+ Se, et tajuaa, et on asunu täällä jo muutamaa päivää vaille viis kuukautta ja ihmiset joita luuli ystävikseen ei oo käyny ees kylässä kattoos kämppää vaikka on kutsuttu sata kertaa. Joo joo, vitusti on matkaa, kumma kyllä että sinne suuntaan liikenne kuulkee aina ongelmitta. Ja et yhteyttä otetaan vaan sillon ku omassa elämässä on joku ongelma, et päästään siitä valittamaan.
Se, että sä et oo vieläkään järjestäny oikeita
tupareita
Mut noin muuten ei ärsytä kyllä mikään,
elämä on varsin mukavaa.
+ Se, et tajuaa, et on asunu täällä jo muutamaa päivää vaille viis kuukautta ja ihmiset joita luuli ystävikseen ei oo käyny ees kylässä kattoos kämppää vaikka on kutsuttu sata kertaa. Joo joo, vitusti on matkaa, kumma kyllä että sinne suuntaan liikenne kuulkee aina ongelmitta. Ja et yhteyttä otetaan vaan sillon ku omassa elämässä on joku ongelma, et päästään siitä valittamaan.
---
Se, että sä et oo vieläkään järjestäny oikeita
tupareita
Zapa, 26.10.2005 10:17:
näissä tilanteissa sitä just huomaa, kuka on se tosiystävä ja kuka vaan on niitä tyyppejä ketkä on yhteydessä siinä vaiheessa kun heidän hyväksi pitäisi tehdä jotain. oon antanut olla tämmöset "frendit" omassa rauhassa koska kaveruus perustuu molemminpuoliseen vuorovaikutukseen ja siihen, että molemmat tekee toisille hyvää eikä vain yksisuuntaisesti toinen.
Itte ainakin nään ystävyyden eri tavalla, enkä niin toi on käyny noin monta kertaa ja toi on käyny noin monta kertaa kylässä. esim yksi mun ystäväpariskunta asuu tässä muutaman kilsan päässä ja oon käyny siellä ehkä pari kertaa niinkuin he täällä. Silti ollaan hyviä ystäviä. Tai sitten ihan niinkin hassu juttu yksi parhaista ystävistäni Elli jonka oon tuntenu jo monia vuosia niin en ole koskaan käyny hänen kotonaan ja hänellä on sentään ollu avainkin tähän asuntoo. et jos ystävyys mitataan kuinka monta kertaa on käyny jonku luona niin huh huh.
Se miten mä mittaan ystävyyden on että ei miten monta kertaa käy jonkun luona tai monta kertaa puhuu puhelimessa jonku kanssa vaan se että se toinen ymmärtää sua ja hyväksyy sut juuri sellaisena kuin olet kaikkineen vikoinesi ja päähänpinttymisiesi kanssa. Se nauraa sun kanssa maailmalle ja ottaa kädestä kiinni tuntuu pahalle. Se antaa sulle tilaa hengittää jos ahistaa ja jos tahdot olla yksin niin se ei loukkaannu vaan ymmärtää. Vaikka sä et olisi sen kanssa päivittäin tekemisissä niin silti hänellä on erikoispaikka sun sydämessä ja kun te kohtaatte niin voi sitä riemuu..
UnityF, 26.10.2005 11:25:
--- Zapa, 26.10.2005 10:17:
näissä tilanteissa sitä just huomaa, kuka on se tosiystävä ja kuka vaan on niitä tyyppejä ketkä on yhteydessä siinä vaiheessa kun heidän hyväksi pitäisi tehdä jotain. oon antanut olla tämmöset "frendit" omassa rauhassa koska kaveruus perustuu molemminpuoliseen vuorovaikutukseen ja siihen, että molemmat tekee toisille hyvää eikä vain yksisuuntaisesti toinen.
---
Itte ainakin nään ystävyyden eri tavalla, enkä niin toi on käyny noin monta kertaa ja toi on käyny noin monta kertaa kylässä. esim yksi mun ystäväpariskunta asuu tässä muutaman kilsan päässä ja oon käyny siellä ehkä pari kertaa niinkuin he täällä. Silti ollaan hyviä ystäviä. Tai sitten ihan niinkin hassu juttu yksi parhaista ystävistäni Elli jonka oon tuntenu jo monia vuosia niin en ole koskaan käyny hänen kotonaan ja hänellä on sentään ollu avainkin tähän asuntoo. et jos ystävyys mitataan kuinka monta kertaa on käyny jonku luona niin huh huh.
Se miten mä mittaan ystävyyden on että ei miten monta kertaa käy jonkun luona tai monta kertaa puhuu puhelimessa jonku kanssa vaan se että se toinen ymmärtää sua ja hyväksyy sut juuri sellaisena kuin olet kaikkineen vikoinesi ja päähänpinttymisiesi kanssa. Se nauraa sun kanssa maailmalle ja ottaa kädestä kiinni tuntuu pahalle. Se antaa sulle tilaa hengittää jos ahistaa ja jos tahdot olla yksin niin se ei loukkaannu vaan ymmärtää. Vaikka sä et olisi sen kanssa päivittäin tekemisissä niin silti hänellä on erikoispaikka sun sydämessä ja kun te kohtaatte niin voi sitä riemuu..
juu ehkä kirjoitin huonosti, ei ystävyyttä todellakaan mitata siten, monta kertaa käy kylässä. tuo nyt oli vaan yksi esimerkki. tarkoitin yleensä ystävyydellä sitä, että se perustuu molemminpuoliseen vuorovaikutukseen eikä vain siihen, että toinen soittaa esim vain silloin kun on itsellä hätä tai tarvitsee jotain palvelusta. muina ajankohtina ei sitten näistä "tosiystävistä" ei kuulukaan mitään. se oli se pointti
Onhan se varmasti niinkin, eikä tässä nyt kukaan puhunut mistään vierailuvuorojen laskemisesta. Mut kyllä mä voin ihan suoraan sanoa, että mua vituttaa eräskin "ystävä", joka aina olettaa, että mä olen valmiina puhelimen vieressä tai auton ratissa kun toinen sitä tarvitsee, mutta ikinä asia ei mene toisin päin, kun mulla on huono päivä tai tarvitsisin seuraa. Hyvä että edes puhelimeen vastaa. Puhelimessa puhutaan silloin, kun hänellä on poikaystävä-murheita tai jotain hirveetä on tapahtunu. Koskaan ei soiteta kysyäkseen, et no mitäs sulle kuuluu.
Se, että työnantaja tai oikeestaan entinen työnantaja
haluaa viedä mut syömään, kun lopetin työt sen puljussa.
Ihan kaunis ajatus, ei siinä mitää, mut:
- Ärsyttää tuo loskasää, joudun kävelee bussille kilsan
- Ärsyttää ettei ole täällä mitään kenkiä, jotka pitäis yhtään vettä
- Ärsyttä, ettei ole bussikortissa kautta enää, koska muutan kohta pois
- Ärsyttää, etten tiedä minne mennään syömään
(haluisin tietää, koska olen ehkä maailman nirsoin ihminen)
- Ärsyttää jo valmiiksi, ettei mulla ole kuitenkaan mitään puhumista
n. 60 vuotiaan työnantaja tädin kanssa.
- Ärsyttää, että mukana on luultavasti myös toinen n. 60 vuotias täti työpaikalta
JA NYT ÄRSYTTÄÄ, et se soitti just ja sanoi, et ei oo pakko mennäkään tänään
ja lupauduin silti menee, kun en halunnu jättää asiaa roikkumaan. (Koska mun on
pakko nähdä se vielä joka tapauksessa erinäisitä syistä.)
Eniten ärsyttää, etten osannu kiemurrella itseäni ulos koko tilanteesta, et tuun
vaikka nopeesti joku päivä vaan pyörähtää työpaikalla.
Tällä hetkellä varmaan kaikkein eniten se et tulee talvi*eiei*.. Jo nyt on kylmä ja mulla on toppatakki päällä, entäs sit ku ulkona on joku parikymmentä astetta pakkasta?!? Ja nyt alkaa just ne ihanat loskakelit ku sukat ja kengät on aina märät ja housun lahkeet ja....
(clip)Koskaan ei soiteta kysyäkseen, et no mitäs sulle kuuluu.
Joo, sama juttu paikallisten "ystävien" kanssa, soitetaan sitten kun niiden eteen pitäisi tehdä jotain kuten kuskata pitkin Lohjaa viikonloppuisin kun itse ovat siinä kunnossa etteivät kykene liikkumaan aasta beehen mutta ei koskaan soitella ja kerrota että voi tulla jonnekkin esim. etkobileisiin hengaamaan (ehkä senkin takia että en juurikaan juo vaikka ei se minun seurasta sen huonompaa tee). Ja eikä Kuopio-Juankoski-aikaiset kaveritkaan pidä yhteyttä ellei itse kysele miten niillä menee... ...niin että pistä mulle sun puhelinnumero ni minä kyllä joku ilta yllätän ja soitan ja kysyn mitä sulle kuuluu vaikkei koskaan olla tavattukkaan. ..niin ja millonkas sä pidät sen Helsinki-kierroksen?