkiksi seksissä. Jos jollain naisella ei ole edes halua yrittää pitää mua tyytyväisenä seksissä niin kyllä mä sanon ihan suoraan, että haen sitä sitten muualta. Parempi olisi ehkä jättää, mutta silläkin tavalla saa pientä piristystä omaan suhteeseen tai vähintään pistää naisen miettimään, ettei seurustele ihan vaatimattoman sian kanssa. Julmaa, mutta totta.

[muokattu 12.1.2004 09:03]
Saara

Posts: 1,954

#350 • • Saara #2970
Tällä hetkellä seurustelen niin ihanan pojan kanssa etten jättäisi häntä mistään syystä *hymy*

--
Aikuisena oleminen on ihan tyhmää välillä :(.

Jone

Posts: 8,258

#351 • • Jone Archibald Haddock
Kuka on sanonut että pettäminen olisi sen paremmin pikku asia kuin ok:kaan? *ding*
Avatar
#352 • • ALIEN Guest

Lene:
*nauru* Päivän paras. Kukakohan se tässä nyt oikein on se itsekäs ja omia etujansa ajatteleva? Paitsi, että susta ei sellaista tulisi, koska olet ollut sitä aina? Viitaten tietenkin kommenttiin: ”Jos jollain naisella ei ole edes halua yrittää pitää mua tyytyväisenä seksissä niin kyllä mä sanon ihan suoraan, että haen sitä sitten muualta.” *possu*



Okei, mä nyt unohdin mainita, että _jos mä olisin täysillä messissä naisen tyydyttämisen suhteen ja hän ei olisi_. Ja tämä oli sit btw ihan kuvitteellinen tilanne ;)

Sori, jos ilmaisin itseäni jotenkin huonosti. Huono soomi nääs... *hymy*
Jone

Posts: 8,258

#353 • • Jone Archibald Haddock

Lene:
Sellainen vaikutelma noista viesteistä on muodostunut.



Hyvin erikoista. Mitä nyt itse luen noita tekstejä, niin lähinnä niissä IMO sanotaan että pettäminen on vakava juttu, mutta että vakavien juttujen läpi selviäminen on osa aikuista parisuhdetta. Miksi muuten puhut passiivissa? Oletko niin varma että sinun mielipiteesi asiasta edustaa yleistä mielipidettä?

[muokattu 12.1.2004 12:20]
Epailija

Posts: 5,636

#354 • • Epailija Physicist, 2nd class.

vaavu:
---
Epailija:
En ole koskaan kuullut pettämisen johtaneen mihinkään hyvään.
---
Niin kieroa kuin se onkin, ihmismielelle tyypillistä on, että asioita oppii parhaiten arvostamaan silloin kun ne on vaarassa menettää. Tuollaisessa tilanteessa saattaa huomata, että asiat joita on pitänyt itsestäänselvyyksinä eivät välttämättä olekaan sitä, ja että suhteen eteen on tehtävä töitä, tai muuten se kuihtuu. Tilanne on analoginen kuolettavasta sairaudesta parantuneen ihmisen kanssa - katsottuaan kerran kuolemaa silmästä silmään voi oppia arvostamaan ihan eri tavalla elämää. Samalla tavoin voi käydä myös parisuhteessa.



Totta. Toisaalta, niin kieroa kuin se onkin, ihmismielelle tyypillistä on myös unohtaa tällaiset asiat varsin nopeasti. Esimerkiksi intistä päästessä siviilielämä tuntui ihan erilaiselta kuin ennen inttiä ja jo varsin pienet vapaudet tuntuivat luksukselta. Ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, ennen kuin tilanne ”normalisoitui” ja niin luultavasti käy myös jopa monella kuolemaa lähellä käyneillä ihmisillä.

Pettäminen taas... No, silloin kyllä luultavasti huomaa miten tärkeä asia luottamus on, mutta siinä vaiheessa sen on jo menettänyt - ellei sitten ole täysin sinisilmäistä sorttia. Ja oletetaan nyt, että jotkin geneeriset henkilöt A ja B ovat käyneet läpi tämän kokemuksen ja päättäneet pysyä yhdessä kaikesta huolimatta. Haluaako pettetty osapuoli oikeasti aktiivisesti muistaa, että toinen sortui pettämään? Ei varmasti. Pettäminen on asia, jonka luultavasti haluaa mahdollisimman pian unohtaa, koska semmoinen on pahimmillaan valtava taakka. Ja niin tilanne jälleen vähitellen normalisoituu... Kyllä se pitäisi IMO ilman tuollaista tragediaakin tajuta, että suhteen eteen on tehtävä töitä ja että rakkauskaan ei ole mikään itsestäänselvyys, vaikka kriisi saattaakin palauttaa nuo faktat elävänä ja konkreettisina mieleen.


Se, että suhteessa on kerran joutunut menemään tulikasteen läpi ja selvinnyt siitä voittajana, voi antaa eväitä seuraaviin kriisitilanteisiin. Suhteen koossapysymisen kannalta ratkaisevaa ei ole se, että ei koskaan tunne vetoa kehenkään toiseen. Ratkaisevaa sen sijaan on, miten em. tuntemusten herätessä toimii.



Niin on ja normi moiselle toiminnalle on se, että suhteessa sellaisille tuntemuksille ei anneta periksi. Tietysti asioista voidaan sopia erikseen, mutta useimmissa tapauksissa pettämisessä on kyse juuri ”parisuhteen ideaa” vastaan toimimisesta. Niin ja jos tulikasteesta selviytyy voittajana, niin merkitseekö se automaattisesti suhteen jatkumista? Onko suhteen jatkaminen ainoa tapa käyttäytyä kypsästi ja järkevästi moisessa tilanteessa? Eikö eroaminen ole koskaan oikea ratkaisu? Ja kyllä niitä kriisitilanteita varten olisi hyvä saada eväitä ihan muuta kautta. En minäkään mene haukkumaan vanhempiani pataluhiksi vain oppiakseni miten lasten ja vanhempien välisissä kriisitilanteissa olisi hyvä toimia.


On täysin epärealistista ajatella, että voisi viettää elämänsä yhden ihmisen kanssa tuntematta koskaan vetoa kehenkään toiseen, näin voi käydä jopa parhaissa suhteissa. Tämänkaltainen tilanne saattaa yllättää kriisejä kokemattoman ns. housut nilkoissa, jolloin suhde kaatuu helposti.



Alun kanssa olen ihan samaa mieltä. Vetoa tulee väkisinkin tuntemaan toisiin henkilöihin sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä pidempään suhde kestää. Useimmiten suhteessa on kuitenkin jo alussa tehty selväksi, mitä kukin pitää hyväksyttävänä toimintana ja harvemmin tuo pitää sisällään noille haluille periksi antamisen. Koko uskollisuuden idea on se, että pitää halunsa kurissa ja toimet sovituissa rajoissa. Pettämisessä ei siis ole kyse vain siitä, että tehdään tyhmyyksiä toisten kanssa, vaan siinä suoraan viitataan kintaalle yhteiselle sopimukselle siitä, mitä parisuhteessa saadaan tehdä - eli pohjimmiltaan koko parisuhteelle.


Eikä tämä yllä mainittu koske valitettavasti kaikkia ihmisiä. Joillekin kriisit voivat opettaa paljon, toiset eivät koskaan opi mitään. Joillekin kerran pettämiseen sortuminen voi jopa alentaa kynnystä seuraavaan pettämiseen. Tämän vuoksi on hirveän vaikea antaa mitään yleispäteviä ohjeita - jokainen suhde on tapauskohtainen.



Aivan totta.

--
Life is complex - it has both real and imaginary parts. -Anonymous

Jone

Posts: 8,258

#355 • • Jone Archibald Haddock
Epailijan pirulainen! Hitsi etten nyt jaksa just nyt lähteä vääntämään kättä sanomisistasi vaikka mieleni tekisi. Sanotaan nyt kärkeen, että hyvin kirjoitettu ja olen osittain sekä samaa että eri mieltä kirjoittamastasi. *joo*
Epailija

Posts: 5,636

#356 • • Epailija Physicist, 2nd class.
*Pokkuroi* Kiitos kiitos. Jään odottelemaan vastinettasi pelonsekaisin tuntein. *vink*

--
Life is complex - it has both real and imaginary parts. -Anonymous

Riku

Posts: 3,187

#357 • • Riku The Little Prince

salama jack:
Jos en usko toisen rakkauteen, miksi olen suhteessa? Koska alennun petetyksi? Koska en uskalla käsittää totuutta?

Koska se ei vielä tarkoita ettei toinen sinua rakastaisi, vaikket siihen sillä hetkellä uskoisikaan. Tätä ajoin takaa. Always give people the benefit of a doubt.

--
Kyseenalaista aina kaikki.

Jone

Posts: 8,258

#358 • • Jone Archibald Haddock
Ensin Epailija:

Epailija:
Totta. Toisaalta, niin kieroa kuin se onkin, ihmismielelle tyypillistä on myös unohtaa tällaiset asiat varsin nopeasti. Esimerkiksi intistä päästessä siviilielämä tuntui ihan erilaiselta kuin ennen inttiä ja jo varsin pienet vapaudet tuntuivat luksukselta. Ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, ennen kuin tilanne ”normalisoitui” ja niin luultavasti käy myös jopa monella kuolemaa lähellä käyneillä ihmisillä.



Väitätkö etteivät ihmiset opi mitään kokemuksistaan pysyvästi, vaan saatu ”oppi” on suhteellisen lyhytkestoista ja unohtuu väistämättä kokonaan? Vaikka en erityisemmin pitänytkään intti-vertauksesta niin katson kuitenkin senkin laitoksen jättäneen minuunkiin tiettyjä lähtemättömiä jälkiä vaikken kotona iltaisin jäkitäkkään jakkaralla tai huutele huomiota. Mitä taas tulee kuoleman lähellä käymiseen, niin olen melkeinpä vakuuttunut, että tällaisen kokemuksen läpikäyneet ihmiset kantavat siitä syntyneitä ajatusmalleja (jotka kuitenkin mitä todennäköisimmin ovat yksilöllisiä, eivät kollektiivisia) mukanaan lopun elämäänsä vaikka se ei aivan jokapäiväisellä tasolla näkyisikään.

Epailija:
Pettäminen taas... No, silloin kyllä luultavasti huomaa miten tärkeä asia luottamus on, mutta siinä vaiheessa sen on jo menettänyt - ellei sitten ole täysin sinisilmäistä sorttia.



En ymmärrä luottamuksesta puhumista asiana, jonka voi vain ja ainoastaan menettää muttei saavuttaa uudelleen. Voi olla että olen poikkeuksellisen sinisilmäistä mallia (vaikka epäilen sitä raskaasti), mutta kyllä mun silmissäni menetetyn luottamuksen uudelleen saavuttaminen on onnistunut ”vakavienkin asioiden” ollessa kyseessä hyvinkin lyhyellä aikavälillä. Nickisi on ”Epailija”, joten ymmärrän mahdollisesti erilaisen katsontokantasi, mutta itse en jaksa epäillä ihmisten luotettavuutta pitkiä aikoja ihan pelkästä epäilemisen ilosta, vaan ihan omaa elämääni helpottaakseni lopetan itseni ja muiden piinaamisen vainoilulla melko lyhyeen.

Epailija:
Ja oletetaan nyt, että jotkin geneeriset henkilöt A ja B ovat käyneet läpi tämän kokemuksen ja päättäneet pysyä yhdessä kaikesta huolimatta. Haluaako pettetty osapuoli oikeasti aktiivisesti muistaa, että toinen sortui pettämään? Ei varmasti. Pettäminen on asia, jonka luultavasti haluaa mahdollisimman pian unohtaa, koska semmoinen on pahimmillaan valtava taakka. Ja niin tilanne jälleen vähitellen normalisoituu... Kyllä se pitäisi IMO ilman tuollaista tragediaakin tajuta, että suhteen eteen on tehtävä töitä ja että rakkauskaan ei ole mikään itsestäänselvyys, vaikka kriisi saattaakin palauttaa nuo faktat elävänä ja konkreettisina mieleen.



Ylempänä kirjoittamaani viitaten uskon siihen ettei ihmisen tarvitse aktiivisesti muistella kaikkea elämässään kokemaansa. Siitä huolimatta nämä kokemukset ovat mukana ohjaamassa hänen valintojaan suuntaan tai toiseen (tekisipä mieleni antaa esimerkki eräästä ihmisestä, jonka sinäkin tunnet...).

Siitä olen kanssasi täysin samaa mieltä, että seurustelukumppanin tärkeys tulisi hahmottaa ilman pettämisen kaltaista tragediaakin, enkä todellakaan pidä erityisen toivottavana suhteen kannalta että se joudutaan läpikäymään. Monissa suhteissa se kuitenkin tulee eteen jossain vaiheessa, koska ihmiset nyt eivät vaan ole täydellisiä vaan aika erehtyväisiä ja heikkoja eläimiä. Mielestäni tämä tulisi tiedostaa ja sitä kautta edes koittaa suhtautua tapahtuneeseen lähinnä odottamattomana mutkana matkassa kuin kuolemaan tai muuhun peruuttamattoman tuhoisaan asiaan. Kukaan ei varmaan kaipaa vaikeuksia, mutta kun vaikeuksiin törmää, niin ne voi ainakin yrittää kääntää vahvuuksiksi niille antautumisen sijaan.

Epailija:
Niin on ja normi moiselle toiminnalle on se, että suhteessa sellaisille tuntemuksille ei anneta periksi.



Kyllä, tästäkin olen kanssasi samaa mieltä. Eri mieltä ollaan siis mitä ilmeisimmin siitä kuinka sovitun normiston rikkoutumiseen jomman kumman osapuolen toimesta tulisi suhtautua. Tunnut olevan asian suhteen aika ehdoton, itse taas kannatan asian ja siitä tulevien seuraamuksien tilannekohtaista tulkitsemista ja sen pohjalta tehtyjä päätöksiä.

Epailija:
Tietysti asioista voidaan sopia erikseen, mutta useimmissa tapauksissa pettämisessä on kyse juuri ”parisuhteen ideaa” vastaan toimimisesta.



Jep, yleisellä tasolla näin. Vastaan ”kysymyksiisi” yksitellen, vaikka ne ovatkin lähinnä retorisia käsittääkseni.

Epailija:
Niin ja jos tulikasteesta selviytyy voittajana, niin merkitseekö se automaattisesti suhteen jatkumista?



Ei? Ei päätösten sen paremmin suuntaan kuin toiseenkaan ole tarkoitus tapahtua ”automaattisesti.” Musta vaan jotenkin tuntuu että kannatat sitä, että suhteen tulisi automaattisesti päättyä pettämiseen, joka on mielestäni vähintään yhtä omituinen tapa katsoa asioita kuin päinvastainenkin.

Epailija:
Onko suhteen jatkaminen ainoa tapa käyttäytyä kypsästi ja järkevästi moisessa tilanteessa?



Ei, mutta se on kuitenkin yksi tapa ja usein ei se vähiten varteenotettava tässä threadissa jo aikaisemmin ilmaistuista syistä.

Epailija:
Eikö eroaminen ole koskaan oikea ratkaisu?



Tietenkin on, muttei aina, kuten tässä threadissä suurin osa ihmisistä yrittää väittää.

Epailija:
Ja kyllä niitä kriisitilanteita varten olisi hyvä saada eväitä ihan muuta kautta. En minäkään mene haukkumaan vanhempiani pataluhiksi vain oppiakseni miten lasten ja vanhempien välisissä kriisitilanteissa olisi hyvä toimia.



Kyllä, olisi hyvä saada eväät kriisitilanteisiin muualta. Ei kukaan varmaan ainakaan vakavissaan ole väittänyt, että pettäminen olisi jotenkin suositeltavissa oleva tapa opetella asioita parisuhteeseen liittyen, mutta tämä liittyy nyt siihen vaikeuksien vahvuuksiksi kääntämiseen. Ei turpaansaaminenkaan ole toivottavaa, mutta kyllä siitä voi silti kummasti oppia kaikenlaista.

Epailija:
Alun kanssa olen ihan samaa mieltä. Vetoa tulee väkisinkin tuntemaan toisiin henkilöihin sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä pidempään suhde kestää. Useimmiten suhteessa on kuitenkin jo alussa tehty selväksi, mitä kukin pitää hyväksyttävänä toimintana ja harvemmin tuo pitää sisällään noille haluille periksi antamisen. Koko uskollisuuden idea on se, että pitää halunsa kurissa ja toimet sovituissa rajoissa. Pettämisessä ei siis ole kyse vain siitä, että tehdään tyhmyyksiä toisten kanssa, vaan siinä suoraan viitataan kintaalle yhteiselle sopimukselle siitä, mitä parisuhteessa saadaan tehdä - eli pohjimmiltaan koko parisuhteelle.



Kyllä, näin sillä edyllytyksellä, että pettäminen on systemaattista tai edes harkittua. Viittaan taas siihen, että ihmiset ovat tyhmiä ja heikkoja eläimiä (joskaan en väitä, että kaikki olisivat yhtä heikkoja tai tyhmiä) ja uskoisin että kaikkien elämässä tulee tilanteita joissa harkinta jossain tilanteessa syystä tai toisesta pettää; ei sitä aina tule suhtauduttua kaikkeen tekemäänsä niin analyyttisesti syy/seuraus-suhteet mielessä pitäen kuin olisi toivottavaa. Voi tietysti olla, että joku meistä on täydellinen vaikka toisin uskonkin ja hän heittäköön ensimmäisen kiven. Itse tiedän olevani niin kaukana ihanteellisesta ihmisen prototyypistä, että suhtaudun muidenkin ihmisten puutteisiin ja heidän tekemiinsä virheisiin armollisesti monissa tilanteissa (vaikka Klubituksella saattaa muunlaisen kuvan saadakin usein). *vink*

(Kiitokset muuten kirjoituksestasi, siihen vastaaminen oli kaikessa työläydessään melko antoisaa, koska jouduin oikeasti pysähtymään monessa kohtaa miettimään mitä vastaisin. Saapa nähdä jäikö ajatusvirheitä sekaan.)

-

...ja sitten Lene:

Lene:
On aikas lailla yhdentekevää onko se passiivissa vai ei.



Erm, ei ole? Käsittääkseni passiivia käytetään silloin kun halutaan jättää subjekti määrittelemättä tai viitataan johonkin asiaan yleisellä tunnustetulla tasolla.

Lene:
Tieten tahtoen ei ollut nimenomaisena tarkoituksena kirjoittaa passiivissa. Silloin, kun käytän passiivia niin tarkoituksena ei ole yleistää mielipiteitä vaan en halua silloin yksilöidä ketään tiettyä tahoa. Tarkoituksena on tuoda esille vain itse asia. Mutta näköjään tämä aina ymmärretään väärin. *nauru* Mutta en kuitenkaan aio tuosta luopua. Anyway, kyse siis oli lähinnä siitä miltä musta tuntui.



Se ymmärretään väärin, koska noihin asioihin on olemassa säännöt juuri siksi, että yksilöiden välinen kommunikaatio olisi ymmärrettävää.

Miksi ihmeessä muuten tuhosit varsinaisen itse asiasta kirjoittamasi purnausviestin? Siinä olisi ollut ties kuinka paljon kaikkea kivaa sälää johon olisi voinut tarttua oikein huolella ajan antaessa myöten.
Epailija

Posts: 5,636

#359 • • Epailija Physicist, 2nd class.

Jone:
Väitätkö etteivät ihmiset opi mitään kokemuksistaan pysyvästi, vaan saatu ”oppi” on suhteellisen lyhytkestoista ja unohtuu väistämättä kokonaan? Vaikka en erityisemmin pitänytkään intti-vertauksesta niin katson kuitenkin senkin laitoksen jättäneen minuunkiin tiettyjä lähtemättömiä jälkiä vaikken kotona iltaisin jäkitäkkään jakkaralla tai huutele huomiota. Mitä taas tulee kuoleman lähellä käymiseen, niin olen melkeinpä vakuuttunut, että tällaisen kokemuksen läpikäyneet ihmiset kantavat siitä syntyneitä ajatusmalleja (jotka kuitenkin mitä todennäköisimmin ovat yksilöllisiä, eivät kollektiivisia) mukanaan lopun elämäänsä vaikka se ei aivan jokapäiväisellä tasolla näkyisikään.



En menisi ihan niinkään pitkälle, että väittäisin niiden kokonaan unohtuvan. Kyllä se intti minuunkin jälkiä jätti, mutta eivät ne ”opetukset” samanlaisina ole kuitenkaan mielessä pysyneet. Pienenä esimerkkinä se, että saa nukkua myöhään, ei enää ole samanlaista luksusta kuin se oli lomapäivinä tai juuri reserviin päästyä. Ihminen tottuu vallitsevaan tilanteeseen ja alkaa pitää sitä normina ja vaikka järkyttävätkin heilahdukset tuosta normaalista päiväjärjestyksestä saattavatkin ravistella ja pistää miettimään asioita uudestaan, ei tuo oppi pysy kauaa tuoreena mielessä. En kyllä yritäkään väittää vastaan sen suhteen, etteikö tuollainen ravistelu saattaisi muuttaa ajatusmalleja pysyvästi edes jollain tasolla. Uskon kuitenkin, että monessa tapauksessa se saatu oppi siirtyy taka-alalle niiden asioiden joukkoon, jotka kyllä tietää, mutta joita ei aktiivisesti tiedosta. Jos esimerkiksi kävisin nyt lähellä kuolemaa ja oppisin arvostamaan elämää jollain aivan ihmeellisellä tavalla, niin en usko, että kahdenkymmenen vuoden päästä (olettaen, että olisin yhä elossa) jaksaisin elon ihanuudesta kauheasti hehkuttaa, vaikka sattuisinkin ”tietämään” kuinka herkässä henki tällä planeetalla on. Pettämisen suhteen uskoisin tuon efektin vain voimistuvan, sillä sellaista asiaa harva haluaa ajatella yhtään pidempään kuin on tarvis.


En ymmärrä luottamuksesta puhumista asiana, jonka voi vain ja ainoastaan menettää muttei saavuttaa uudelleen. Voi olla että olen poikkeuksellisen sinisilmäistä mallia (vaikka epäilen sitä raskaasti), mutta kyllä mun silmissäni menetetyn luottamuksen uudelleen saavuttaminen on onnistunut ”vakavienkin asioiden” ollessa kyseessä hyvinkin lyhyellä aikavälillä. Nickisi on ”Epailija”, joten ymmärrän mahdollisesti erilaisen katsontokantasi, mutta itse en jaksa epäillä ihmisten luotettavuutta pitkiä aikoja ihan pelkästä epäilemisen ilosta, vaan ihan omaa elämääni helpottaakseni lopetan itseni ja muiden piinaamisen vainoilulla melko lyhyeen.



”Luottamus on kuin neitsyys, sen voi menettää vain kerran” sanoo eräs sanonta ja itse olen jossain määrin tuon kannalla. Koska jokainen on potentiaalinen pettäjä ja valehtelija, niin koen luottamuksen perustuvan tuon vian aktiiviseen unohtamiseen eli siihen, että ei vain ajattele tuota mahdollisuutta. Sitten jos ja kun tulee petetyksi, niin tuo mahdollisuus aktualisoituu varsin ikävällä tavalla, eikä aktiivinen unohtaminen olekaan enää niin helppoa. Sinä puhuit luottamuksen uudelleen saavuttamisesta, jolloin luottamus oli jollain konstilla menetetty, etkä siis myöskään lukeudu noihin täysin sinisilmäisiin henkilöihin ainakaan minun määritelmäni mukaan. Kuitenkin olen sitä mieltä, että hieman joko tahallista tai tahatonta sinisilmäisyyttä vaaditaan tuon luottamuksen uusimiseen, enkä parhaimmassakaan tapauksessa usko sen olevan yhtä vahva kuin alkuperäisen - taustalla kun vaanii muistikuva siitä että, ”on se ennenkin langennut”. Ainakin omalla kohdallani en usko, että luottamusta voisi enää samalla tavalla olla, sillä en ole mikään mestari tuossa aktiivisessa unohtamisessa, vaan päin vastoin olen sitä stressaavaa ja epävarmaa sorttia, joka sortuu ajattelemaan kaikkia mahdollisuuksia. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että olisin kykenemätön luottamaan, vain sitä, että se vaatii hieman enemmän. En myöskään epäile epäilemisen ilosta tai vainoa vainoamisen ihanuudesta - far from it. Se on sen verran voimia vievää touhua, että sitä ei huvikseen harrasta.


Ylempänä kirjoittamaani viitaten uskon siihen ettei ihmisen tarvitse aktiivisesti muistella kaikkea elämässään kokemaansa. Siitä huolimatta nämä kokemukset ovat mukana ohjaamassa hänen valintojaan suuntaan tai toiseen (tekisipä mieleni antaa esimerkki eräästä ihmisestä, jonka sinäkin tunnet...).



Olet aivan oikeassa. Uskoisin kuitenkin, että mitä traumaattisempi ja epämiellyttävä kokemus, niin sen voimakkaammin sen kuitenkin haluaa kokonaan unohtaa. Ainakin silloin kun se mahdollisesti häiritsee elämistä.


Siitä olen kanssasi täysin samaa mieltä, että seurustelukumppanin tärkeys tulisi hahmottaa ilman pettämisen kaltaista tragediaakin, enkä todellakaan pidä erityisen toivottavana suhteen kannalta että se joudutaan läpikäymään. Monissa suhteissa se kuitenkin tulee eteen jossain vaiheessa, koska ihmiset nyt eivät vaan ole täydellisiä vaan aika erehtyväisiä ja heikkoja eläimiä. Mielestäni tämä tulisi tiedostaa ja sitä kautta edes koittaa suhtautua tapahtuneeseen lähinnä odottamattomana mutkana matkassa kuin kuolemaan tai muuhun peruuttamattoman tuhoisaan asiaan. Kukaan ei varmaan kaipaa vaikeuksia, mutta kun vaikeuksiin törmää, niin ne voi ainakin yrittää kääntää vahvuuksiksi niille antautumisen sijaan.



Olen samaa mieltä ylläolevan kanssa. Enemmän tai vähemmän rivien välissä täällä on kuitenkin tunnuttu leimaavan eroaminen juuri tuoksi antautumiseksi, vaikka se ei sitä välttämättä ole - kunhan päätyy ratkaisuun keskustelun ja selvittelyn kautta, eikä itkuraivarin seurauksena.


Kyllä, tästäkin olen kanssasi samaa mieltä. Eri mieltä ollaan siis mitä ilmeisimmin siitä kuinka sovitun normiston rikkoutumiseen jomman kumman osapuolen toimesta tulisi suhtautua. Tunnut olevan asian suhteen aika ehdoton, itse taas kannatan asian ja siitä tulevien seuraamuksien tilannekohtaista tulkitsemista ja sen pohjalta tehtyjä päätöksiä.



Jos luet aikaisempia viestejäni, niin huomaat, että olen kyllä valmis myöntämään, ettei ehdottomuuteni tosipaikan tullen olisi ehkä niin jyrkkää kuin annan ymmärtää. Tilannekohtainen tulkitseminen ja sen pohjalta tehdyt päätökset ovat minunkin kirjoissani ”se oikea tapa toimia”, vaikka kyse olisikin minun näkökulmasta varsin vakavasta asiasta.


Jep, yleisellä tasolla näin. Vastaan ”kysymyksiisi” yksitellen, vaikka ne ovatkin lähinnä retorisia käsittääkseni.



Oikein päätelty. Tarkoitukseni oli kiinnittää huomiota niihin asioihin, jotka olin rivien välistä vaavun tekstistä lukevinani, vaikka en uskokaan vaavun näihin asioihin tarkoituksella viitanneen. Tosin odotin myös vastauksia kysymyksiini, joten ei kyse puhtaasta retoriikastakaan ollut.


Ei? Ei päätösten sen paremmin suuntaan kuin toiseenkaan ole tarkoitus tapahtua ”automaattisesti.” Musta vaan jotenkin tuntuu että kannatat sitä, että suhteen tulisi automaattisesti päättyä pettämiseen, joka on mielestäni vähintään yhtä omituinen tapa katsoa asioita kuin päinvastainenkin.



Tarkoitin, että onko jatkaminen ainoa tapa selviytyä voittajana, en että onko päätöksen tarkoitus tapahtua automaattisesti. En todellakaan ole sitä mieltä, että päätöksen tulisi tapahtua automaattisesti, vaan vaavun teksti vain herätti kontekstissaan sellaisen mielikuvan, että suhteen jatkaminen equals voittaminen.


Epailija:
Onko suhteen jatkaminen ainoa tapa käyttäytyä kypsästi ja järkevästi moisessa tilanteessa?
---
Ei, mutta se on kuitenkin yksi tapa ja usein ei se vähiten varteenotettava tässä threadissa jo aikaisemmin ilmaistuista syistä.



Tämän suhteen olemme samaa mieltä.


Epailija:
Eikö eroaminen ole koskaan oikea ratkaisu?
---
Tietenkin on, muttei aina, kuten tässä threadissä suurin osa ihmisistä yrittää väittää.



Samaa mieltä taasen.


Kyllä, olisi hyvä saada eväät kriisitilanteisiin muualta. Ei kukaan varmaan ainakaan vakavissaan ole väittänyt, että pettäminen olisi jotenkin suositeltavissa oleva tapa opetella asioita parisuhteeseen liittyen, mutta tämä liittyy nyt siihen vaikeuksien vahvuuksiksi kääntämiseen. Ei turpaansaaminenkaan ole toivottavaa, mutta kyllä siitä voi silti kummasti oppia kaikenlaista.



En kiellä, etteikö moisesta voisi oppia paljonkin. En vain suoraan sanottuna pidä siitä, että pettämistä tunnutaan markkinoitavan rivien välissä ”opettavana kokemuksena”, vaikka se sitä olisikin. Kyllähän jokaisen on kuulemma hyvä saada edes kerran elämässään turpiinsa, mutta ei se tee siitä yhtään houkuttelevampaa kokemusta.

Edit: Ihan tunnepohjaista tekstiä. Ei argumentatiivista painoarvoa taikka sisältöä. Puhuit totuuden sanoja, enkä yritä tässä vängätä niitä vastaan.


Kyllä, näin sillä edyllytyksellä, että pettäminen on systemaattista tai edes harkittua. Viittaan taas siihen, että ihmiset ovat tyhmiä ja heikkoja eläimiä (joskaan en väitä, että kaikki olisivat yhtä heikkoja tai tyhmiä) ja uskoisin että kaikkien elämässä tulee tilanteita joissa harkinta jossain tilanteessa syystä tai toisesta pettää; ei sitä aina tule suhtauduttua kaikkeen tekemäänsä niin analyyttisesti syy/seuraus-suhteet mielessä pitäen kuin olisi toivottavaa. Voi tietysti olla, että joku meistä on täydellinen vaikka toisin uskonkin ja hän heittäköön ensimmäisen kiven. Itse tiedän olevani niin kaukana ihanteellisesta ihmisen prototyypistä, että suhtaudun muidenkin ihmisten puutteisiin ja heidän tekemiinsä virheisiin armollisesti monissa tilanteissa (vaikka Klubituksella saattaa muunlaisen kuvan saadakin usein). *vink*



Allekirjoitan tämänkin monessa suhteessa. Joskus on kuitenkin aiheellista kysyä, että onko toisen paras yritys tarpeeksi? Ei, se ei aina ole. Vaikka olenkin varsin puutteellinen, niin joissain asioissa on mielestäni hyvä vaatia toiselta vähintään yhtä paljon kuin itseltään ja jättää turha armollisuus sikseen. Paino sanalle turha. Tuli Dogville-elokuvan loppu mieleen ja siitä tämä löpinä. Todellisuudessa olen armollisempi kuin ovimatto. *hih*


(Kiitokset muuten kirjoituksestasi, siihen vastaaminen oli kaikessa työläydessään melko antoisaa, koska jouduin oikeasti pysähtymään monessa kohtaa miettimään mitä vastaisin. Saapa nähdä jäikö ajatusvirheitä sekaan.)



Kiitos samoin. *joo*

Edit: Pikkukämmejä korjailtu

[muokattu 13.1.2004 16:31]

[muokattu 13.1.2004 16:43]

--
Life is complex - it has both real and imaginary parts. -Anonymous

vaavu

Posts: 1,324

#360 • • vaavu vara-vana
Tehdään nyt tähän alkuun vielä rautalangasta selväksi, että en henkilökohtaisesti suosittele kenellekään pettämistä järkevänä toimintatapana, tai sano että pettäminen olisi oikea tapa yrittää parantaa kriisissä olevaa parisuhdetta.

Alun perin tässä kuitenkin oli pohjana väite, että pettämisestä ei ikinä voi seurata mitään hyvää. On kuitenkin parisuhteita, jotka ovat parantuneet pettämisen ja siitä seuranneen perinpohjaisen ruotimisen jälkeen. Tämän vuoksi en itse kannata näkemystä, että pettämisen jälkeen ainoa mahdollinen toimintatapa olisi joko partnerin jättäminen tai huonolaatuisessa suhteessa roikkuminen. Joskus pahasta asiasta voi seurata hyvää, niin nurinkurista kuin se onkin.



Epäilijä epäili:
Onko suhteen jatkaminen ainoa tapa käyttäytyä kypsästi ja järkevästi moisessa tilanteessa? Eikö eroaminen ole koskaan oikea ratkaisu?



On ihan varmasti, voin hyvin kuvitella montakin sellaista tilannetta parisuhteessa jossa eroaminen on paras ratkaisu. Ei suhteen pysyvyys ole mikään itseisarvo, tärkeintä on että ihmiset ovat onnellisia. Joskus se onnellisuus maksimoituu parisuhteessa, joskus sen ulkopuolella.


Ja kyllä niitä kriisitilanteita varten olisi hyvä saada eväitä ihan muuta kautta. En minäkään mene haukkumaan vanhempiani pataluhiksi vain oppiakseni miten lasten ja vanhempien välisissä kriisitilanteissa olisi hyvä toimia.



Kuten tuossa yllä mainitsin, en suosittele kriisiin ehdoin tahdoin hankkiutumista vain mielen tai parisuhteen lujittamista varten. Ei kukaan varmaan halua sairastua kuolemantautiin vain siksi että oppisi kuinka ainutlaatuista ja särkyvää elämä on. Kaikin puolin olisi tietysti parempi että nämä asiat löydettäisiin ilman niitä kriisejä - valitettavasti tämä on joskus aika vaikeaa.


On täysin epärealistista ajatella, että voisi viettää elämänsä yhden ihmisen kanssa tuntematta koskaan vetoa kehenkään toiseen, näin voi käydä jopa parhaissa suhteissa. Tämänkaltainen tilanne saattaa yllättää kriisejä kokemattoman ns. housut nilkoissa, jolloin suhde kaatuu helposti.

Alun kanssa olen ihan samaa mieltä. Vetoa tulee väkisinkin tuntemaan toisiin henkilöihin sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä pidempään suhde kestää. Useimmiten suhteessa on kuitenkin jo alussa tehty selväksi, mitä kukin pitää hyväksyttävänä toimintana ja harvemmin tuo pitää sisällään noille haluille periksi antamisen.



Eikö kuitenkin mielestäsi yksi hyväksyttävä tapa reagoida em. tunteiden heräämiseen ole pistää suhde poikki? Tuollaisessa tilanteessahan vaihtoehtoina ovat joko vanhan suhteen jatkaminen, vanhan suhteen lopettaminen ja uuden lämmittely, tai sitten se ”munakas ilman munien rikkomista” eli pettäminen. Siitä olen samaa mieltä että pettäminen on huono vaihtoehto, mutta kyse tuossa olikin siitä, mihin vetää raja suhteen lopettamisen ja jatkamisen välille.

Hätäisempi ja naivimpi henkilö saattaisi nimittäin ajatella, että pieninkin tunne ulkopuolista kohtaan on merkki siitä, että nykyisessä suhteessa on jotain vialla, ja että tämä on validi syy lopettaa suhde siihen. Toisaalta, omien tunteiden kovakourainen tukahduttaminen ja vanhan suhteen jatkaminen hampaat irvessä voi pitemmällä tähtäimellä olla myös vahingollista: tukahdutetut tunteet patoutuvat ja purkautuvat sitten tyytymättömyytenä omaan elämään ja kumppaniin. Sen takia parisuhteessa auttaa huomattavasti, jos kumpikin osapuoli osaa järkevästi käsitellä nämä ulkopuolisiin heräävät halut. Ymmärtää mistä ne tulevat, osata asettaa ne oikeaan kontekstiin, ja hylätä turhat haihattelut tai lopettaa epätyydyttävä suhde.