masennus...

1,167 posts, 59 pages, 657,479 views

Alley Cat

Posts: 489

#201 • • Alley Cat Jedi Master
Täydellinen elämänmuutos on varmasti vaikea toteuttaa, vaikka sitä ehkä haluaisikin. Masentuneellahan on yleensä aloitekyky huonontunut ja päätösten teko on todella vaikeaa, koska voimia ei yksinkertaisesti ole ja ajatukset kiertää sitä pientä kehää koko ajan. Ulkopuolisesta avusta on varmasti hyötyä, jos se on oikeanlaista. Minä oon käyny opiskelijaterveydenhuollossa juttelemassa terkkarin kanssa, mutta kaipaisin jotain säännöllisempää terapiaa asiantuntevan ihmisen kanssa. Terveydenhoitaja ei kuitenkaan ole mielenterveysongelmien asiantuntija, vaikka yleisellä tasolla osaakin antaa keskusteluapua ja kuunnella. Aika pintapuoliseksi se juttelu kuitenkin jää, eikä niihin perimmäisiin syihin ja ongelmiin päästä käsiksi. Itselläni kun ainakin on jotain ajatuksia siitä, mitkä kaikki syyt tähän tilanteeseen on vuosien saatossa johtaneet.

--
You see madness, as you know, is like gravity. All it takes is a little... push.
-Joker-

rainy

Posts: 208

#202 • • rainy
Ajoittaista ja toisinaan pitkäkestoista masennusta läpikäyneenä voin kyl sanoa ettei siitä niin helpolla päästä. Asioista keskusteleminenkaan ei aina auta. Itsellä ehkä eniten tulosta on vaan tuottanu se et alkaa tekemään jotain, vaikka alottaa siitä et jaksais siellä koulussa käydä. Tulee hyvä olo kun saa jotain tehtyä. Tosin aamulla ylös nouseminen ei ole todellakaan ollu helppoa aina, mut jos vähänkin on parempi päivä kannattaa yrittää.
Itse olen ryhmässä käynyt keskustelemassa asioista mutta lopetin koska sellainen ei ollu yhtään mulle sopivaa terapiaa. Muutenkaan itselle ei toi keskusteleminen asioista tuota mitään tulosta. Onnistumisen tunteita ku voi kuitenkin saada niin monesta muustakin asiasta. *joo*
Mut ennenkaikkea ystävät. *sydän* Itsekin jaksaa eteenpäin kun tietää että ne jotkut jaksaa aina kannustaa ja tukea. *plur*
KD

Posts: 154

#203 • • KD sick mind

Alley Cat, 22.2.2006 17:42:
En mä haluaisi olla yksinäinen, itkeä yksin omassa kämpässä sitä, ettei musta kukaan välitä tai ettei kukaan kaipaa mun seuraa. Kyllä mä tiedän, ettei mua täältä kukaan tule hakemaan, mutta itse en uskalla ottaa kontaktia keneenkään. Pelko torjutuksi ja hylätyksi tulemisesta on liian voimakas.



Kuulostaa tosi tutulta *uuh*

--
Do it without the attitude or don't do it at all!

Avernian

Posts: 7,451

#204 • • Avernian Kerettiläinen

Osuma, 22.2.2006 17:00:
wow on hyvä lääke.



En kyllä tajua yhtään että miten. Missä mielessä?

--
Liian totta ollakseen hyvä.

Let's get ready to ruuuumblee! *sydän*

Avatar
#205 • • Edited ALIEN Guest

Avernian, 22.2.2006 22:30:
---
Osuma, 22.2.2006 17:00:
wow on hyvä lääke.

---


En kyllä tajua yhtään että miten. Missä mielessä?



saa tavoitteita ja uusia kavereita esim.?
eli vähän kuin uusi harrastus mitä voi tehdä kavereiden kanssa jne.
Aziz Combat Fighter

Posts: 6,592

#206 • • Aziz Combat Fighter

ezzy, 22.2.2006 17:16:
tuttu hiipi kans kallonkutistajalle masennuksen takia ja olivat heti syöttämässä tabuja. varsin avuliasta touhua sekin lääkefirmojen talutusnuorassa eläminen ja "auttaminen", kun kaipais vaan juttukaveria *toktok*



Nii vittu ihme urpoja ku lukee ensin kuus vuotta psykologiaa ja sit tekee psykiatrin töitä vuosia eikä tajuu kysyy sulta et miten potilaat parannetaan *toktok*

Varsinki potilaat yleensä viel itse tietää parhaiten et mikä auttaa!

VAI MITÄ!
rjv

Posts: 731

#207 • • rjv neuron tuoppi kiitos


Nii vittu ihme urpoja ku lukee ensin kuus vuotta psykologiaa ja sit tekee psykiatrin töitä vuosia eikä tajuu kysyy sulta et miten potilaat parannetaan *toktok*

Varsinki potilaat yleensä viel itse tietää parhaiten et mikä auttaa!

VAI MITÄ!



Antti hei, älä nyt viitti olla Internet.
ezzy

Posts: 8,060

#208 • • ezzy Droid-pappa

Ana-5000, 22.2.2006 22:35:
---
ezzy, 22.2.2006 17:16:
tuttu hiipi kans kallonkutistajalle masennuksen takia ja olivat heti syöttämässä tabuja. varsin avuliasta touhua sekin lääkefirmojen talutusnuorassa eläminen ja "auttaminen", kun kaipais vaan juttukaveria *toktok*

---


Nii vittu ihme urpoja ku lukee ensin kuus vuotta psykologiaa ja sit tekee psykiatrin töitä vuosia eikä tajuu kysyy sulta et miten potilaat parannetaan *toktok*

Varsinki potilaat yleensä viel itse tietää parhaiten et mikä auttaa!

VAI MITÄ!



Aye.

Lääkkeillä ei varmaan pahemmin hoideta syytä, vain seurauksia.

ja tuntuu kurjalta kyseisen tapauksen takia.
Avernian

Posts: 7,451

#209 • • Avernian Kerettiläinen
[OT, ehkä]

Osuma, 22.2.2006 22:32:
saa tavoitteita ja uusia kavereita esim.?
eli vähän kuin uusi harrastus mitä voi tehdä kavereiden kanssa jne.



Henk. koht. kyllästyin peliin kohtuu nopeasti. Muitten ihmisten kanssa juoksemista jaksoin vielä vähemmän, kun siitä ei mitään hyötyä ollut (muuta kuin instanceissa, mutta niissä nyt on vähän turha käydä ennen kuin level >55, IMHO). Ennemminkin haittaa, kun tarvitsi huolehtia muitten tarpeista ja kuunnella vineemistä ja sai vielä vähemmän expaakin...
Että ei se sinänsä sosiaalisuuten kannusta ennen kuin on jaksanut panostaa pitkään siihen yksin.

Siinäkin vaiheessa kun sosiaalisuuteen on tarvetta, suurin osa äänessä olevista pelaajista on nillittäviä esiteinejä, joista ei saa kauheasti innostusta mennä tapaamaan oikeita ihmisiä. *vink* Nettikommunikaatiokaan ei ole lähellekään sama asia kuin oikea. Ei juurikaan valmista "oikeaan elämään", siis.

--
Liian totta ollakseen hyvä.

Let's get ready to ruuuumblee! *sydän*

Aziz Combat Fighter

Posts: 6,592

#210 • • Aziz Combat Fighter

ezzy, 22.2.2006 22:40:
Aye.

Lääkkeillä ei varmaan pahemmin hoideta syytä, vain seurauksia.

ja tuntuu kurjalta kyseisen tapauksen takia.



No, jos masennuksen ongelma on neurokemiallinen, niin lääkkeillähän voidaan hoitaa just sitä syytä. Kliinisen depression hoidossa mun käsittääkseni lääkkeillä saadaan aika hyviä tuloksia. Sun viestistäs vaan kaiku sellanen tyypillinen länsimaisen mukafilosofinen ote et "miks pitää olla niin kylmää lääketiedettä ku rakkauskin auttais", mihin vedotaan hirveen usein kun puhutaan mielen sairauksista. Jos sit taas ongelmana on ennemminki joku kavereiden puute tai vastaava, niin ei lääkäri siinä osaa auttaa.

Varsinki näissä threadeissa ihmiset usein heittäytyy sairaasti masentuneen rooliin ajattelematta ollenkaan mikä ero on oikeasti depressoituneella ihmisellä ja sellasella, jolla on vaan nyt vähän nihkee olo ku elämä ei ookkaan pelkkää juhlaa ja rai rai lal lal laa. Eipä ne toisaalta lääkkeitä tarvitse, mut psykiatri varmaan ammattitaidollaan osaa erottaa oikeasti masentuneen ihmisen tällasesta.

Anyway, mä pistäisin itte kyl rahani likoon sen puolesta, et kaverilles pillereitä määränny ihminen osaa hommansa paremmin kuin sinä, ja muutenkin tollanen "urpot vaan ei tajuu"-asenne spesifisiä tieteenaloja kohtaan on häkellyttävän naiivi.
domi

Posts: 7,069

#211 • • Edited domi Työn sankari.
Henkilökohtaisesti mä oon sitä vastaan et heti ensiksi lykätään lääkkeitä kouraan ku mennään vähän lääkärille et "voisin olla masentunut". Mun mielestä ja omasta kokemuksesta terapiakäynnit parantaa paljon tehokkaammin vaikean masennuksen kuin lääkkeet. Itsellä ollut yksi lääkekuuri, joka kavereiden mielestä muutti persoonallisuutta niin pahasti, että silloin itse otin periaatteeksi etten tuu ikinä lääkkeitä syömään, ainakaan ilman osastolle menoa.

Mut en kyseenalaista lääkkeiden tehoa, tai auttamiskykyä, enkä myöskään psykiatrien ammattitaitoa.Meitä on moneen junaan. Täällä päin vain sattuu olemaan sen tyylisiä lääkäreitä, jotka ensisijaisesti haluaisivat potilaan toimivan lääkefirman mannekiinina kuin normaalina potilaana.

Oma äitini on tästä "mannekiiniroolista" hyvä esimerkki. Puolitoista vuotta lääkkeitä, neljä kertaa sinä aikana sairaalaan yliannoksista, eikä käyntien välillä mitään lääkityksien vaihtoja tai lieventämisiä, kun potilaalla huomattu taipumukset. Lääkejakson jälkeen aloin ite selvittää asiaa ja sain vaihdettua toisen paikkakunnan vierailevan lääkärin, ja nyt puolen vuoden terapian jälkeen, todella paljon paremmassa kunnossa.

Mut edelleen, tää on vain mun mielipide. Tokihan ne voi jollain auttaa ja hyvä niin. Itse oon todennut nuo terapiakäynnit paremmaksi kuin hevoskuurit.
ezzy

Posts: 8,060

#212 • • ezzy Droid-pappa

Ana-5000, 22.2.2006 23:55:
---
Anyway, mä pistäisin itte kyl rahani likoon sen puolesta, et kaverilles pillereitä määränny ihminen osaa hommansa paremmin kuin sinä, ja muutenkin tollanen "urpot vaan ei tajuu"-asenne spesifisiä tieteenaloja kohtaan on häkellyttävän naiivi.



Puhut asiaa. Ei mulla muuta. Jaoin kokemuksen ja vitutuksen aiheen. Tarkoituksena ei ollut laukoa totuuksia tai parantaa maailmaa.
Avatar
#213 • • ALIEN Guest

Avernian, 22.2.2006 22:47:
[OT, ehkä]
Siinäkin vaiheessa kun sosiaalisuuteen on tarvetta, suurin osa äänessä olevista pelaajista on nillittäviä esiteinejä, joista ei saa kauheasti innostusta mennä tapaamaan oikeita ihmisiä. *vink* Nettikommunikaatiokaan ei ole lähellekään sama asia kuin oikea. Ei juurikaan valmista "oikeaan elämään", siis.



Meidän killan keski-ikä on siinä 22-24 vaiheilla suomalaisia ja ruotsalaisia enimmäkseen ja kyllä sielä nauraa saa. Ens kesällä splattailee ja mökille :D
Aziz Combat Fighter

Posts: 6,592

#214 • • Aziz Combat Fighter

ezzy, 23.2.2006 00:10:
---
Ana-5000, 22.2.2006 23:55:
---
Anyway, mä pistäisin itte kyl rahani likoon sen puolesta, et kaverilles pillereitä määränny ihminen osaa hommansa paremmin kuin sinä, ja muutenkin tollanen "urpot vaan ei tajuu"-asenne spesifisiä tieteenaloja kohtaan on häkellyttävän naiivi.

---


Puhut asiaa. Ei mulla muuta. Jaoin kokemuksen ja vitutuksen aiheen. Tarkoituksena ei ollut laukoa totuuksia tai parantaa maailmaa.



Nojoo, ehkä mä reagoin vähän herkästi... Oon itse seurannu vierestä kun läheinen taistelee depressiota vastaan, ja siin on tullu vastaan aika paljon totuuksia siitä sairaudesta. Yksi niistä on se, että osa hoitoa on lääkkeet, osa terapiaa.

Usein vaan tulee sellanen fiilis et jokanen kylänmies luulee osaavansa kaikkien muiden ammatit paremmin kun ne itte. Ja tää koskee joka ammattia, ei vaan lääkäreitä. Ainaki tuomioistuimista tiedetään heti kun ne tekee virheitä eikä yhtään hävetä sanoa kun itte tietää tietty yhen lehtiartikkelin perustella paremmin.

Mut, ite syyllistyn kyl ihan samaan joskus.

Pleh.
Pouhou

Posts: 28

#215 • • Pouhou
Itse oli tässä juuri 1,5 kuukautta psykiatrisella osastolla hoidossa keskivaikean masennuksen takia. Nyt olen ollut kotosalla pari viikkoa ja pikkuhiljaa alkaa taas elämä näyttää hyvältä, mutta se toipuminen ei tosissaan käy nopeasti *uuh*

--
Oma veri kääntyy vastaan.

rainy

Posts: 208

#216 • • rainy
Tässä sitä taas ollaan. Kuvittelee että kun nukkuu yön yli että asiat alkais näyttää vähän valosammilta, mut niin ei tänä aamuna enää käyny.

Jotenkin tää olotila enteili tuloaan jo monta viikkoa aikaisemmin, mutta sen aina toivoi menevän ohi. Tänään se päivä sitten tuli kun piti lopettaa itelleen valehteleminen ja todeta ettei kykene ehkä ihan kaikkeen tällä hetkellä. Taidan ottaa pienen timeoutin tässä vaiheessa ja vajota jonnekin omiin maailmoihin muutamiks viikoiks ja rauhottua. Apua olen kuitenkin tajunnut hakea. En halua olla niin luuseri että lakkaisin yrittämästä. Mä en suostu enää vajoamaan alemmas.
Alley Cat

Posts: 489

#217 • • Alley Cat Jedi Master
Tänään kävin lääkärillä ja hän aikoi kirjoittaa lähetteen psykoterapiaan, koska kolmessa kuukaudessa on kokeiltu kahta lääkettä, eikä kumpikaan ole auttanut. Toisaalta on helpottunut olo, koska minäkuvani on niin vääristynyt, että itse en pysty sitä korjaamaan. Toisaalta tuntuu, että joudun terapiaan ja tunnen itseni vielä entistäkin sairaammaksi. Vaikka hyvä asiahan se vaan on, että saan apua ja pääsen terapiaan. Ehkä ne vuosien saatossa syntyneet solmut lopultakin aukeaa tuolta mielen syövereistä. *uuh*

--
You see madness, as you know, is like gravity. All it takes is a little... push.
-Joker-

Avernian

Posts: 7,451

#218 • • Avernian Kerettiläinen

Alley Cat, 14.3.2006 22:33:
pääsen terapiaan. --- ne vuosien saatossa syntyneet solmut lopultakin aukeaa tuolta mielen syövereistä.



*näyttää peukkua* Hienoa.

--
Liian totta ollakseen hyvä.

Let's get ready to ruuuumblee! *sydän*

Fresia

Posts: 764

#219 • • Fresia vähän outo

Alley Cat, 14.3.2006 22:33:
Tänään kävin lääkärillä ja hän aikoi kirjoittaa lähetteen psykoterapiaan, koska kolmessa kuukaudessa on kokeiltu kahta lääkettä, eikä kumpikaan ole auttanut. Toisaalta on helpottunut olo, koska minäkuvani on niin vääristynyt, että itse en pysty sitä korjaamaan. Toisaalta tuntuu, että joudun terapiaan ja tunnen itseni vielä entistäkin sairaammaksi. Vaikka hyvä asiahan se vaan on, että saan apua ja pääsen terapiaan. Ehkä ne vuosien saatossa syntyneet solmut lopultakin aukeaa tuolta mielen syövereistä. *uuh*



Eipä niillä pelkillä lääkkeillä kokonaan moni parannu. Hyvä, että pääset terapiaan *joo* Vaik se vaatii voimia ja sitoutumista, kuulemma kannattaa. Itse pitäis tässä etsiä terapeuttia, oon vaan vähän saamaton soittelemaan (osa mun ongelmaa...) ja kyselemään tutustumisaikoja *justjoo*. Mulle oli shokki kuulla oma diagnoosi ja se, että tarvitsen psykoterapiaa ehkä pidemmänkin ajan. Mut siinä huomas sen, miten pihalla oonkin itsestäni, vaik täysin päinvastaista oon luullut...

Mut voimia sulle, kyllä asiat järjestyy *hali*

--
Rumpua ja bassoa kiitos.

Beats *sydän*

Amuck

Posts: 2,396

#220 • • Amuck dub-i-dub
Ihmetyttää miten naiivisti jotkut voivat suhtautua masennukseen.
"Mene vaikka kavereiden kanssa jonnekin"
"Hanki joku harrastus"
Entä jos tuntuu siltä, ettei enää ole mitään kavereita kun niihin ei ole jaksanut pitää yhteyttä, että ne on karkoittanut luotaan omalla käytöksellään?
:D Harrastuksen aloittaminen on täysin absurdi ajatus. Pitäisi ottaa selvää mitä olisi tarjolla ja ajaa autolla tapahtumapaikalle. Autokin on niin kaukana tuolla parkkipaikalla. Sitä ennen pitäisi laittaa ulkovaatteet päälle ja pakata kassi - itse asiassa pyjamakin pitäisi vaihtaa päivävaatteisiin. Ja miksi, jonkun harrastuksen vuoksi? Kiinnostaa ihan liikaa. Kunhan nyt tuon koulunkin saisi huolehdittua.
Tiedän, himaan yksin jääminen on varmasti pahinta, mitä siinä tilanteessa voi tehdä. Tiedän, ja silti en tee mitään.

"Jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä masentunut. Kaikilla on joskus huonoja päiviä."
On varmasti kaikilla huonoja päiviä. Masentuneella ei vaan ole huonoja päiviä, on vaan tasaisien kurjia harmaita päiviä loppumattomana jonona.

superpete, 23.8.2002 11:26:
Tämän lisäksi masentuneisuus voi johtua paljon siitä, että kaikilla on aina mukamas kiire, Silti on epäselvää se, että mihin on kiire. Siitä syntyy stressi ja tulee näitä kuuluisia loppuunpalamisia. Ei vaan osata ottaa omaa aikaa ja rentoutua.


Tai sitten siitä, että ei ole mitään tekemistä. Työttömänä on varmasti helppo masentua, kun päiviä ei saa täytettyä ja omanarvontunto laskee.

Mullakin on kaikki niin HYVIN. On opiskelupaikka, auto, ihana perhe, terveys, rahaa sen verran ettei nälkää tarvitse nähdä, kesätyöpaikka tiedossa. Mulla ei ole mitään SYYTÄ olla siipi maassa.

Mikä mun päässäni on vikana? Miksi mitättömätkin esteet tuntuvat niin valtavilta?

Syyllisyys. En saa töitäni tehtyä. Miksen muka saa, kun olen ennenkin saanut? Tekisin vaan, ei ole iso homma! Tekisin edes jotain pientä, tiskaisin tiskit! Olen vaan laiska.
Komennan itseäni lopettamaan tuon itsesäälissä kierimisen. Pitääkö olla niin huomionkipeä. "Mun masennukseni on parempaa kuin muiden." Ihan samanlainen vaikutus kun muiden ihmisten piristymiskehotuksilla.

"Kuuntele jotain piristävää musiikkia." :D Joo-o, hyvä, iloinen musiikki muistuttaa vaan niistä ajoista kun oli hauskaa, tulee vaan epätoivoisempi olo.

Medusa, 1.2.2005 01:00:
Onneksi tanssi tuo sentään vähän iloa elämääni ja sen jälkeen maailma hymyilee taas pari päivää.


Totta on, että mulla on hauskaa kun pääsen tanssimaan. Monet tässä threadissa on muuten sanonut samaa. :) En muuta haluaisikaan tehdä kuin olla bileissä. Harmi vaan että bileillä on huonotkin puolensa; jos jopa onnistun olemaan kerrankin selvinpäin, vuorokausirytmi on kuitenkin taas päin persettä (eipä toki, pieni hinta tuo on muutaman tunnin onnellisuudesta).

Mä kyllä juon ihan liikaa. Ei varmaankaan auta.

Ihmeellistä miten paljon mä nukun. Siis nukun, en vaan makaa sängyssä. Toki, sen lisäksi herättyäni makaan iankaiken sängyssä, yrittäen päästä ylös.

Itsetunto. Miten musta on tullut näin tyhmä. Ja laiska. Mä en varmasti saa koulutustani vastaavaa työtä syksyllä, kun en ole jaksanut hakea haastavampia kesätöitä vaan menen jo kolmatta kertaa samoihin hommiin. Enkä varmasti osaisikaan, mutta se on myös paskan kouluni vika. Nykyään mulla ei ole enää mitään mielenkiintoista sanottavaa, en enää jaksa seurata politiikkaa ja maailman tapahtumia, mulla ei ole enää mielipiteitä. Ja jos laihtuisin vuoden aikana lihomani 8 kiloa, olisin paljon onnellisempi. Sitten mulla olisi varmaan poikaystäväkin.

Onneksi mua ei sentään pelota julkiset tilanteet.

Harkitsin tosissani itsemurhaa joskus 16-vuotiaana - myöhemmin olen vasta ymmärtänyt kuinka pahassa jamassa silloin olin, aina siihen asti että sain viimein voimia jättää kusipäisen jätkäkaverini. Eihän itsari tietenkään ole mikään ratkaisu, nyt jo tiedän että maailmassa on niin monta ihanaa asiaa joiden takia kannattaa sinnitellä, mutta tarpeeksi masentunut ihminen ei sitä muista. Tai ei tiedä, en minäkään tiennyt 16-vuotiaana miten hienoa elämä voi olla.

Mä yritän. Mä yritän innostua bileistä, pulkkamäestä, uudesta levystä, auringonpaisteesta. Näen kaikissa ihmisissä jotain hyvää. Olen todella kiitollinen aina kun ystäväni raahaavat mut kaupungille tai minne vaan mukanaan, tai kun joku jaksaa jutella kanssani vaikka irkissä. On positiivinen elämänasenne juu. Kaikki vaan tuntuu niin ohuelta. Jotkut valittavat, että kaamos vituttaa, laskujen maksu vituttaa, elämä vituttaa. Vituttaisikin. Tuntuisi edes joltain. Mieluummin itkisin siksi että olen aidosti surullinen kuin haahuilisin ympäriinsä kuin mikäkin tunnevammainen zombie.

Vittu mä olen aina niin iloinen ja pirteä. Näyttäkää mulle valokuva jossa en naura.
En kai mä nyt ala ihmisille murjottamaan ja parkumaan omia asioitani.

Äh, mun piti kirjoittaa vaan pari yleistä pointtia masennuksesta, ei sen näin henkilökohtaiseksi pitänyt mennä. Tulipa avauduttua. Kiitos ja anteeksi. Ihanaa mikä itsesäälitopic muutenkin. x) Ja jumalauta jos jengi nyt alkaa varoa sanomisiaan ja käytöstään mun seurassani, siitähän vasta friikki olo tulisikin.

En mä oikeasti ole masentunut. Mun pitää vaan päästä pois Turusta.

Eilen oli paha päivä, vaikka yritin elää kuin normaalit ihmiset, oli vain vastaankäymisiä. Kuljin koululla terveydenhoitajan oven ohi hiukan epävarmasti, josko uskaltaisin käydä avautumassa, kysymässä jonkinlaista neuvoa... ovessa oli lappu "ASIOINTIAIKA ENNEN KLO 11", joten jäi menemättä. Mitä mä siellä edes sanoisin? "En jaksa." - "Niin mitä et jaksa?" - "En mittä." - "No haluaisitko lähetteen psykologille?" - "Tuskinpa tuo on tarpeen. Antaa olla."


Kummallista ajatella, että vain 10 kuukautta sitten olin niin onnellinen kuin ihminen vaan voi olla.

--
Pyhä on sekä pohjattoman syvää että pohjattoman hauskaa. Jos totuutesi ei saa sinua nauramaan, kyseinen totuus saattaa olla perseestä.
-Aukikco