Epailija:
Niin tosiaan. Kaverillani ei ollut juuri mitään positiivista sanottavaa tästä sokeria koskevasta tietoiskusta, vaan vertasi tekstiä Anna-lehden artikkeleihin. Toisaalta todettiin myös, että asiasta olisi parempi kysyä joltain sokeriaineenvaihduntaan erikoistuneelta lääkäriltä.
Ohessa pienet ja vähän isommat korjaukset ja huomautukset ja kommentit (enemmän tai vähemmän suoria lainauksia).
Ai ei mitään hyvää sanottavaa vaikka asiasisältö
oli pääsääntösesti oikein?
Mut lähdekritiikin
osalta erinomainen suoritus, suhtautuisivatpa
kaikki kaikkeen informaatioon yhtä kriittisesti - olipa
kyse sitten minusta, Anna-lehdestä tai
tutusta lääkäristä (lääketieteen opiskelijasta?)
Tres:
Valitettavasti insuliini itse ei häviä elimistöstä samaan
tahtiin kuin sinne keinotekoisesti ja suurina määrinä
imeytetty glukoosi, vaan se häviää elimistöstä
huomattavasti hitaammin. Tämä johtaa tilaan,
jossa jäljelle jäävä insuliini hävittää glukoosia
enemmän kuin sitä ehtii elimistöön imeytymään,
ja keskushermostolle tärkeää glukoosia ei enää
yksinkertaisesti ole verenkierrossa (hypoglykemia)
---
Epailija:
Mahdoton tilanne, sillä elävällä henkilöllä on aina hieman sokeria veressä. Hypoglykemia tarkoittaa, että verensokeri on normaalia pienempi.
Totta. 'ei yksinkertaisesti ole verenkierrossa' oli
liioittelua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö
vajetta syntyisi.
Tres:
Tämä käynnistää elimistössä uuden reaktion, jossa
elimistö toisaalta pyrkii hajottamaan glysogeeniä
---
Epailija:
Kirjoitusvirhe, mutta korjataan silti: glykogeenia.
Tottis, käytin tässä kohtaa lähteenä englanninkielistä tekstiä
jossa 'glycogen' on toki glykogeeni, ei glysogeeni, tämän
virheen pyrin korjaamaan huomattuani sen jälkikäteen
mutta tuo unohtui.
Tres:
mm. lihaksista ja maksasta, ja toisaalta
yrittää synteettisesti saada glukoosia elimistössä
olevista proteiineista. Käytännössä henkilön alkaa
tehdä mieli lisää sokeria.
---
Proteiineja aletaan käyttää energiaksi (glukoosiksi) vasta sitten, kun maksan glykogeenivarat on kulutettu loppuun. Normaalisti maksan glykogeenivaroilla pärjätään aterioiden välisten aikojen yli. Lisäksi jos nimenomaan sokeria alkaa tehdä mieli, niin se on ylempien kognitiivisten toimintojen syytä. Alhainen verensokeripitoisuus on yksi niistä tekijöistä, joka indusoi nälkää, mutta nälkä ei valikoi ravintoa.
Kyse olikin tilanteesta, jossa sokeria on nautittu
annostus joka ylittää 'normaalin aterian' sisältämät
määrät. Siinä olet (tai tuttavasi on) oikeassa, että
varsinainen makeannälkä on osin kognitiivista
perää.
Tres:
Täten runsaasti sokeria sisältävä ruokavalio
rappeuttaa elimistön kykyä imeyttää glukoosia,
---
Epailija:
Imeyttää? Minne ja mistä?
Eikö tämä ilmennyt jo asiayhteydestä?
Nautitusta ravinnosta verenkiertoon, luonnollisesti.
Tres:
insuliinin tuotanto kasvaa heikentäen entisestään
glukoosivarantoja,
Epailija:
Ei pidä paikkaansa. Insuliini on ainoa tiedetty tekijä (ihmisessä), joka varastoi glukoosia elimistöön. Kyseessä on siis anabolinen (varantoja lisäävä) hormoni, jonka tuotannon lisääntyminen ei siis heikennä glukoosivarantoja.
Olin siis ilmeisesti yksiselitteisen väärässä tässä.
Epailija:
Tämä voi pitää paikkansa, tai olla pitämättä. Luultavasti viimeistään tässä vaiheessa pitäisi soittaa sille sokeriaineenvaihdunnan asiantuntijalle... Bottom line näyttäisi kuitenkin olevan seuraava: Normaalilla terveellä henkilöllä ei ole aihetta huoleen, ainakaan jos sokerimäärät pysyvät edes jossain määrin järkevissä rajoissa.
Bottom line: 'jossain määrin järkevät rajat' ovat luonnollisesti
juuri se, joista nyt oli kyse, ja siitä miten ne ovat länsimaisessa
kulutusyhteiskunnassa nähdäkseni ylittyneet. Seuraavaksi
voitkin kysyä jatkokysymyksinä tuttavaltasi, mitä hän
pitää 'järkevänä määränä' ja onko suomalaisten vuosittain
keskimäärin nauttima 60 kiloa sokeria 'järkevä määrä'
(saati amerikkalaisten 120 kiloa). Kysy samalla, miten
suurien sokerimäärien nauttiminen vaikuttaa diabeteksen
kehittymiseen, tai miten sokeripiikit elimistössä vaikuttavat
adrenaliinin määrään verenkierrossa, ja miten tämä puolestaan
vaikuttaa stressitasoon.
Kysymyksiä. kysymyksiä