kei:
Avautumista ja kärjistämistä Kyllä. Mutta niin kauan kuin itse en ole täydellinen, en voi sitä toiseltakaan vaatia. Enkä edes haluaisi.
Mutta eihän tässä täydellisyydestä ollut kyse. Yhteiskunnissa on kuitenkin aina ollut sääntönsä, olivat ne sitten perustuslaki tai kymmenen käskyä. Tiettyjä perusasioita, jotta yhteisö voisi ylipäätään toimia. Sama pätee parisuhteeseen: Mielestäni uskollisuus ja rehellisyys ovat parisuhteen peruspilareita - ilman niitä on parisuhteesta turha puhua.
pHaze:
Aivan turha ruveta esittämään moraalista jeesusta minkään asian suhteen vaikka itsellä olisikin korkea moraali jossain asiassa. Voisin nimetä ison kasan asioita joissa toimin omassa elämässäni paremmin ja epäitsekkäämmin kuin suurin osa muista ihmisistä. Toisaalta, he voisivat tehdä aivan samoin minun suhteeni. Löisin vaikka pääni vetoa että on olemassa asioita joissa voisin asettua moraalisesti yläpuolellesi minun moraalikatsomukseni kannalta katsottuna.
Jeesusta? Kovaan kastiinpa minut lykkäsit.
Aivan turha puhua moraalista? Onko? Mieti minuutti, vastaa sitten.
En esitä yhtään mitään. Jos näen, että joku asia on mielestäni väärin, pyrin sen korjaamaan. Uskon oikeaan ja väärään, mutta turha puhua mustavalkoisesta. Jotkut asiat ovat enemmän tai vähemmän oikein. Rakkaansa pettäminen on väärin. Uskon myös moraaliseen selkärankaan. Jokaisella sellainen on, mutta osa yrittää mädättää sen selittelemällä itselleen omia tekemisiään parhainpäin. Pyrin elämään kunniallisesti muita kohtaan ja odotan heiltä samaa. Ei siinä mitään sen ihmeempää.
En jaksa enää tämän viestin jälkeen suuremmin puuttua koko keskusteluun, se kun menee juuri sitä teinarirataa, jolle näin se poksahtavan jo muutaman kymmenen viestiä sitten. Yhden viestin voisin vielä monien tänne kirjoittaneiden paheuksumisen nimissä kirjoittaa töistä päästyäni.
Haluaisin sanoa että sen perusteella mitä sinä Wintermute-hyvä kirjoittelet on moraalisi minun silmissäni huomattavasti heikommissa kantimissa kuin monen muun joiden yläpuolelle olet jo asettautunut.
Kovasti särähtää korvaan mm. se kuinka pidät toisen ihmisen pieksemistä sairaalakuntoon oikeutettuna oli tilanne mikä hyvänsä. Mun näkemykseni mukaisesti väkivaltaan (likipitäen tilanteesta huolimatta) turvautuvat rassukat joille Herra ei ole synnyinlahjana antanut päähän vanun lisäksi kummempaa täytettä. Mainitsemassasi tapauksessa törkeän pahoinpitelyn nimikkeellä liikkuva rikos tuskin muuttaisi asioita kenenkään suunnalta mihinkään muuhun kuin pahempaan suuntaan. Tai no, ymmärrän näkemyksesi tietynlaisessa amis-mielessä; Sinun miehuuttasi on loukattu kun tytsisi on maannut toisen kanssa joten miehuuden takaisinsaamisen nimissä sinun on näytettävä se nyrkein. Naurettavaa.
...ja kyllä, jos ystäväni löisi minua niin siitä huolimatta että pitäisin tätä hämmentävänä ja täydellisen hyväksymättömänä tuskin löisin takaisin vaan poistuisin paikalta ja antaisin hänen selittää toimintaansa jonkin ajan kuluttua, jonka jälkeen päättäisin mihin suuntaan ystävyytemme sen jälkeen kulkee. Olen muuten näin tehnytkin, tosin yläasteella.
Iltapäivällä takaisin aiheeseen rakastaminen, pettäminen ja kuinka moni teistä tuntuu olevan kummankin suhteen mielestäni aivan uskomattoman ulapalla.
Jone:
...ja kyllä, jos ystäväni löisi minua niin siitä huolimatta että pitäisin tätä hämmentävänä ja täydellisen hyväksymättömänä tuskin löisin takaisin vaan poistuisin paikalta ja antaisin hänen selittää toimintaansa jonkin ajan kuluttua, jonka jälkeen päättäisin mihin suuntaan ystävyytemme sen jälkeen kulkee. Olen muuten näin tehnytkin, tosin yläasteella.
Kuten voit huomata, jos joku lähtee lyömään sinua, niin lähdet pois ja vasta myöhemmin alat selvitellä. Tuohan on aikuismaista käytöstä. Mutta kun parisuhteessa joku pettää ja petetty lähtee pois (ja todennäköisesti selvittelee tunteitaan joskus myöhemmin) niin se on teinimäistä.. hmm.. Varmaan olen jotain ymmärtänyt väärin tai sitten vaan olen todellakin teinimäinen.
Iltapäivällä takaisin aiheeseen rakastaminen, pettäminen ja kuinka moni teistä tuntuu olevan kummankin suhteen mielestäni aivan uskomattoman ulapalla.
Aloin vaan ihmetellä, miten rakastamisesta voi olla ulapalla. Tientenkin jos tuossa tarkoitetaan sitä, että jokin tietty ihminen tuo sinulle sellaisen ihanan olon, niin mikä ettei. Mutta jotenkin tuosta saa sellaisen kuvan, ettei monikaan tiedä mitä rakastaminen on tai jotain sinnepäin.. Voin kyllä suoraan myöntään, etten tosiaan tiedä mitään yleistä määritelmää rakkaudelle, mutta kyllä jokaisella pitäisi olla täysin omat määritelmät (jotka kyllä täysin tunnen omallakohdallani)...
Jone:
Haluaisin sanoa että sen perusteella mitä sinä Wintermute-hyvä kirjoittelet on moraalisi minun silmissäni huomattavasti heikommissa kantimissa kuin monen muun joiden yläpuolelle olet jo asettautunut.
Kenen yläpuolelle olen asettunut? Mikään ei pakota minua kaveeraamaan henkilöiden kanssa, joita en kunnioita. Niin et tee sinäkään, joten älä valita.
Se missä kantimissa moraalini on, on toki jokaisen itsensä arvioitavissa. Sinun mielipidettäsi en juuri nyt tämän teinari-amis-leijumisviestin jälkeen pidä kummoisessakaan arvossa. pHaze on sentään puhunut asiaa, tästä viimeisintä viestiäsi ei voi syyttää.
Jone:
Kovasti särähtää korvaan mm. se kuinka pidät toisen ihmisen pieksemistä sairaalakuntoon oikeutettuna oli tilanne mikä hyvänsä.
Tilanne mikä hyvänsä. Joopa joo.
Jone:
Tai no, ymmärrän näkemyksesi tietynlaisessa amis-mielessä; Sinun miehuuttasi on loukattu kun tytsisi on maannut toisen kanssa joten miehuuden takaisinsaamisen nimissä sinun on näytettävä se nyrkein. Naurettavaa.
Tuossa mistään kunniasta ole kyse. Loukkausta seuraa kosto: Syyn ja seurauksen laki. Tiedän, että joidenkin mielestä kaikki voiman käyttö on väärin, mutta tässä on taas uusi vedenjakaja. On ihmisiä, joiden moraalitaju on niin heikko, että he toimivat sääntöjen mukaan vain rangaistuksen pelosta. Toinen syy on ihan itsekäs. Ehkä olen sitten yksioikoisempi, mutta jos minua lyödään, lyön takaisin. Oli se sitten kaverini tai ei.
Lost-Soul:
Kuitenkin on otettava huomioon tuossa se, että minulle seksi ei ole pelkästään sitä jyystämistä. En pidä ollenkaan yhdenyönpano systeemeistä ja olenkin joskus ns. katsonut pahalla joitain kavereita, jotka harrastavat noita. Olen kai jotenkin vanhanaikanen kun osaan arvostaa hyvinkin paljon seksiä juuri oman tyttöystäväni kanssa ja olen myös saanut käsityksen, että tyttöystäväni kanssa arvostaa sitä minun kanssani. Joten jos tyttöystäväni menisi toisen kanssa sänkyyn, hän silloin osottaisi olevansa jokin muu, miksi on antanut minun hänestä luulla (ja rikkoisi sen ihanan kuplan missä todellakin haluan olla).
Hei krooo-ooooh. Nimenomaan ihana kupla. Itse perustan suhteeni mieluummin todellisuuteen ja pidän tällä tavalla huolta että ne kestävät ja rakastan sitä toista siitä huolimatta ettei tämä ole täydellinen. Todelliseen rakastamiseen kuuluu hyväksyä toinen sellaisena kuin tämä on. Jos sinä haluat rakastaa mielikuvia, unelmia ja kuplia, niin aivan vapaasti, mutta älä sitten ihmettele jos kuplasi joskus puhkeaa ja rakkautesi loppuu sen myötä. Minun ei.
Ja FYI: Kaikki mitä sanot tuossa alussa, pitää paikkansa myös itseni kohdalla.
Sinun osalta on valitettavaa, jos et pysty luottamaan kehenkään muuhun kuin itseesi täysin. Kuitenkaan minun ei tarvitse hyväksyä toisen tuottamaa kipua, jos hän sitä tietentahtoen haluaa antaa.
Ehhh :D En luota edes itseeni täysin, miksi pitäisi? Voin silti antaa toiselle täyden luottamukseni tietäen että se todennäköisesti petetään antaen toiselle tämän virheet anteeksi jo ennenkuin tämä on niitä tehnyt. Poikaseni, sinulla on vielä paljon opittavaa todellisesti rakastamisesta.
(Kyllä jokaisen pitää ymmärtää mitä on tekemässä ja kenen kanssa)
Olisi syytä, mutta aina näin ei joka tilanteessa ole. Jos perustat rakkautesi ehtoihin siitä, mitä toisen pitää olla ja tehdä ansaitakseen sen, se ei ole todellista rakastamista. Mitäs Raamatussakin sanottiin rakkaudesta, jotain... Kaiken se kestää, kaiken se kärsii...
Esim. jos joku erittäin hyvä kaveri vetää suo lättyyn oikein kunnolla, ni yritätkö vaan ymmärtää miksi hän teki sen, vai lyötkö häntä takaisin???
Mahdoton sanoa, kuten Nadifa on hokenut, kaikki on tapauskohtaista. Luultavasti suojelen itseäni, mutta jos joku vahingossa fyysisestikin satuttaa minua, niin tuskinpa rupean toista vahingossa tapahtuneen satuttamisen takia päihin vetämään. Varsinkaan jos tämä toinen tajuaa pyytää anteeksi.
kei:
Pelkkää mustaa ja valkoista eikä väliin mahdu edes kaistaletta harmaata? Ei se
, että voisin kuvitella antavani yksittäisen pettämiskerran anteeksi tarkoita että ottaisin sen kevyesti. Mutta elämäntilanteet muuttuvat, ja vaikka nyt rakastumisen huumassa olisi varaa vetää tiukat raja-aidat kaiken ympärille ja karsinoida tunteensa, ei se tarkoita juoksuhautojen seisovan samoilla kohdin kymmenen avioliittovuoden, kahden lapsen ja yhteisen asuntolainan jälkeen.
Miksi nykyään ylipäätään niin iso osa avioliitoista päätty eroon? Johtuuko se meille päähän iskostetusta mantrasta kaiken voi saada ja kenties vielä parempaa on tarjolla, jos nykyinen kumppani paljastaa inhimillisyynsä ja näin paljastuukin olevan vain lihaa ja verta, voi hänet hylätä seuraavan bussipysäkin kohdalle ja kaapata uuden uhrin johon peilata omia epärealistisia haaveitaan?
Avautumista ja kärjistämistä Kyllä. Mutta niin kauan kuin itse en ole täydellinen, en voi sitä toiseltakaan vaatia. Enkä edes haluaisi.
Olen tästä aivan samaa mieltä. Puhutaan aidosta rakkaudesta, jonka johdosta ei voi pettää toista? Mielestäni ihmiset ovat erehtyväisiä. Rakkautta voi olla virheidenkin jälkeen. Länsimainen käsitys rakkaudesta on niin kumman idealistinen. Mielestäni se ei sovi yksiin sen tosiasian kanssa, että ihmiset eivät ole täydellisiä.
Wintermute:
Parisuhteet toimivat, jos noudatetaan ihan perussääntöjä: Huomioidaan toinen kaikessa, eikä loukata tahallaan. Hyvin yksinkertaista. Perustelusi alkavat jankata samaa rataa: Pettäjää pitää ymmärtää ja parisuhteessa roikkua, muuten ei mitään rakkautta ole ollutkaan. Miksi, se ei vieläkään ole valjennut. Ainoa mikä tulisi mieleen, ovat lapset. Avioero ei tee hyvää perheidyllille, mutta ei tee jatkuva kyräilykään.
No voi kilin perse ja maailma on täydellinen. Sinäkö kykenet huomioimaan toisen aina ja kaikessa? Mikä hiton jatkuva kyräily? Mikä hiton roikkuminen? Onkohan sisälukutaidossasi jotain vikaa? Olen kokoajan puhunut yksittäisestä pettämiskerrasta. Enkä myöskään ole sanonut että pettäjää pitää ymmärtää. Lakkaisitko pliis pistämästä ajatuksiani johonkin stereotypiaan niistä joka on päässäsi ja kaivamalla sieltä esiin asioita joita en ole sanonut enkä tarkoittanut. Ainoa mitä olen sanonut on, että on yksinkertaisesti vitun typerää ottaa käyttöön mitään petät kerran ja se on ohi-ajatusmallia pelkän korkean moraalin takia.
Näin olen sanomasi tulkinnut. Kenties hieman kärjistetysti, mutta kuitenkin. Näinhän kuitenkin sanoit:
En. Lue mitä kirjoitetaan äläkä tee jatkuvasti omia tulkintojasi ja otaksumiasi.
Omasta näkövinkkelistäni tämä on siis edelleen täyttä potaskaa. Kyseinen kappale sisälsi kolme virhettä jotka mielestäni kävin läpi:
1. Mitä sitten
2. Luultavasti merkkaa
3. Vikaa kenen päässä
Eli en siis mielestäni ole syyllistynyt kovin mainittavaan sanojen vääristelyyn. Voit toki tarkentaa sanomaasi, mutta uskoisin ymmärtäneeni sen oikein.
Yksinkertaisesti: Vaikka toisella olisikin ihastuksia, kuten meillä kaikilla muillakin on toisinaan, ja vaikka tämä kerran menisi sortumaan, se ei tarkoita sitä ettei tämä silti välittäisi sinusta kaikkein eniten vaikka onkin tehnyt virheen ja ollut heikko. On typerää heittää suhde menemään jos toinen vielä välittää, katuu tekoaan ja on toivoa ettei tämä tee sitä enää jatkossa. Jos et tällöin osaa enää rakentaa luottamusta toiseen uudelleen, on vika omassa heikkoudessasi.
Niin no, omasta mielestäni pettäjää ei tarvitse ymmärtää. Ei sinuakaan, jos tuollaisen tempun tekisit. Tässä olemme eri linjoilla. Ja jos vaikkapa itse pettäisin varatun naisen kanssa, katsoisin hänen puolisollaan olevan täysi oikeus pätkiä minut sairaalakuntoon. Tietysti puolustautuisin, mutta ymmärtäisin hänen aikomuksensa täysin ja näkisin hänen olevan oikeutettu tekoonsa.
Yhdyn Joneen tämän ajattelun amismaisuudessa. Itsehän tuo nainen on vastuussa teoistaan, varsinkaan jos et ole tiennyt tämän olevan varattu, mutta muutenkin. Kehotan edelleen hankkimaan värejä maailmaasi, niiden avulla ymmärtää paljon asioita eikä tarvitse hakata päätään turhaan seinään.
Melkein tekisi mieli sanoa, että kyllä se sunkin kohdallesi vielä osuu
Voi kuule pikkuinen. Been there, done that. Kuplat ovat niin ihania kuten Lost-Soulkin totesi. Niissä on vain se ikävä puoli etteivät ne kestä. Mutta jos haluat säilyttää omasi vielä, niin aivan vapaasti, minä sentään tiedän rakastavani jotain aitoa silloin kun niin teen. Joten älä saarnaa minulle rakastamisesta, I wrote the book, uskot tai et, I know.
Kun näitä viestejä lukee niin aika pitkälti samaa mieltä ihmiset on siitä mikä on pettämistä mutta erimieltä ollaan siitä kuinka helposti voi antaa anteeksi ja miten pettämiseen pitäisi suhtautua.
En tiedä mutta vaikuttaakohan se tähän miten ihmiset suhtautuvat seksiin?
Itse en harrasta yhden yön säätöjä joten eipä senkään takia edes huvittaisi pettää. Mulle seksi on yksi tapa näyttää toiselle miten paljon hänestä välitän.
Ihminen joka aina baarissa ottaa uuden kumppanin mukaan lähtee kotiin ja aamulla erotaan niin voisi kuvitella, että se pettäminen suhteessa ei ole niin iso juttu myöskään.
Ja mulla ei oo mitään yhden yön juttuja vastaan, ei vaan oo mua varten
POSER:
Tässä pettämis kysymyksessä huomaa selvästi miesten ja naisten eron. Naiset emotionaalisina hömppinä hyvin harvoin osaavat ajatella asiaa muuten kuin tältä pohjalta ja siksi vastustus siellä onkin hyvin jyrkkää. Miehet taas osaavat ajatella asiaa järkevämmältäkin kantilta ja siksi pettäminen on paljon hyväksytympää.
Tai sitten urokset vain seuraavat alitajuntaansa joka käskee levittää omia geenejään mahdollisimman paljon.
IIIIIIIIk, mä oonki nainen.... kaikkien näiden vuosien jälkeen....ja sä kerroit sen mulle, kiitos
Avernian:
Emme ole täydellisiä, älkäämme siis yrittäkökään, vai?
Joku pettää/satuttaa kuitenkin, kärsikäämme siis hiljaisuudessa, vai?
Sinun moraalikäsitykseni ei ole sama kuin minun, olet siis lapsellinen ja aivan ulapallakin, vai?
[muokattu 26.6.2003 12:23]
Päin vastoin: Emme ole täydellisiä, mutta voimme pyrkiä täydellisyyteen...kuitenkin sattuu ja tapahtuu ja voidaan löytää uusia ratkaisuja.
Ei todellakaan kannata jäädä kärsimään hiljaisuudessa...Mielumminkin riehua myrskyssä. Toiset parit saattavat silti löytää vielä toisensa kaiken itkun ja sydänsurun jälkeenkin.
Moraalikäsitykset eroavat toisistaan. Joku toinen ei kykene antamaan anteeksi ja joku toinen taas antaa anteeksi...Teot eivät unohdu koskaan, mutta niiden yli voi päästä.
Kaikki ei ole mustavalkoista. Kaikki eivät voi palata yhteen ongelmien jälkeen, mutta toiset voivat.
Hei krooo-ooooh. Nimenomaan ihana kupla. Itse perustan suhteeni mieluummin todellisuuteen ja pidän tällä tavalla huolta että ne kestävät ja rakastan sitä toista siitä huolimatta ettei tämä ole täydellinen. Todelliseen rakastamiseen kuuluu hyväksyä toinen sellaisena kuin tämä on. Jos sinä haluat rakastaa mielikuvia, unelmia ja kuplia, niin aivan vapaasti, mutta älä sitten ihmettele jos kuplasi joskus puhkeaa ja rakkautesi loppuu sen myötä. Minun ei.
Ja FYI: Kaikki mitä sanot tuossa alussa, pitää paikkansa myös itseni kohdalla.
Tosiaankin olen joko todella huonosti kirjoittanut tai sitten teet omia oletuksi erittäin paljon. En ole kuitenkaan missään vaiheessa vihjannut, että muokkaisin omaa kultaani siihen suuntaan mistä pidän. Joikaisessa on virheitä ja sehän tuo sen pienen lisämaun kyseiseen henkilöön. Mutta ihmettelen suuresti jos alat seurustelemaan sellaisen henkilön kanssa, joka rikkoo omia mieltymyksiä (ei tule parempaakaa sanaa tuohon mieleen ihan heti). Ehkä tähän väliin pieni esimerkki mikä ei ole kaikista loistavin, mutta näin duunissa ollessa saa luvan kelvata. Eli jos et polttaisi tupakaa ja saisit siitä hajusta aina päänsärkyy, inhoisit toisen makua kun hän olisi polttanut, niin hakisitko seurustelukumppaniksi ketjupolttajaa.. En ainakaan minä tekesin niin. Tuskin kestäisin hetkeäkään aivan täydellisen tyttöystävän kanssa joka kantaisi ruuat suoraan sohvalle yms. Mutta kuitenkin uskon täysin siihen, että jos rakastaa toista henkilöä niin ei tarvi hyppiä muissa sängyissä jyystämässä jotain muuta, vaan kykenee odottamaan sen oman rakkaansa kotiin tulemista.
Anteeks etukäteen, et nussin pilkkua, mut; Mä vihaan röökinhajua ja -makua ja koko tupakointia ja mun mies on kova tupakoimaan...(mut mä oonkin hölmö.)
...niin ja joutuuhan sekin kestämään mun hölmöjä tapojani*iloinen*...
Lost-Soul:
Eli jos et polttaisi tupakaa ja saisit siitä hajusta aina päänsärkyy, inhoisit toisen makua kun hän olisi polttanut, niin hakisitko seurustelukumppaniksi ketjupolttajaa..
Hakisi? En ikinä hae seurustelukumppania. Niitä joko tulee itsestään tai ei tule. Mutta olen seurustellut ihmisen kanssa, joka poltti tupakkaa silloin kun en itse polttanut eikä mikään tuollainen yksittäinen asia mielestäni voi nousta kynnyskysymykseksi. Et toki tarkoittanutkaan että nousisi, mutta silti.
Mutta kuitenkin uskon täysin siihen, että jos rakastaa toista henkilöä niin ei tarvi hyppiä muissa sängyissä jyystämässä jotain muuta, vaan kykenee odottamaan sen oman rakkaansa kotiin tulemista.
Hyppiä? Ja kuinka monta kertaa minun pitää vielä toistaa itseäni että puhun nyt yksittäisestä hairahduksesta, en siitä että toinen jatkuvasti käy pettämässä milloin kenenkäkin kanssa.
Wintermute:
Mutta eihän tässä täydellisyydestä ollut kyse. Yhteiskunnissa on kuitenkin aina ollut sääntönsä, olivat ne sitten perustuslaki tai kymmenen käskyä. Tiettyjä perusasioita, jotta yhteisö voisi ylipäätään toimia. Sama pätee parisuhteeseen: Mielestäni uskollisuus ja rehellisyys ovat parisuhteen peruspilareita - ilman niitä on parisuhteesta turha puhua.
Sitten on turha puhua parisuhteesta. Yksikään ihminen ei ole 100% rehellinen, yksikään ihminen ei ole sekä henkisesti että fyysisesti 100% uskollinen. Moinen toiminta olisi sitäpaitsi aivan typerää. Sillä satuttaisi aivan turhaan sitä toista.
Aivan turha puhua moraalista? Onko? Mieti minuutti, vastaa sitten.
On. Jokaisella meistä on oma moraalikäsityksemme, yksikään niistä ei ole toista parempi tai oikeammassa.
Jotkut asiat ovat enemmän tai vähemmän oikein.
Sinun mielestäsi. Kaikilla arvot eivät ehkä ole samanlaiset. Minä esimerkiksi en pitäisi oikeana sitä että mies menee pieksemään vaimonsa rakastajan.
Rakkaansa pettäminen on väärin. Uskon myös moraaliseen selkärankaan. Jokaisella sellainen on, mutta osa yrittää mädättää sen selittelemällä itselleen omia tekemisiään parhainpäin. Pyrin elämään kunniallisesti muita kohtaan ja odotan heiltä samaa. Ei siinä mitään sen ihmeempää.
Odotat heiltä että he elävät kunniallisesti sinua kohtaan? Kenen säännöillä? Omillasiko? Entä jos jonkun muun mielestä on täysin kunniallista tehdä jotain mikä sinun mielesäsi ei ole? Tai päinvastoin?
Tuossa mistään kunniasta ole kyse. Loukkausta seuraa kosto: Syyn ja seurauksen laki. Tiedän, että joidenkin mielestä kaikki voiman käyttö on väärin, mutta tässä on taas uusi vedenjakaja. On ihmisiä, joiden moraalitaju on niin heikko, että he toimivat sääntöjen mukaan vain rangaistuksen pelosta. Toinen syy on ihan itsekäs. Ehkä olen sitten yksioikoisempi, mutta jos minua lyödään, lyön takaisin. Oli se sitten kaverini tai ei.
Mikä vitun logiikka siinä on että loukkausta automaattisesti seuraa kosto? Haloo? Et ole ikinä kuullut anteeksipyytämisestä ja -antamisesta? Ja muuten, on myös olemassa ihmisiä jotka kuvittelet moraalin olevan niin mustavalkoinen asia, että omalla ehdottomuudellaan aiheuttavat paljon pahaa kuvitellessaan toimivansa oikein ja pitäessään itsekkästi kiinni omasta moraalistaan.
Lost-Soul:
Kuten voit huomata, jos joku lähtee lyömään sinua, niin lähdet pois ja vasta myöhemmin alat selvitellä. Tuohan on aikuismaista käytöstä. Mutta kun parisuhteessa joku pettää ja petetty lähtee pois (ja todennäköisesti selvittelee tunteitaan joskus myöhemmin) niin se on teinimäistä.. hmm.. Varmaan olen jotain ymmärtänyt väärin tai sitten vaan olen todellakin teinimäinen.
Sanoisinko että on kyllä aika kaukaahaettu ja paikkaansapitämätön esimerkki. Nimenomaanhan tuo on niinpäin, että petetty ei lähde pois vaan vetää takaisin turpaan täydellä voimalla siinä vaiheessa jos sanoo että se on ohi nyt.
Aloin vaan ihmetellä, miten rakastamisesta voi olla ulapalla. Tientenkin jos tuossa tarkoitetaan sitä, että jokin tietty ihminen tuo sinulle sellaisen ihanan olon, niin mikä ettei.
Hyvin helposti. Monet ihmiset eivät edes tajua ettei rakastaminen ole vain tunne. Kaukana siitä. Rakkaus on epäitsekkyyttä, uhrautumista, sitä että pistää ehdoitta toisen onnen omansa edelle, ei sitä että jos olet paskamainen mua kohtaan niin saat kärsiä.
Mutta jotenkin tuosta saa sellaisen kuvan, ettei monikaan tiedä mitä rakastaminen on tai jotain sinnepäin..
Niin se valitettavasti tuntuu nykyään olevan. Nykyajan rakkaus on itsekästä, ja itsekkyydellä taas ei ole sijaa aidossa rakkaudessa.
Hakisi? En ikinä hae seurustelukumppania. Niitä joko tulee itsestään tai ei tule. Mutta olen seurustellut ihmisen kanssa, joka poltti tupakkaa silloin kun en itse polttanut eikä mikään tuollainen yksittäinen asia mielestäni voi nousta kynnyskysymykseksi. Et toki tarkoittanutkaan että nousisi, mutta silti.
Ihanaa kun takerrutaan yhteen sanaan ja väännetään sitä pikkuisen.. Mutta kuten luulin, että olisit ymmärtäny, etten tarkoita tuossa että kumppani hakemalla haetaan.. Mutta kuitenkin jos on sinkkuna niin tuleehan sitä katottua jotenkin hei tuohan on kiva mimmi.. Mutta tuohon esimerkkiin on sinun vähän huono lähteä vastaamaan, koska nykyisin poltat (jos en väärin oo joka kerta nähnyt), jolloin se tuskin on ollut suurikaan haitta.. Ja kun kerran kaikki pitää vääntää rautalangasta ni *huoh*... Jos sinua inhottaa jokin asia, oli se sitten vaikka varpaat, jokin tapa tai ihan mikä tahansa ja tiedät ihan hyvin, että se tulee inhottamaan aina, niin miksi sitten alkaisi seurustelemaan juuri sellaisen kanssa??? Onhan se selvää jos vaikka esimerkiksi (varmaan taas huono sellainen kun enhän minä osaa mitään kunnollisiakaan sanoa) pitäisit mielettömästi koirista ja tietäisit et jokin henkilö rääkkää koirat hengiltä ja syö ne sitten (kuten jossain tehdään), niin varmaan alkaisit seurustelemaan ja olisit vaan lallatellen vieressä kattomassa ja kestäisit sen iloisesti. Ja eihän tuollainen voi olla kynnyskysymys mitenkään.. (Jälleen varmaan huono vertaus yms...)
Hyppiä? Ja kuinka monta kertaa minun pitää vielä toistaa itseäni että puhun nyt yksittäisestä hairahduksesta, en siitä että toinen jatkuvasti käy pettämässä milloin kenenkäkin kanssa.
Okei, hypähtää.. Tarkoitin täysin tuossa yhtä kertaa.. Mutta missä menee raja useammalle kerralle.. Onko kerran kahteen vuoteen useasti pettämistä.. Hänhän vaan hairahti muutaman vuoden jälkeen uudelleen.. Eihän siitäkään ketään voi syyttää, tai ehkä itseäsi.. Luulisi, että jos tosiaan jokin menee huonosti, ni siitä voisi puhua... Jos sängyssä ei kaikki oo kohdallaan ja tarvii siihen vaihteluu, niin siitäkin voi vihjaista.. Jos oot tosiaan kaiken jo kokeillut, niin sulla on huono mielikuvitus... Kyllä aina pystyy jotain kivaa ja mukavaa kahdestaan keksii jota voi sitten niiden vällyjen välissä tehdä..
Sanoisinko että on kyllä aika kaukaahaettu ja paikkaansapitämätön esimerkki. Nimenomaanhan tuo on niinpäin, että petetty ei lähde pois vaan vetää takaisin turpaan täydellä voimalla siinä vaiheessa jos sanoo että se on ohi nyt.
Sanotko nyt tuossa silleen, että oikei kultsi kävit pettää lallalaa... Ainakin uskoisin, että haluisit olla vähän aikaa yksin rauhassa ja sitten jutella... Suurin osa tuskin jaksaisi jatkaa, kun kuitenkin varjot seuraa aina mukana ja silleen... Turhaa varmaan enää selitellä jos et mitenkään kykene ymmärtämään, ettei kaikki ole juuri silleen kun haluaisit.. Jos parisuhde toimii kunnolla, niin siinä on sovittu yhteiset sävelet ja niitä rikkomalla varmasti uhkaat itse sen parisuhteen kuihtumista..
Hyvin helposti. Monet ihmiset eivät edes tajua ettei rakastaminen ole vain tunne. Kaukana siitä. Rakkaus on epäitsekkyyttä, uhrautumista, sitä että pistää ehdoitta toisen onnen omansa edelle, ei sitä että jos olet paskamainen mua kohtaan niin saat kärsiä.
Hieno, että tiedät mitä rakkaus on oikesti.. Eihän se ole kenellekkään yksilöllistä, vaan kaikille rakkaus on täysin samanlaista. Enhän minä olekkaan yhtään rakastunut, kun olen vähänkin itsekäs ja joskus JOPA ajattelen omaa napaani.. Mutta on tämä hienoa aikaa kun joku pystyy kertoo mitä eri tunteet oikeasti ovat... jihaa =)
