Baaritiski viime perjantai-iltana. Jätkä alkaa huutelemaan Jägermeisteria heti tiskille päästyään, sanon kaksi kertaa kauniisti, että herra odottaa nyt vuoroaan vain ja kolmannen kerran sit vähemmän kauniisti. Menee joten kuten kaaliin. Pääsen asiakkaan luo, selitän palvelleeni kaikki häntä ensin olleet janoiset ja toivotan hyvää iltaa, mitä saisi olla?
"Kymmenen vodkabatterya."
Teen drinkit, tyyppi juttelee parin neidin kanssa, katselee välillä työskentelyäni ja ilmeisesti itseään vastapäisestä peilistä. Nostan juomat tarjottimelle tiskille. Ilmoitan hinnan olkaa hyvä. Tyyppi poimii täysin epäloogisessa järjestyksessä tarjottimelta viisi lasia ja ilmoittaa huolivansa ja maksavansa vain nämä puolet koska viidessä lasissa ei ole lainkaan vodkaa, vain batteryä. Kysyn perusteluita.
"Sen näkee väristä että noissa on ja noissa ei."
Kaadan pari senttiä vodkaa lasiin ja kysyn minkä väristä se on. Väritöntä kuulemma. Mutta silti hän tietää että laitoin vain puoleen paukuista viinaa. Poket ja päällikkö paikalle. Tilanteen selvittelyä. Pomo tarjoutuu menemään tarkistamaan valvontakameran nauhalta tilanteen. Asiakas on tähän tyytyväinen. Pomo käy ja palaa, kaikkiin laseihin on laitettu asiaankuuluvat ainekset. Ei käykään, asiakas haluaa nähdä nauhan. Pomo selittää, ettei häntä voida viedä toimistoon, koska se ei ole anniskelualuetta ja asiakas on humalassa. Asiakkaalle annetaan mahdollisuus hoitaa asia valitsemallaan tavalla, maksaa ja jatkaa biletystä tai ulos. Kuulemme jos jonkinlaista palautetta, tyyppiä aletaan heittämään pihalle. Kysyn vielä loppuun pidellen kahta lasia kummassa on vodkaa ja kummassa ei.
"Mä en sano enää mitään."
Ihanaa, miten ääliöt jotka luulee Visa Electronistaan liikoja kyseenalaistaa sit mun rehellisyyden ja ammattitaidon. Sit oli vodubatteryy kirjaimellisesti muille jakaa