Zapa, 26.10.2005 10:17:
näissä tilanteissa sitä just huomaa, kuka on se tosiystävä ja kuka vaan on niitä tyyppejä ketkä on yhteydessä siinä vaiheessa kun heidän hyväksi pitäisi tehdä jotain. oon antanut olla tämmöset "frendit" omassa rauhassa koska kaveruus perustuu molemminpuoliseen vuorovaikutukseen ja siihen, että molemmat tekee toisille hyvää eikä vain yksisuuntaisesti toinen.
Itte ainakin nään ystävyyden eri tavalla, enkä niin toi on käyny noin monta kertaa ja toi on käyny noin monta kertaa kylässä. esim yksi mun ystäväpariskunta asuu tässä muutaman kilsan päässä ja oon käyny siellä ehkä pari kertaa niinkuin he täällä. Silti ollaan hyviä ystäviä. Tai sitten ihan niinkin hassu juttu yksi parhaista ystävistäni Elli jonka oon tuntenu jo monia vuosia niin en ole koskaan käyny hänen kotonaan ja hänellä on sentään ollu avainkin tähän asuntoo. et jos ystävyys mitataan kuinka monta kertaa on käyny jonku luona niin huh huh.
Se miten mä mittaan ystävyyden on että ei miten monta kertaa käy jonkun luona tai monta kertaa puhuu puhelimessa jonku kanssa vaan se että se toinen ymmärtää sua ja hyväksyy sut juuri sellaisena kuin olet kaikkineen vikoinesi ja päähänpinttymisiesi kanssa. Se nauraa sun kanssa maailmalle ja ottaa kädestä kiinni tuntuu pahalle. Se antaa sulle tilaa hengittää jos ahistaa ja jos tahdot olla yksin niin se ei loukkaannu vaan ymmärtää. Vaikka sä et olisi sen kanssa päivittäin tekemisissä niin silti hänellä on erikoispaikka sun sydämessä ja kun te kohtaatte niin voi sitä riemuu..