piilevä kipinä lähti, kun kuulin ala-asteen lopussa ensimmäistä kertaa scooterin firen. oli vain pakko saada se cd, missä tuo biisi oli. toivoin sitä joululahjaksi. oikean levyn sijasta - eli "age of loven" - sijasta sainkin vahingossa vanhemman cd:n. levy oli "wicked", ja niiden suosituimpien hittien seasta löytyi yllättäen sellaisia biisejä, jotka eivät olleetkaan niin "massaa": ei ihmeellisiä schwarzeneggeriltä kuulostavia vokaaleja tai feikattuja hurrauksia. huomasin, että coldwater canyonia kuunnellessani ajatusmaailmani laukkasi jonnekin aivan muualle. kipinä jäi, musiikkimaku muuttui.
yläasteella räppi oli "se juttu". olin vielä varsin fanaattinen hoppari (ja kun katselen tämän päivän suomiräppiskeneä, niin se ei ole mielestäni lähelläkään sitä aitoa fiilistä kun vipellettiin räkiksinä fubut, hilfigerit ja seductionit päällä :) räppi vaikutti vahvasti vielä lukion ekan vuoden alussa, kunnes duunikaveri rupesi huudattamaan minulle työvuoroissa polkkaa (proteuksen vanhempia miksauksia), ja kiinnostus syttyi uudelleen. ei kuitenkaan heti niin vahvasti, kuin olisi voinut luulla, mutta jokin siinä vaan rupesi kiinnostamaan. lukion aikana tuli myös muita vaikutteita, esim. kaikenasteiset metallit (erityisesti nu metal: korn, limpparit, linkin park jne.), popit yms. mutta konemusiikki houkutti niin pirusti, waretin muutaman setin ja rallatin niitä loputtomasti
kulttuuri itsessään oli minulle täysin vieras aina vuoteen 04 asti, kunnes vuotta aikaisemmin (ja myös pari vuotta minua pidempään musiikkia varsin aktiivisesti kuunnellut) bileisiin eksynyt ystäväni sanoi minulle, että "nyt ukko p*rkele lähdet mukaan". sen jälkeen olin täysin myyty ja sitten onkin tämä homma ollut valehtelematta suurin osa tämän hetkistä elämääni syöden kaikki rahani lompakosta nöyhtää myöten
vanhat musiikkimieltymykset eivät ole jääneet kuitenkaan pois. himottaisi edelleen vähän ruveta seuraamaan aktiivisemmini räbää. ei siis sitä hutsupoppi-mtv-50nigga-paskaa. tarkoitan sitä kunnon tavaraa, jota ei huudateta missään massamediossa ja omaa kunnollista lyriikkaa (ei mitään "look at my hoes, i got money nigga). aika ja raha kuitenkin rajoittaa kaikelle omistautumista ja totta kai sitä pitää omistautua sille rakkaimmalle vaihtoehdolle :)
Hippo, 29.8.2005 00:19:
Yläastevuosien paras biisihän on edelleen Rank 1 - Airwave, joka lienee vieläkin se Teh Biisi minulle. 
sen jälkeen kun itsekin tämän biisin kuulin ensimmäistä kertaa, niin mikään - ei siis mikään - trancebiisi ole vaikuttanut minuun samalla tavalla <3