Voihan valkovuoto, missasin näköjään mielenkiintoisen
vaiheen tästä topikista.
K
askustelun aiemmat piirteet herättivät joitakin
ajatuksia pinnallisuudesta ylipäätään - sellaisena
kuin sen itse ymmärrän. Pinnallisuus on nähdäkseni
sitä, että muotoseikat korostuvat sisällön kustannuksella -
olipa kyseessä sitten henkilö, kommunikaatio, taideteos
tai käyttöesine. Niin tässäkin keskustelussa.
Parin edellisen sivun ajan on jotkut ovat puineet
lähinnä sitä, miten asiat sanotaan, ja erityisesti
Kuilun viestejä on kritisoitu yksinomaa niiden
muodon vuoksi.
Tämä, jos mikä, on mielestäni
pinnallisuutta pahimmillaan - semminkin kun juuri
Kuilun viesteissä muoto on tietoisesti valittu
väline viestin välittämiseen siinä missä asiasisältökin -
'suodatin', kuten hän itse tähän tyylivalintaan viittaa.
Tätä pinnallisuuteen taipuvaiset muotopoliisit
eivät ole taaskaan huomanneet karahtaessaan
suodatinpaperin karheuteen.
Toisaalta pinnallisuuteensa pakenevan on helppo
osoitella yksittäisiä kirjoitus- ja muotovirheitä viesteistä,
joiden asiasisältöä eivät ole kykeneviä tai halukkaita
ymmärtämään - saati kommentoimaan.
Toki muotoseikoilla on merkitystä, ja ulkoisten
merkkien tulkitseminen sinänsä ei vielä ole pinnallisuutta -
voihan ihmisen ulkonäöstäkin pyrkiä vetämään
johtopäätöksiä vaikkapa hänen elämäntilanteestaan -
pointti onkin siinä, että nämä ennakkokäsitykset on
osattava asettaa mittasuhteisiin, ja ymmärrettävä
niiden viitteellisyys - henkilöön on tutustuttava, jotta
ulkoisten viestien antama kuva täydentyisi, ja tutustumiseen
menee aikaa. Aikaa, jota pinnallisella ihmisellä ei koskaan
tunnu olevan.
Mitä horoskooppeihin tulee, huomauttaisin jUSSillekin,
että jos ihmiset oikeasti jakautuisivat vain kahteen
sukupuoleen, niin meillähän olisi vain kahdenlaisia
ihmisiä, eikö niin
Pinnallinen ihminen voi pitää
horoskooppeja luonnekaavionaan ja pyrkiä noudattamaan
niitä orjallisesti - toinen pinnallisesti horoskooppeihin
tutustunut henkilö voi pitää niitä ennusmerkkien
lukemisena tai keksityn tähtikohtalon varaan heittäytymisenä ja
siis humpuukina. Itse olen nyttemmin oppinut pitämään
astrologiaa symbolisena kielenä, itsetutkimisen
välineenä - EI siis itsetuntemuksen
lähteenä.
Hiukan samantyyppisistä lähtökohdista siis, kuin
Jung lähestyi
I Chingiä omassa symboliteoriassaan.
Horoskoopeissakin on syvyyttä, mutta uskontojen
tapaan alkuperäisen viisauden asemesta astrologiasta
on nyttemmin tehty rihkamaa, kitchiä, ennustamista iltapäivälehdissä.
Jotain sellaista, mihin epätoivoisesti syvyyttä ja henkisyyttä
elämäänsä hakevien pinnallisten ihmisten on helppo
tarttua kun eivät todelliseen itsetutkimukseen kykene.
[muokattu 22.6.2003 20:45]
[muokattu 22.6.2003 21:34]