Olin saanut jostain syystä haltuuni vanhan vaa'an, jonka edellinen omistaja oli kuollut. Vaaka oli ihan semmonen kahden painon tasapainoon perustuva perusvaaka, ja oli jotenkin säädetty väärin eli epätasapainoon. Olin heti vaa'an saatuani asettanut kuppeihin samanpainoiset painot, ja säätänyt vaa'an tasapinoon.
Kuukausia/vuosia myöhemmin olin kotona puuhastelemassa keittiössä kun kuulin oudon kolahduksen nurkasta. Yritin katsoa äänen suuntaan, mutta jouduin pinnistelemään silmäni auki. Huomasin istuvani keinutuolissa, ja näin kaukana pöydällä vaa'an. Kolahdus oli johtunut siitä, että toinen paino oli kaatunut pöydälle, ja vaaka oli mennyt jälleen epätasapainoon.
Silmänräpäyksessä ymmärsin että aikani oli tullut, ja mieleni valtasi syvän rauhallinen ja seesteisen hyvä olo. Taustalla soi hyvä levy, mutta en pitänyt biisistä - olisin halunnut kuulla levyn viimeisen kappaleen. Se tuntui kuitenkin liian triviaalilta että olisin enää jaksanut yrittää nousta. Suljin silmäni.