genki, 3.11.2005 05:13:
itse en pidä vproben kommentteja kummoisessakaan arvossa, mutta olen yhä sitä mieltä että nykyajan reivikulttuuri on hieman muuttunut niistä ajoista kun bileisiin ei tosiaan menty pääasiassa kuvaamaan ja olemaan kuvattavina. joskus reiveissä ei edes saanut kuvata (yleinen konsensus, ei sääntö), vaan kaikki pystyivät olemaan luonnollisessa tilassa koko bileiden ajan huolimatta siitä miltä näyttävät tai tanssivatko 'hassusti' tms.
Mä en tiedä ketään joka menee bileisiin vaan kuvaamaan, ellei kyseessä ole työkeikka, enkä myöskään tiedä ketään, joka menisi bileisiin olemaan kuvattavana. Tämä siitäkin huolimatta että olen aktiivisesti ottanut kymmeniä tuhansia kuvia ja tunnen hyvin suurimman osan niistä "samoista naamoista", jotka hyvin usein niissä kuvissa esiintyy.
Olen ollut kameran takana julmetun monta kertaa ja siltikin väitän, että jengi joka aktiivisesti pyrkii kuvaan, on erittäin pieni, ellei peräti olematon. Tottakai on välillä sitä jengiä jolla silmät tippuu päästä ja olo huutaa sosiaalista kontaktia, ja sitten lopulta homma johtaa "ota kuva" tilanteeseen, mutta väittäisin, että tätä jengiä ei oikeesti ole sen enempää kuin jossain normaalissa baarissa. Aina on kuitenkin olemassa se ihmisryhmä, joka tykkää näyttää naamaansa.
Suoraansanottuna nyt kun alan asiaa oikein miettiä, niin harvassa ovat ne kerrat kun joku nimenomaan tulee repimään kädestä ja sanomaan että ota kuva.
IMO on nurinkurista ajatella, et kuvaus on johtanut tilanteeseen, jossa näyttäytyminen olisi muuttunut itse bilettä tärkämmäksi. Mä sen sijaan väittäisin että pukeutumisen taustalla on juuri vaavun puhuma alakuluttuurin erottuminen. Silloin joskus dress-codeen saattoi kuulua kaasunaamari, pilli ja tikkari ja jos näitä ei ollut sen ajan "newbie" katsoi muita kieroon: "vitt* mikä urpo, sil ei oo kaasunaamaria mukana". Nykyisin dresscode on näkyvästi täysin erilainen, mutta ideologisesti sama: edelleen tavoitteena on alleviivata sitä kulttuuria johon itse kuuluu.
Mä olisin taipuvainen uskomaan, että kuvaus on yksi tapa alleviivata alakulttuuria. Kun itse alkoi kokemaan tiettyjä asioita leimalliseksi tälle kulttuurille oli näitä asioita kiva kuvata ja siten ikään kuin taltioida sitä kulttuuria jossa itse elää. Yksinkertaisesti voisi sanoa, että jos polkkakuvaaja kokee kultuuriin kuuluvaksi piikkikaulapannat, niin tottakai kuvaaja kuvaa piikkikaulapantaa. Hän yksinkertaisesti kokee kuvaavansa aidoimmillaan sitä asiaa mitä haluaa ikuistaa eli polkkabileitä.
Se, että kuvissa esiintyy aina sama jengi, johtuu mielestäni osittain samasta asiasta. Piirit on suomessa tajuttoman pienet ja siten aktivisella klubbauksella ja muutaman "oikean" tyypin tuntemisella voi aika äkkiä päästä tilanteeseen jossa omasta naamasta tulee "the naama". Jos tämä "the naama" on henkilö, joka pukeutuu alakulttuurille tyypillisesti, johtaa tämä taas tilanteeseen, jossa kuvaaja kuvaa "the naamaa" sillä kohde voi olla sekä persoonan, että vaatteiden kannalta alakulttuurin täydellinen ilmentymä. Täydellinen kohde siis.
Jos ihan rehellisiä ollaan, mä en edes ymmärrä mistä tämä "pukeutuminen on bileitä tärkeämpää" juttu tulee. Mun henkilökohtainen veikkaus on, että tällaista puhetta on ollut jo vuonna 5000 ekr kun joku uusi shamaani päättikin käyttää kaulakorussaan yhden hirvenluun sijaan kahta. Varmaan vanhat shamaanit totesi "vitt* mikä pyrkyri, kato nyt kun se kuvittelee tietävänsä jotain tästä kultuurista kun sillä on _kaks_ luuta" ....
Mun henkilökohtainen veikkaus on, että niissä jotka vetää päälleen robocop panssareita on täysin samanlaisia tyyppejä kuin niissä jotka aikanaan pisti ainostaan pillin suuhun. Osa robocoptyypeistä (tai pillityypeistä) jaksaa liikkua bileissä kaks vuotta, kokee sen ajan todella upeaksi, mutta sitten vanhenevat ja poistuvat takavasemmalle. Osa taas diggaa hommasta sen verran et bileissä tulee liikuttua seuraavat 10v jolloin robocoptyyppi kokee seuraavat kehitysvaiheet:
1) Vaiheen nimi: Nousu!
Bileet alkaa, silloin vedetään päälle parasta mitä löytyy kuten piikkikaulapanta. Hän kuitenkin diggaa musiikista täysillä.
2) Vaiheen nimi: Ymmärys
Robocop ymmärtää, että hän tuli mukaan 10v liian myöhään: "voi miksi en ehtinyt nähdä kun vuonna x tapahtui vuonna y". Hän kuitenkin diggaa musiikista täysillä.
3) Vaiheen nimi: Laskut
Robocop alkaa vähitelleen laantua pukeutumisessaa. Hän kuitenkin diggaa musiikista täysillä. Tämä on esimmäinen tila, johon robocop voi pysyvästi jäädä.
4) Vaiheen nimi: Katkeruus
Robocop ei enää jaksa pukeutua. Hän siirtyy katkeraan vaiheeseen: "nää uudet robocopit ei ymmärrä mitään, katso mitä tolla urpolla on päällä". Hän haaveilee nuoruuden ajasta kun "robocop oli vielä robocop eikä mikään avaruusmutantti". Hän kuitenkin diggaa musiikista täysillä. Tämä on vaihe johon valitettavan moni robocop jää.
5) Vaiheen nimi: Skene
Robocop ymmärtää, että jokainen käy läpi robocop vaiheen, vaikka se onkin jokaisella hieman erilainen. Hän hyväksyy sen että kulttuuri muuttuu, vaikka ei aina muutoksesta pidäkään. Hän kuitenkin diggaa musiikista täysillä. Tämä on vaihe jonne pääsevät vain harvat. Vaihe vaatii hyvää itsehillintää, ymmärrystä ja lähimmäisen rakkautta.
6) Vaiheen nimi: Täydellisyys
Robocop saavuttaa sisäisen rauhan. Hän nauttii kulttuurin monimuotisuudesta, hän antaa kaikkien kukkien kukkia. Tämä on täydellisyys. Tämä on vaihe jonne pääsevät vain harvat ja valitut. Tämä on vaihe, joka tuo tyydytystä koko loppuelämäksi. Tämä on vaihe, jossa robocop voi nauttia kireiden tp:n pyllyjen katselusta vielä silloin kun itsellä ei edes seiso, vain sen takia että "uusi kulttuuri on aina kaunista".
Ps jokainen voi itse miettiä missä oma sisäinen robocop menee. Topicin aloittajalla se taitaa olla vaiheessa 4, itse yritän siirtyä kohta vaiheeseen kuusi (ja huom en vain sen takia että voisi katsella tp:n pyllyjä)