Lost-Soul:
Kuten voit huomata, jos joku lähtee lyömään sinua, niin lähdet pois ja vasta myöhemmin alat selvitellä. Tuohan on aikuismaista käytöstä. Mutta kun parisuhteessa joku pettää ja petetty lähtee pois (ja todennäköisesti selvittelee tunteitaan joskus myöhemmin) niin se on teinimäistä.. hmm.. Varmaan olen jotain ymmärtänyt väärin tai sitten vaan olen todellakin teinimäinen.
Kyllä, lähden ensin pois, koska olettavissa että ystäväni lyötyä minua emme ole kumpikaan saman tien niin rauhallisia että pystyisimme tapahtunutta rationaalisesti keskenämme selvittämään. Ystäväni ei kuitenkaan tekonsa jälkeen lakkaa minun puolestani olemasta minulle juuri sitä (ystävä siis) ennenkuin asia on selvitetty ja asian selvittäminen suoritetaan verbaalisesti (en usko primitiivireaktioiden tasoittavan peliä). Käydyn keskustelun tai useamman sellaisen jälkeen ystävyytemme joko jatkuu tai on jatkumatta ja varmasti kuluu hetki ennenkuin pystyn häneen suhtautumaan täysin yhtä varauksetta kuin ennen tapahtunutta, mutta kuten kuulin TV:ssä eilen sanottavan I have relatively short memory of pain. En jää siis myöskään mähertimään menneitä iäisyyksiin koska se ei palvele sen paremmin omia kuin kenenkään muunkaan tarkoitusperiä.
Jos sama siirretään pettämiseen, niin pois lähteminen saattaa ollakin ihan hyvä juttu kunnes kummatkin osapuolet ovat selvinneet tapahtuneen aiheuttamasta ensimmäisestä tunnekuohusta. Se että lähtee pois tai lähettää toisen pois kokonaan ilman että kokee asiassa olevan mitään puhuttavaa tai selvitettävää on mielestäni kakaramaista.
Ollaanko nyt ton suhteen samalla kiskalla?
Lost-Soul:
Aloin vaan ihmetellä, miten rakastamisesta voi olla ulapalla. Tientenkin jos tuossa tarkoitetaan sitä, että jokin tietty ihminen tuo sinulle sellaisen ihanan olon, niin mikä ettei. Mutta jotenkin tuosta saa sellaisen kuvan, ettei monikaan tiedä mitä rakastaminen on tai jotain sinnepäin.. Voin kyllä suoraan myöntään, etten tosiaan tiedä mitään yleistä määritelmää rakkaudelle, mutta kyllä jokaisella pitäisi olla täysin omat määritelmät (jotka kyllä täysin tunnen omallakohdallani)...
Rakastamisesta voi olla aivan helvetin ulapalla ja tarkoitan tolla nimenomaan juuri sitä että olen sitä mieltä että monet ihmiset eivät todellakaan tiedä mitä on rakastaa toista ihmistä vaikka kuinka toisin väittävät. Monet ihmiset uskovat rakastumisen olevan rakastamista ja hokevat tällöin kumppanilleen korvat täyteen niitä kolmea sanaa joita itse panttaa aika perkeleen pitkälle koska katson tietäväni niiden tarkoituksen.
Wintermute:
Kenen yläpuolelle olen asettunut? Mikään ei pakota minua kaveeraamaan henkilöiden kanssa, joita en kunnioita. Niin et tee sinäkään, joten älä valita.
Älä valita? *LOL!*
Jo tässä vaiheessa saan ilokseni huomata että viestini oli mielestäni niin ärsyttävä että vaivauduit jopa vetämään pinnat siitä. Pinnojen suorana seurauksena kirjoittamasi teksti on sellaista etten voinut ihan hymyilemättä sitä lukea vaikka kuinka ylitin. Juttujasi oli ns. hieman vaikea ottaa tosissaan.
Wintermute:
Se missä kantimissa moraalini on, on toki jokaisen itsensä arvioitavissa. Sinun mielipidettäsi en juuri nyt tämän teinari-amis-leijumisviestin jälkeen pidä kummoisessakaan arvossa. pHaze on sentään puhunut asiaa, tästä viimeisintä viestiäsi ei voi syyttää.
Kyllä, niin on. Oman arvioni olenkin jo tehnyt.
Uskotko jos sanon etten menetä yöuniani sen takia jos _sinä_ et pidä mielipidettäni kummoisessakaan arvossa? Edellisen viestini asiapitoisuudenkin voit kiistää kaikessa rauhassa, koska vaikka maailman sivun ihmiset ovat koittaneet osoittaa toisiensa sanomisia ties miksi käyttämälläsi just 'cause I say so-perustelulla, se ei ole toistaiseksi fuulannut kuin niitä kaikkein yksinkertaisimpia pallinnuolijoita.
Wintermute:
Tilanne mikä hyvänsä. Joopa joo.
Ok, tässä myönnän kirjoittaneeni niin että kirjoittamani on helppo ymmärtää väärin. Sitä sattuu kun kirjoittelee aamutuimaan. ;)
Tarkoitin lähinnä sitä että sinä tunnut kokevan väkivallan oikeutetuksi mielestäni sangen pässinpäisissä tilanteissa. Minä taas en koe sitä oikeutetuksi juuri koskaan. Nyrkkejään käyttävä henkilö alentaa itsensä silmissäni joksikin muuksi kuin ihmiseksi.
Wintermute:
Tuossa mistään kunniasta ole kyse. Loukkausta seuraa kosto: Syyn ja seurauksen laki. Tiedän, että joidenkin mielestä kaikki voiman käyttö on väärin, mutta tässä on taas uusi vedenjakaja. On ihmisiä, joiden moraalitaju on niin heikko, että he toimivat sääntöjen mukaan vain rangaistuksen pelosta. Toinen syy on ihan itsekäs. Ehkä olen sitten yksioikoisempi, mutta jos minua lyödään, lyön takaisin. Oli se sitten kaverini tai ei.
Loukkausta seuraa kosto? Hohohohhoh! :D
Oikeasti, millä vuosisadalla elät ja mikä antaa sinulle oikeutuksen ottaa oikeus omiin käsiisi? Yksioikoisen sijaan pidän tapaasi puhua nyrkkien heilauttelemisesta suorastaan yksinkertaisen ihmisen puheena. Ai niin, mut eihän sua kiinnosta mitä mä olen susta mieltä?
Avernian:
Emme ole täydellisiä, älkäämme siis yrittäkökään, vai?
Joku pettää/satuttaa kuitenkin, kärsikäämme siis hiljaisuudessa, vai?
Sinun moraalikäsitykseni ei ole sama kuin minun, olet siis lapsellinen ja aivan ulapallakin, vai?
- Ei, juuri tieto siitä että kukaan meistä ei ole täydellinen kertoo myöskin sen että kukin meistä voi kehittyä ja tähän tulee mielestäni pyrkiäkin. Kehittymistä tulisi kuitenkin ehkä rohkaista jotenkin muuten kuin rankaisemalla?
- Vitut. Kyllä siitä voi nostaa juuri niin suuren älämölön kumppanilleen kun haluaa, mutta älämölöämisen laannuttua edes jollain tasolla intellektuellit yksilöt kykenevät kyllä selvittämään asiansa muutenkin kuin välittömästi ovia paiskomalla ja toisen tavaroita ikkunasta ulos heittelemällä.
- Olen teinivuosinani itsekin ajatellut juuri niinkuin täällä nyt muutama taho julistaa (pettämisestä välitön ero koska ei enää voi luottaa ja toinen ei silloin ole koskaan rakastanutkaan ja blaa-blaa) mutta asioita nähtyäni ja koettuani haluaisin kuvitella että käsitys- ja käsittelykyvyssäni on tapahtunut edes jonkinasteista progressiota. Olettaen että näin on ja pitäen faktana sitä että pidän monia omia ajatusmallejani niiltä ajoilta hyvinkin lapsellisina suon itselleni oikeuden kutsua vastaavia ajatusmalleja muidenkin esittäminä lapsellisiksi. Tietysti mahdollista on myöskin että progression sijaan on tapahtunut taantumista syystä tai toisesta, tiedä häntä. Olen kuitenkin verrattain varma että näen paremminkin useampia harmaan sävyjä mustan ja valkoisen välillä kuin aikaisemmin sen sijaan että asia olisi päinvastoin. Mut juu, ei ulapalla olemisessa ole mitään pahaa ja purjehtiminen on käsittääkseni esim. suomenruotsalaispiireissä aika kovassakin huudossa?
Avernian:
---
elisak:
Kaikki ei ole mustavalkoista. Kaikki eivät voi palata yhteen ongelmien jälkeen, mutta toiset voivat.
---
No niin!
Vihdoinkin jotain mihin voin yhtyä ihan täysin.
Itsestäänselvyyksiin on helppo yhtyä, mutta moni ei saa siitä suurtakaan nautintoa.
Wintermute:
Tämä ei oikeastaan enää liity pettämiseen, mutta näin sen näen:
1. lyödään kaveria nassuun
2. kaveri lyö takaisin ja vaatii selitystä, miksei löisi uudestaan
3. lyöjä pyytää anteeksi ja pyritään selvittämään tilanne
Lopputulos: Molempia on sattunut ja lyöty voi olla varma, ettei lyöjä jää fiilistelemään päästyään lyömään.
Vaihtoehto kaksi:
1. lyödään kaveria nassuun
2. kaveri menee kotiin itkemään
3. lyöjä kehuskelee kiskalla ja kaikki hänen kaverinsakin käyvät huitaisemassa
Varoittava esimerkki siis puuttuu. Olen sitä mieltä, että lyödyn kannattaisi hyökkäyksestä toivuttuaan iskeä takaisin kaikella mitä löytyy, jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, mitä lyöjille vastaisuudessa tapahtuu. Vaikka tämä sitten tarkoitaisikin ylimitoitettua voimankäyttöä.
Anteeksipyyntö on ihan kiva juttu, mutta on paljon ihmisiä, jotka pyytelevät sujuvasti anteeksi, sen kummemmin tarkoittamatta yhtään mitään: Anteeks et mä hässin sun vaimoas ja kusin sun sukkaas. Mä oon tosi pahoillani. Ollaaks kavereita?
Tämä viesti kokonaisuudessaan vahvisti käsitykseni sinusta; Olet barbaari ja mielestäni barbaarit ovat melko berberistä.
Lost-Soul:
Yleensä se kyllä merkitsee juuri sitä.. Miksi muutenkaan menisi toisen kanssa sänkyyn, ku voi saada sitä samaa omalta rakkaalta??
Öhs, ei ja ei? Eli ei välttämättä merkitse ja ei, omalta rakkaalta ei saa samaa kuin toiselta, ihmiset kun tuppaavat olemaan yksilöitä. Mutta se on sitten juttu erikseen.
Lost-Soul:
Eli nykyisin kannatetaan olemaan heikkona muihin.. Turhaa taistella suhteesta jos ei aluksikaan jaksa siitä taistella. Sitäpaitsi jos kerran jotain ei voi täysin korvata oman kultsin kanssa, niin mikä sitten estää tuon toistuvan... Jos tosiaan olet halunnut aikasemmin jotain muuta, niin luulisi että haluaisit joskus myöhemmin.. No ei vättämättä, mutta tässäkin on taas tämä ihmisestä riippuva tahto yms.
Missä kannatetaan ja kuka kannattaa? Sen toteaminen että eri ihmisiltä saa erilaisia kokemuksia ei ole kehoitus siihen että sellaisia kokemuksia pitää lähteä metsästämään varsinkaan jos on muutenkin onnellinen.
Lost-Soul:
En missään vaiheessa sanonut, että kaikki loukkaukset uhkaavat parisuhdetta.. Mielestäni osa noista loukkauksista voi parantaa sitä. Mutta mauton on aina mautonta. Järki tuossa yhdessä nimenomaisessa loukkauksessa on sen pahuus. Maailma on paha, muuta pitääkö se oma kultakin olla paha. Ainakin itse haluan sellaisen ihmisen itselleni, joka ei ole paha minua kohtaa tuolla tasolla. Miksi rakastat jos haluat satuttaa???
No mutta minä sanon: Kaikki loukkaukset uhkaavat parisuhdetta. Näin nimittäin on. Mikään loukkaus ei suoraan ilman sen prosessointia itsessään varmaankaan auta ihmisten muuttumista toisilleen läheisimmiksi. Käsitellyt ja läpikäydyt vaikeudet (pettäminen mukaanlukien) taasen saattavat sen hyvinkin tehdä usein eri tavoin, ne esimerkiksi saattavat viedä keskinäisen ymmärtämyksen aivan uudelle tasolla. Tällä en kuitenkaan _tietenkään_ tarkoita sitä että pettäminen ja sen anteeksiantaminen automaattisesti auttaisivat ketään ja täten olisi toimintamallina suositeltava minkään parisuhteen kannalta. Vaikeuksia tulee siis mielestäni välttää mutta siinä vaiheessa kun sellaisiin törmätään niistä tulee pyrkiä yli eikä luovuttaa samantien. Luovuttajalle ei jää kuin luu käteen, taistelijoille toivottavasti enemmän.
-
Mut joo, arguing over the internet is like competing in special Olympics; Even if you win, you're still a retard. (...ja kenenkään ei nyt tarvitse rynnätä puolustamaan vammaisia, ton olis vähän niinkuin tarkoitus olla loppukevennys kaikessa vanhuudessaan.)