masennus...

Kysympä nyt täältä, kun täällä on kuitenkin asiasta tietäviä ihmisiä. Miten sossu maksaa noi lääkekulut? Mä sain just täks kuuks sossurahat, 12,xx . Miks noin vähän, jos pelkästään yhen reseptin lääkkeet makso 46e? Eikö sillon ois pitäny tulla se 46e? Mä käsitän kyl, et täks kuuks tulee muuten huonosti rahaa, kun veronpalautukset laskettiin tähän kuuhun. Luulin silti et kuitissa oleva summa tulee jotenkin automaattisesti, koska se on lääkekuluja.

Osaisko joku vastata?

onni3mk, 19.1.2007 13:06:
Kysympä nyt täältä, kun täällä on kuitenkin asiasta tietäviä ihmisiä. Miten sossu maksaa noi lääkekulut? Mä sain just täks kuuks sossurahat, 12,xx . Miks noin vähän, jos pelkästään yhen reseptin lääkkeet makso 46e? Eikö sillon ois pitäny tulla se 46e? Mä käsitän kyl, et täks kuuks tulee muuten huonosti rahaa, kun veronpalautukset laskettiin tähän kuuhun. Luulin silti et kuitissa oleva summa tulee jotenkin automaattisesti, koska se on lääkekuluja.

Osaisko joku vastata?

Ne tekee siellä normilaskelman. Eli laskevat sun tulot ja menot ja niiden erotuksen. Sun tapauksessa erotus (tulot - menot) on ilmeisesti tuo 12,xx euroa.

Tarkista päätöksestä ovatko laskeneet sairauskulut menoiksi. Sen pitäisi näkyä siinä päätöksessä.

En osaa paremmin selittää. Tässä huono esimerkki:

Perheen nettotulot : Veronpalautus --- 200e
Asumistuki --- 200e
YHT: 400e

Perheen menot : Normin mukaiset menot (yksin asuva) 366,24e
Vuokra --- 300 e
Lääkekulut --- 50 e
YHT : 716.24 e

Normierotus: 716.24 e - 400 e = 316.24 e


Eli tälläisessä tapauksessa henkilö saisi tuon erotuksen, joka on 316 e.
(toivottavasti nyt meni esimerkki suht oikein ja summat ovat tietysti kuvitteellisia)

Loyal, 17.1.2007 20:21:
Toi mun kaveri ei ollut yhtään itsetuhoinen. Niin kuin sanoin, se oli vahinko. on sitä ennekin pelattu, mut leikillään ja säännöillä et vain kerran painetaan liipasinta ja sit pyöräytetää uudestaa. Kaveri oli vaan niin sekasi ollu et oli painanu sen 3 kertaa...

Eikö ole tullut mieleen, että kaveri paineli sen kolmannen kerran menemään, koska kahdella ensimmäisellä ei lykästänyt? Lisäkysymyksinä voisi heittää, että kuka kehari oikein antaa masentuneelle ihmiselle ladatun aseen käteen (oletan näin, koska joku on tiennyt kertoa, että liipasinta vedettiin kolmesti) ja että tarkoittaako tuo "leikillään" nyt sitten mitä? Oliko aseessa aina kovat piipussa? Jos kyllä, niin eikö tuollaisia vajakkileikkejä leikkiessä pitäisi olla valmis hyväksymään se, että kuolon korjatessa on pitkälti saanut sen mitä on tilannut?

Ei millään pahalla, ei vain riitä oikein ymmärrys noin älyvapaaseen toimintaan. Niin ja hei, jos joku kuolee aitoa venäläistä rulettia pelatessa niin se ei ole mikään vahinko.

onni3mk, 18.1.2007 08:07:
---
Jasmeister, 18.1.2007 02:41:
---

Eikä niitä ihmisiä voi moittia siitä. Eipä muakaan kiinnosta pätkän vertaa. Paitsi joskus.

Katkeroituuko sitä väistämättä?

Ei. En ole katkeroitunut. Tuo asia pitää vain hyväksyä. Depiksessä tosin ei ole kovin helppoa olla ymmärtäväinen muiden kylmää käytöstä kohtaan. Eihän toisilta ihmisiltä voi muutenkaan vaatia kovin monia asioita.

No niin.. jos nyt sitten sais unta or something.
Tenoxia taskussa ja puolet vahvemmat masennuslääkkeet samaten.
Perkele kun ei sitten vaan tiedä että onko mulla mahdollisuus ton ryhmäterapian jälkeen mennä psykoterapiaan vai ei
Lääkärini lupas jutella psykologini kanssa jatkotoimenpiteistä ja kahden viikon päästä on sitten puhelinaika lekurilleni.

On tää melekosen väsyttävää... pidemmän päälle...

On loppu! o/

Mä oon lukenu koko topikin läpi ehkä pariinkin kertaan, muutamia hirmuhyviä pointteja, jotka sai mun silmiä vähän avautumaan.

Nyt uskallanki nähtävästi postata jotain :)

Ite oon aina ollu hirveen ilonen ja pirtee, ja semmonen et, pakko olla paras ja vahva.
Jotenki stressi ja kaikki kasaantu ja kasaantu jatkuvasti, mut en mä välittäny mitään, koska mähän olin paras ja vahva.

Jossain vaiheessa elämä heittiki sitte kuperkeikkaa, ja tuli totaalinen stoppi kaikelle.

Mä oon viimeset kaks kuukautta istunu kotona, tekemättä oikeestaan mitään, jopa tiskaaminenkin on vaikeeta. En oon pystyny käymään koulussa, taino, kävin mä yhen kerran.

Kavereiden näkeminen sujuu hyvin, oon valmis lähtemään dokaamaan ja muuta semmosta, mut mikään ns. arkipäivänen asia ei sitte multa onnistukkaan.

Ajattelin et, "noh mun mieliala on vähän maassa" ja et pääsisin kyl normaalirytmiin takaisin sormia napsauttamalla, sitte ku mulla ois energiaa. Olin kokoajan sitä mieltä et, kyllä se tästä vielä. Joka päivä kun en päässy kouluun ajattelin et "huomenna sitte" ja kauhee tsemppi päällä.

Nyt tässä vaiheessa, ku päässä pyörii itsetuhosia ajatuksia, enkä enään oikein tunne mitään, niinkun mitään kohtaan, en välitä mistään, tiedän että jos en käy koulussa ni mun tulot tippuu, ja asutaan vielä hoasin kämpässä, että mitäs sitte käy koulun kanssa. Ajatus siitä, et pitäis mennä työharjotteluun neljäks päiväks korvaamaan vanhoja poissaoloja pelottaa ja ahdistaa, tuntuu et tukehtuu.

Mä pidän kaiken tän mun sisällä, eikä oikeestaan mun ystävistä melkeen kukaan tiedä? Ehkä ne tiedää ja varmaan aavistaa, ei ne nyt hölmöjä ole. Paitsi no, yks ystävä hämmästy ku avauduin, ja sitten se sano että "oot aina niin pirtee kun nähään" , nii. No se on aikamoinen taito, en mä nyt halua että ihmiset alkaa käyttäytymään mun seurassa eritavalla.

Oon yrittäny päästä koulun psykologille, mut ei se oo niin helppoa. Sillä on kahen viikon välein aikoja ja sitten mä en kuitenkaan saa aikaseks mentyä sinne. Tänään mä kuitenkin otin itteäni niskasta kiinni, ja lähetin kuraattorille tekstiviestin, että sopisko jos tulisin huomenna.

Mä oon koittanu kovasti huutaa et tarviin apua, mut samanaikasesti mä vakuuttelen ihmisille et kaikki on hyvin. Ja sitten mä ajattelen katkerana ja säälittävänä et miks mua ei kukaan auta.
Vaikka tiedän, et ois paljon ihmisiä valmiina auttamaan mua, jos mä vaan sanoisin kunnolla, että mä tarviin apua. Mutta en mä halua, mä yritän vieläkin uskotella itelleni, et tää menee ohi sormia napsauttamalla, vielä jossain vaiheessa. Enkä mä sinänsä enään edes välitä ite, että mihin tää vie, tai ehkä mä vähän. En tiedä.

Lähetin opettajallekkin avautumismailin, jonka jälkeen tuli muuten ihana vastaus mutta, "vaikeuksien yli selviää", ja sit mä vaan ajattelin et, ei se tajuu et mun koko elämä on se vaikeus. Ei ne asiat jotka teki siitä vaikeeta.

Näin kuitenkin, avautuminen. Katotaan näenkö sitä kuraattoria huomenna, silt ois parasta löytyä aikaa, nyt kun multa löytyy pienesti tsemppia :/

on kyl niin tuttu sana tuo masennus... ite sairastanu jo 6vuotta ja loppua ei näy ja mul on paniikkihäiriö masennuksen lisäks ni ei hyvin mee.. mut oon jo hyväksyny tosiasian ja oppinu jotenkuten elämään tuon tiedon kanssa.. kait tää elämä näyttää ajan kanssa mitä tuleva tuo..

Nyt masentaa...
Aikaisempaan kirjoitukseeni vuodelta 2005 voisin todeta että kylläh, pääsin masennuksesta poiskin. Ehkä suurimmaksi osaksi oikeiden lääkkeiden avulla, mutta mitkä tietenkään ei ole kaikki kaikessa. Paljon myös otti itseltä uskaltaa tehdä asioita ja repästä. Samoja lääkkeitä vieläkin syön ja silti on ahdistava olla. Vuonna 2006 löysin niin paljon vain ihania ihmisiä ja sain toteutettua yhden unelmistani ja intohimostani. Nyt pitäisi jaksaa ottaa itseään niskasta kiinni ja ehkä jatkaa sitä intohimoaan tai löytää uudelleen jokin tärkeä asia mistä pitää kiinni. Tällä hetkellä olo kuitenkin on enimmääkseen se, että ei jaksa himasta lähteä pois ja nukuttaa koko ajan. En tiedä mitään kivempaa tällä hetkellä kuin nukkuminen. Kaikki muu tuntuu raskaalta. Mutta silti olen ainakin yhdestä asiasta tyytyväinen verrattuna aikaisempaan. Depersonalisaatio ja kaikki muut oudot ja häröt pikku kuulohäiriöt sun muut harhaiset paniikkitilat ovat kadonneet. Luulisin että seroquel on tähän avainsana. Paniikkikohtauksia voi tulla vielä, mutta ei niin vahvoina kuin joskus. Nyt on "vain" se perus ahdistus & masennus.

Epailija, 19.1.2007 15:37:
---
Loyal, 17.1.2007 20:21:
Toi mun kaveri ei ollut yhtään itsetuhoinen. Niin kuin sanoin, se oli vahinko. on sitä ennekin pelattu, mut leikillään ja säännöillä et vain kerran painetaan liipasinta ja sit pyöräytetää uudestaa. Kaveri oli vaan niin sekasi ollu et oli painanu sen 3 kertaa...

---


Eikö ole tullut mieleen, että kaveri paineli sen kolmannen kerran menemään, koska kahdella ensimmäisellä ei lykästänyt? Lisäkysymyksinä voisi heittää, että kuka kehari oikein antaa masentuneelle ihmiselle ladatun aseen käteen (oletan näin, koska joku on tiennyt kertoa, että liipasinta vedettiin kolmesti) ja että tarkoittaako tuo "leikillään" nyt sitten mitä? Oliko aseessa aina kovat piipussa? Jos kyllä, niin eikö tuollaisia vajakkileikkejä leikkiessä pitäisi olla valmis hyväksymään se, että kuolon korjatessa on pitkälti saanut sen mitä on tilannut?

Ei millään pahalla, ei vain riitä oikein ymmärrys noin älyvapaaseen toimintaan. Niin ja hei, jos joku kuolee aitoa venäläistä rulettia pelatessa niin se ei ole mikään vahinko.

joo ei toi kyy kovin fiksulta kuulosta.. pyöräytettiin uudestaan tai ei ni todennäköistä on et joka 6 pyöräytyksellä tulee päävoitto? et ei tota kyl kovin usein kannata pelata.. eikä toi oikeen vahingolta kuullosta..

Medusa, 25.1.2007 13:01:
Luulisin että seroquel on tähän avainsana. Paniikkikohtauksia voi tulla vielä, mutta ei niin vahvoina kuin joskus. Nyt on "vain" se perus ahdistus & masennus.

mä iteki syön seroquelleja ja ne näyttää auttavan jokseenki hyvin munki kohalla mutta paniikkihäiriö on viel taustalla :(.. oon huono puhuu asioista näin yleisesti (tarkoitan mun syviä tuntemuksia ja niitä on liian paljon)... Toivottavasti tää elämä luistaa joku päivä..

Ainakin jompikumpi Aspergerista tai bipolaarisuudesta, hyvällä tuurilla molemmat. Vois se elämä joskus vähän helpompaakin olla, tosin maniakaudet on kyllä ihan luksuksia silloin harvoin kun niitä tulee.

Riku, 27.1.2007 02:59:
Ainakin jompikumpi Aspergerista tai bipolaarisuudesta, hyvällä tuurilla molemmat. Vois se elämä joskus vähän helpompaakin olla, tosin maniakaudet on kyllä ihan luksuksia silloin harvoin kun niitä tulee.

Oiskohan jollakin sellanen versio, josta toi masennus puuttuu kokonaan... Toisaalta kun tietää kuinka paljon mania muistuttaa stimulanttipäissään oloa, niin jotkut laskuthan siitäkin on tultava.

Asperger ja bipolaari härö osuu usein samaan osoitteeseen. Muistaisin näin lukeneeni siis.

Riku, 27.1.2007 02:59:
Ainakin jompikumpi Aspergerista tai bipolaarisuudesta, hyvällä tuurilla molemmat. Vois se elämä joskus vähän helpompaakin olla, tosin maniakaudet on kyllä ihan luksuksia silloin harvoin kun niitä tulee.

Tarkoitatko hypomaniaa vai ihan "kunnon" maniaa?

Kyllä toi hypomania tavallaan tuntuu "hyvältä". Seuraukset ei sitten niin hyvältä tunnukkaan. Noh tuleepahan kouluhommat tehtyä innolla ja asunto kiiltää.. kaikki rahat meneekin sitten viinaan ja myöhemmin saa hävetä silmät päästään ylisosiaalisuutta ym. Kyllä on monet pitäneet mua todella ärsyttävänä ja ylimielisenä akkana, kun eivät ole mun sairaudesta/hypomaniasta tienneet.

Mulla on hypomaniaa ainoastaan silloin, jos syön masennuslääkkeitä. Tästä ja monesta muusta syystä en niitä syö. Mulle toi hypo ei nimittäin ole yhtään luksusta, päinvastoin.

satumetsä, 27.1.2007 11:35:
Tarkoitatko hypomaniaa vai ihan "kunnon" maniaa?

Ei se kauhean usein kunnon maniaksi kiihdy, tosin toissakesänä taisi tulla sellainen kunnon kolmen päivän valvontaputki, ja energiaa riitti vaikka mihin. Ihan kivaa vaihtelua jatkuvaan väsymykseen, sinänsä.

Jasmeister, 27.1.2007 03:17:

Oiskohan jollakin sellanen versio, josta toi masennus puuttuu kokonaan... Toisaalta kun tietää kuinka paljon mania muistuttaa stimulanttipäissään oloa, niin jotkut laskuthan siitäkin on tultava.

Asperger ja bipolaari härö osuu usein samaan osoitteeseen. Muistaisin näin lukeneeni siis.

Mun käsittääkseni kaksisuuntainen mielialahäiriö tarkoittaa nimen omaan sitä, että siinä esiintyy sekä masennusta että hypomaniaa tai maniaa.


Toisaalta tossa alla sanotaan "Pelkät toistuvat hypomania- tai maniajaksot luokitetaan kaksisuuntaisiin mielialahäiriöihin (F31.8)."
Että ota sitten selvää .

F31 Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Häiriössä esiintyy kaksi tai useampia jaksoja, joiden aikana mieliala ja toiminnallisuuden taso ovat merkittävästi häiriintyneet. Toisinaan mieliala on kohonnut ja tarmo ja toimeliaisuus lisääntyneet (hypomania ja mania), toisinaan mieliala on laskenut ja tarmo ja toimeliaisuus vähentyneet (masennus). Pelkät toistuvat hypomania- tai maniajaksot luokitetaan kaksisuuntaisiin mielialahäiriöihin (F31.8).

Riku, 27.1.2007 12:13:
Ei se kauhean usein kunnon maniaksi kiihdy, tosin toissakesänä taisi tulla sellainen kunnon kolmen päivän valvontaputki, ja energiaa riitti vaikka mihin. Ihan kivaa vaihtelua jatkuvaan väsymykseen, sinänsä.

Psykoottinen mania voisi olla aika vaarallinen ja ehkä ei niin kiva. Että hyvä, jos lievempänä pysyy.

satumetsä, 27.1.2007 12:30:
---
Jasmeister, 27.1.2007 03:17:

---


Mun käsittääkseni kaksisuuntainen mielialahäiriö tarkoittaa nimen omaan sitä, että siinä esiintyy sekä masennusta että hypomaniaa tai maniaa.


Toisaalta tossa alla sanotaan "Pelkät toistuvat hypomania- tai maniajaksot luokitetaan kaksisuuntaisiin mielialahäiriöihin (F31.8)."
Että ota sitten selvää .

F31 Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Häiriössä esiintyy kaksi tai useampia jaksoja, joiden aikana mieliala ja toiminnallisuuden taso ovat merkittävästi häiriintyneet. Toisinaan mieliala on kohonnut ja tarmo ja toimeliaisuus lisääntyneet (hypomania ja mania), toisinaan mieliala on laskenut ja tarmo ja toimeliaisuus vähentyneet (masennus). Pelkät toistuvat hypomania- tai maniajaksot luokitetaan kaksisuuntaisiin mielialahäiriöihin (F31.8).

No ainakin tässä kakkostyypissä hypomaniaa ei välttämättä osaa tunnistaa ainakaan ennen diagnoosia ja asiaan perehtymistä. Itse siis sain ko. diagnoosin sukuanamneesin ja masennuksen perusteella.

Kyllähän sielä joissain kriteereissä edellytetään ainakin yhtä hypomaniajaksoa, mutta siinä voi vierähtää vuosi jos toinenkin kun sitä ruetaan odottamaan, ellei sitten hoideta rankasti yksisuuntaisena ja provosoida lääkkeillä pienet maniat, mikä puolestaan on kovin huonoa hoitoa. Eli kyllä sitä bipolaariksi voidaan sanoa vain yhden suuntaisten oireiden perusteella käytännössäkin. Tai toisin ilmaistuna voidaan tehdä oletus, että hypomaniaa on todennäköisesti ollut, vaikka sitä ei voida varmistaa mitenkään. Ei niihin tasaaviin kuole (ellei rupea omatoimisesti ottamaan satakertaisia litiumannoksia).

Haha! Mä sain diagnoosin! Määrittämätön masennus Eikä ees asteluokitusta, jes.

Ja taas lääkkeet kehiin, ehinhän mä kuukauden niitä ilman jo olla.

Jasmeister, 27.1.2007 13:25:

No ainakin tässä kakkostyypissä hypomaniaa ei välttämättä osaa tunnistaa ainakaan ennen diagnoosia ja asiaan perehtymistä. Itse siis sain ko. diagnoosin sukuanamneesin ja masennuksen perusteella.

Mä sain tuon diagnoosin oikeastaan vasta sitten, kun olin itse perehtynyt asiaan. Aiemmin vaan ihmettelin, että mikäs hitto mulla on, ku joskus menee liian lujaa ja välillä puolestaan masentaa tajuttomasti.

Ilman masennuslääkkeitä, en olisi välttämättä koskaan saanut tietää, että mulla on kaksisuuntainen. Masennuslääke nimittäin sai aikaan tuon hypomanian. Luulin silloin aluksi, kun ahdistus ja jännittäminen katosi (joista olen kärsinyt teinistä asti), että olen oikeasti sellainen ylisosiaalinen juoppo... Se olikin sitten hypomaniaa, enkä ole oikeasti ylisosiaalinen, enkä äärettömän itsevarma, enkä myöskään alkoholisti tms.