terraluna, 5.2.2007 20:32:
---
jarkko m
Tuosta ihmisten keskinäisestä välittämisestä.. Ensimmäistä kertaa masentuessani tajusin asian jonka moni muu masentunut on myös allekirjoittanut - juuri kukaan ei oikeasti välitä pätkän vertaa. Masentunut on paskaa seuraa joten sen kanssa ei jaksa hengata. Siinä oppii aika nopeesti olemaan jakamatta noita juttuja kavereille ja näyttelemään onnellista parhaan kykynsä mukaan.
Toisaalta ihmiset joilla jotenkin vanne kiristää päätä löytävät toisensa. Nykysin minunkin kaveripiirissä on huomattavan paljon mieleltään vähemmän terveitä ihmisiä. Ne terveet ei vaan tajuu (paitsi jotku.. kai).
---
Mulla kaveripiiri on varmaan ollut eräs sairastumista edistävä tekijä ja juuri siksi että ystäväni olivat nimenomaan näitä vähemmän terveitä. Sieltä löytyy monta masentunutta ja muuta mielenterveysongelmaista, joiden taustoissa on vanhempien päihdeongelmaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa jne. Musta tuli kiltteydessäni kaikkien roskaämpäri, olin se joka kuunteli, ymmärsi ja jaksoi. Tietynlaiset persoonat voi täysin vailla huonoa omaatuntoa imeä toisen/kaikki lähellään aivan tyhjiin ja poikkeuksena ns. normaaleihin ihmisiin tällaset ihmiset ei koskaan itse parane tai paha olo helpota, kuuntelipa heitä miten paljon tahansa. Ei kai kyseessä ole muuta kuin niin syviä persoonallisuuden vinoutumia, kipeitä ja syviä haavoja, ettei niitä ilman ammattilaisen terapiaa ja mahd. lääkitystä paranneta, mutta että kesti kauan tajuta olevansa sellaisten ihmisten ympäröimänä. Sitten oli vain pakko oman terveytensä takia laskea irti näistä ihmisistä.
Öööm, nää kuulostaa ehkä vähän liiankin tutulta, paitsi että mun kavereiden taustat ei oo ihan noin räikeitä ollut, mutta helvetisti kaikkea pientä löytyy kyllä, mutta suurinpiirteen just kuvailit otteita suoraan mun elämästä tältä hetkeltä, mulle ainakin pahin lävähti just siitä ku en vaan enää jaksanu, eitullu enää hyvä olo siitä että oli se joka jaksaa ja välittää, ja nyt vaikka vieläkin jaksaa välittää eijaksa sitä enää kellekkään näyttää tai osottaa koska se on aivan turhaa. Mun perhetausta on ainakin itelleni kohtuu väkevänä liipasimena tohon, mut on kasvatettu niin että musta on odotettu jotain maailmanpresidenttiaivokirurgiydinfyysikkoa koko mun elämän ajan enkä oo ikinä tuonut oikeestaan pöytään muuta kun epäonnistumisia ja pahaa mieltä, oon myöskin perheen ainut lapsi joten ehkä siks se vaan heijastuu vielä tähänki ikään vaikka en oman perheeni kanssa ole enään juurikaan ihmeemmin tekemisissä.
Toi terralunan esiin tuoma ratkaisu tossa vaan pelottaa mua eniten, mulla on helvetin monta hyvää kaveria joista välitän paljon mutta jotenkin täs on nyt lähiaikoina tuntunu siltä että tahdon vaan kaikista eroon, elikkäs just niinkun tossa kirjottelit. Mulla on tasan 1 kaveri tällähetkellä kenestä en ikipäivän mistään hinnasta luopuis enkä ikinä pystyis ajattelemaan niin että päästäisin siitä irti, se on ollut mulle jo vuosikaudet se suurin linkki mielenterveyteen. Kys. ihmisellä on itselläänkin ollut aikapaljon kaikennäkösia vaikeuksia ja ollaan aika pitkälti samassa pulkassa kaikessa, elikkä tämä henkilö ei itsekkään ole niitä helpoimpia tapauksia, elikkä ainakaan ihan täysin en terralunan ohjeesta lähtis ottamaan kiinni :). suurimmasta osasta muista kavereista oonkin näemmä jo osittain onnistunut erakoitumaan ja irtoamaan osittain vasten tahtoan/osittain omasta tahdostani oman käyttäytymiseni takia, ja jotenkin tuntuu että näin tulee jatkossakin jatkumaan. Niinkun ylhäällä sanottiin, masentunut on paskaa seuraa ja mä en ainakaan halua tuoda mun paskaa seuraa kenenkään mun ystävän näkyviin tai varsinkaan pilata niitten iltaa vollottamalla tai avautumalla jostain. (parikertaa on tahtomattaan näin tapahtunu eikä siitä oo mitään hyvää seurannut).
Kiittimoi, uneton yö saa taas avautumista aikaan
</avautum>
editz: väärinkäsitysten kirjo via privamessaget \o/