Vituttaa niin että sukat pyörii jaloissa...
Osastomme sihteerin sijainen *toktok*ARG että osaa olla niin tärkeää, niin tärkeää ja silti ei mitään osaa tehdä ja kitisee koko aika niskan takana
!!! Olemme sopineet osastolla, että kun olemme syömässä osaston perällä kahvihuoneessa, niin sillon olemme oikeasti tauolla, eikä meitä saa häiritä ellei oikeasti osastolla ole elvytystilanne tai jotain vastaavaa yhtä tärkeää. Ja tämän olen sihteerille joskus aikaisemmin joutunut vetämään rautalangasta, jotta tajuaisi jotain. Enkä ole edes ainoa joka joutunut asiasta "huomauttamaan" tälle kyseiselle imbesillille
... Tänään olen yrittänyt ignorata koko ihmisen kitinät ja napinat. Pysytyin jopa syömässä ollessani ihan nätisti vastaamaan hänen turhaan asiaansa. Mutta kun kolmen minuutin päästä tästä
, yleisradiosta kuuluu nimeni moneen kertaan ja pyyntö saapua kansliaan vitutuskäyräni alkoi nousemaan huippuunsa*toktok*. Kiltisiti, mutten yhtään hymyillen, menen kansliaan, jossa asia on, että potilaan saa hakea heräämöstä. Huomautan, että olemme sopineet, että kun olemme syömässä niin olemme sitten syömässä. Sihteeri vain sanoo, etteihän hän voi tietää milloin hoitajat ovat syömässä ja milloin eivät. Töksäytän kiristyneellä äänen sävyllä, että hetki sittenhän minut siellä näit... *kissatappelu*GRRR.... ja painelen takaisin syömään. Viiden minuutin päästä tämä pikku apina
suvaitsee tulla samaan aikaan keittämään kahvia ja kitisemään minulle siitä ettei hän voi tietää ja että osastolla on aina ennen tehty näin ja noin, vaikkei ole ikinä tehty lähellekään niinkuin hän väittää...
Ääntäni jo hieman korottaen oikaisen hänen puheensa ja luojan kiitos paikalla on muitakin niin saan sekä taustatuki huutosakin, että hillittyä lähinnä sanallista antiani. Olisi menaan voinut ärräpäät lennellä jos olisimme olleet kahden. Ja minä kun oikeasti olen hillitty ja ystävällinen ihminen. Yleensä puren hammastani ja annan kitinöiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta nyt oli sytytyslanka jo niin lyhkäsellä, et räjähdys oli lähellä...
Mutta onneksi täällä voi kitistä ja napista turhaumat pihalle, niin ei tarvitse työkavereita kuormittaa...
No joo... en tiedä auttoko nyt tämäkään. Nyt ottaa päähän
toi toinen työkaveri joka tuli tohon viereen. Sillä kun on ärsyttävä tapa ajatella ääneen ärsyttävällä natisevalla äänellään. No nyt kirjoitan tätä, et ei sinänsä kovin vaativaa, mutta yritäppä keskittyä johonkin tärkeään hoitosuunnitelmaan tai lähetteen kirjoittamiseen kun toinen narisee ääneen korvan juuressa. Eikä auta vaikka pyytää olemaan hiljaa... Joskus tää pää räjähtää kyllä kappaleisiinsa ennen ku kerkeen kissaa sanoa...