Menee jonkin aikaa kyllä haavoja nuoleskellen, vaan en silti mitään vaihtais pois. Ihanaa kun sai olla hetken niin onnellinen ja kyllä se oli sen arvoista.
Elämä on välillä ihanaa. Sen kyllä muistaa taas jonkin aikaa.
19,912 posts, 996 pages, 8,099,217 views
jaywink, 2.4.2006 18:05:
tää häipyy
Kuukunen, 2.4.2006 18:15:
Mä olen tehnyt merkittävän havainnon tällä sinkkukaudella. Muistelen saman toimineen myös edellisellä ainakin. Mä itken huomattavasti vähemmän sinkkuna kuin suhteessa. Tarkoittaako tämä sitä että olen keskimääräistä onnellisempi sinkkuna? Vai sitä että sinkkuna on vähemmän tunnekuohuja kuin suhteessa ollessa?
Fresia, 3.4.2006 13:26:
Ekaa kertaa viime lauantaina eron jälkeen (josta n. 1,5kk) nautin ulkona olemisesta täysillä Viime syksynä samoihin aikoihin itkin aina eksän perään ja kirosin elämääni. Ja sitä jatkui pari kuukautta, kunnes alettiin uudestaa säätämään Mä selviän tästä sittenkin Asiaa auttaa se, että eksä on parin sadan kilometrin päässä, eikä pidetä kuin maililla yhteyttä silloin tällöin...
Hih, oli kyl niin kivaa mennä ja riehua pitkästä aikaa ilman omantunnon tuskia tai hirveää ikävää!
Jazmine, 3.4.2006 13:33:
---
Fresia, 3.4.2006 13:26:
---
---
Ihanaaa!
Toi fiilis on ihan mielettömäm mahtava!
Odotan että se tulis kohta itellekkin
Katotaan nyt, kuinka tänä lauantaina käy..
sapeli, 3.4.2006 19:36:
Tämäpä outoa, en tiedä haluaisinko edes täältä pois jos tilaisuus tulisi Mitä suhteella olisi tarjota mitä en jo saa ja mitä tarvisin?
Epailija, 4.4.2006 15:59:
---
sapeli, 3.4.2006 19:36:
Tämäpä outoa, en tiedä haluaisinko edes täältä pois jos tilaisuus tulisi Mitä suhteella olisi tarjota mitä en jo saa ja mitä tarvisin?
---
Rakkautta? En tiedä sinusta, mutta en minä ainakaan rakasta ystäviäni, perhettäni tai ketään muutakaan samalla tavalla kuin rakastaisin naista, jonka kanssa jakaisin elämäni.
Epailija, 4.4.2006 15:59:
Rakkautta? En tiedä sinusta, mutta en minä ainakaan rakasta ystäviäni, perhettäni tai ketään muutakaan samalla tavalla kuin rakastaisin naista, jonka kanssa jakaisin elämäni.
P.S. +5? Come on! Where's your ambition?
sapeli, 4.4.2006 16:08:
Juu, pointti, mutta toisaalta voisi kysyä onko rakkaudella ja rakkaudella eroa? Toki sillä on eroa miten ne tuodaan esille ja millä tavalla niitä pystyy ilmaisemaan, mutta epäilen hiukan että suuri osa siitä mitä ihmiset käsittävät romanttiseksi rakkaudeksi on sitä euforista tunnetta kun ego saa vihdoin tunteen siitä että se on täydellisesti hyväksytty ja haluttu juuri sellaisena kuin se on, ja että joku ihminen asettaa sen kaikkien muiden edelle.
Ja tuo taas on sinänsä turha illuusio, vaikkakin täysin inhimillinen.
Epailija, 4.4.2006 17:32:
Ehkä homman juju onkin tuossa kaikkien muiden edelle asettamisessa
sapeli, 4.4.2006 22:27:
Eli tulkitsenko nyt oikein että se suhteen erikoislaatuisuus tulee siitä että itse tietoisesti valitsee yhden ihmisen jonka asettaa elämänsä tärkeimmäksi ihmiseksi ja jonka kanssa jakaa about kaiken? (Ja joka tietenkin tekee saman sinun suhteesi.)
Onhan tuokin tietenkin hienoa ja tärkeää, mutta tuosta mielestäni seuraa varsin herkästi riippuvuus siitä toisesta ihmisestä, josta taas seuraa mustasukkaisuutta ja pelkoa toisen menettämisestä, joista taas seuraa kaikenlaisia epäilyksiä ja pelkoja - ja tämä kaikki mielestäni vähentää sitä puhdasta, vilpitöntä, ehdotonta välittämistä.
Jos minulla on 5 rakasta ystävää joista kunkin kanssa jaan suuren osan elämästäni, omasta vapaasta tahdostani, ja hyväksyn sen vaihtoehdon että kuka tahansa heistä saattaa jonkin elämänmuutoksen myötä kadota elämästäni, koen että se välittäminen mitä välillämme on on vähintään yhtä tärkeää ja puhdasta.
Oikeastaan ainoa ero mitä todella näen syvän ystävyyden ja suhteen suhteen välillä on seksi.
Epailija, 4.4.2006 23:00:
Tietoisesti omasta halustaan. Eikös tuolla "mitä rakkaus on?"-topic:ssa sellaista ajatusta heitelty ilmaan, että rakkautta on päätös rakastaa. Mielestäni se on selkeä osatotuus ja se on yksi tapa millä parisuhteessa oleva rakkaus voi hyvinkin erota ystävysten välisestä rakkaudesta.
Ei se minusta välittämistä vähennä (tuskaa kyllä). Ehkä päin vastoin jopa. Jos ei pelkää toisen menettämistä yhtään, niin saattaa hyvinkin alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä. Tällöin parisuhteen hoitoa tulee helposti laiminlyödyksi. Hyvätkään parisuhteet eivät kestä loputtomiin, jos niiden eteen ei tee työtä.
Välittäminen ja luottaminen eivät kyllä mielestäni ole mitenkään selkeästi linkitettyjä. Ihmiset eivät juuri ole luottamuksen arvoisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö heistä tulisi silti välitettyä.
Onko se tosiaan yhtä voimakasta?
Mutta olisiko seksi ystävän kanssa samanlaista kuin seksi "oman rakkaan" kanssa?
sapeli, 4.4.2006 23:12:
Olen siis päättänyt rakastaa heitä; miten se eroaa suhteessa tehtävästä samasta päätöksestä?
Ehkä ihmistä ei enää tarvitse elämäänsä jos suhde ei luonnistu omalla painollaan.
Luoko se tiiviys myös sen intohimon ja ne perhoset vatsaan? Tarviiko ihminen niitä tuntemuksia? Voiko niitä olla ilman riippuvuutta toisesta?
Epailija, 5.4.2006 11:29:
Uskoisin, että hyvin harva suhde elää kovin pitkään vain omalla painollaan. Huonoja kausia tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin ja jos ei silloin ole valmis näkemään vähän vaivaa, saattaa suhde loppua siihen. Toisaalta jos taas ei lopu, niin suhteen laatu saattaa huonontua. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi järkevää elää suhteessa, jonka ylläpito vaatii jatkuvaa niska limassa vääntämistä.
Liian helpolla ei kuitenkaan kannata aina luovuttaa. Suhteella saattaa olla ties kuinka paljon annettavaa vielä niiden huonojen kausienkin jälkeen ja niiden läpi selviäminen saattaa parantaa ja vahvistaa suhdetta.
En usko, että ainakaan pelkkä tiiviys. Eikös noita tuntemuksia monesti ole selvästi ennen kuin suhde muuttuu tiiviiksi?
Tarve taas on subjektiivista. Useimmat todennäköisesti nauttivat näistä tunteista suuresti, mutta pystyvät kyllä elämään ilmankin. Riippuvuudesta on paha sanoa. Jos joku ihminen on jollain tavalla tärkeä, niin eikö silloin jo ole jollain tavalla riippuvainen tästä?