SINKKULUUKKU

19,912 posts, 996 pages, 8,167,350 views

Hurjimus

Posts: 188

#8681 • • Hurjimus Team Yökukkujat
Tulipa sitten taas koettua miten sitä tullaan ryminällä alas takas tänne. *igor*
Menee jonkin aikaa kyllä haavoja nuoleskellen, vaan en silti mitään vaihtais pois. Ihanaa kun sai olla hetken niin onnellinen ja kyllä se oli sen arvoista.

Elämä on välillä ihanaa. Sen kyllä muistaa taas jonkin aikaa. *plur*

--
Nullum magnum ingeniae sine mixtura dementiae fuit.

Encoder

Posts: 310

#8682 • • Encoder Kofeinisti
Voi pettymysten pettymys. Taas kävi perinteiset: sitä menee juttelemaan kivan näköisen tytön kanssa, puhuu sen kanssa muutaman tunnin, tulee ihan hyvin juttuun sen kanssa ja se vaikuttaa ihan kiinnostuneelta. Kuitenkin sitten 10 min ennen paikan sulkemista jostain tyhjästä ilmestyy sen poikaystävä tai muu säätö (mistä tietenkään ei maininnut) ja jonka matkaan tyttö lähtee ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Siinä taas sai ihmetellä sitä, kuinka nopeasti asiat muuttuvatkaan.

P*$%+leen p¤#!½lettä *senkin*

--
Mikään ei ole varmempaa kuin epävarma.

Kuukunen

Posts: 244

#8684 • • Kuukunen Avaruusdiskokissa!

jaywink, 2.4.2006 18:05:
tää häipyy *pihkassa**pihkassa**pihkassa*



Onneksi olkoon! *hymy* Ja mä todella tarkoitan tätä.



Mä olen tehnyt merkittävän havainnon tällä sinkkukaudella. Muistelen saman toimineen myös edellisellä ainakin. Mä itken huomattavasti vähemmän sinkkuna kuin suhteessa. Tarkoittaako tämä sitä että olen keskimääräistä onnellisempi sinkkuna? Vai sitä että sinkkuna on vähemmän tunnekuohuja kuin suhteessa ollessa?

--
Jos videopelit vaikuttaisivat käyttäytymiseen, kaikki me Pac-Mania aikonamme pelanneet liikkuisimme pimeissä huoneissa kuunnellen itseään toistavaa musiikkia ja popsien pillereitä.

Sinza

Posts: 2,227

#8685 • • Sinza

Kuukunen, 2.4.2006 18:15:
Mä olen tehnyt merkittävän havainnon tällä sinkkukaudella. Muistelen saman toimineen myös edellisellä ainakin. Mä itken huomattavasti vähemmän sinkkuna kuin suhteessa. Tarkoittaako tämä sitä että olen keskimääräistä onnellisempi sinkkuna? Vai sitä että sinkkuna on vähemmän tunnekuohuja kuin suhteessa ollessa?


Itse oon huomannut ihan saman asian. Todennäkösesti johtuu siitä, että sinkkuna on vähemmän tunnekuohuja *joo*.

Mutta tästäkin huolimatta oon paljon onnellisempi tuolla toisessa luukussa *sydän*

--
Mooi! Hyvä meininki!! Käytsä usein täällä?! *nauru*

Fresia

Posts: 764

#8686 • • Fresia vähän outo
Ekaa kertaa viime lauantaina eron jälkeen (josta n. 1,5kk) nautin ulkona olemisesta täysillä *joo* Viime syksynä samoihin aikoihin itkin aina eksän perään ja kirosin elämääni. Ja sitä jatkui pari kuukautta, kunnes alettiin uudestaa säätämään *hmph* Mä selviän tästä sittenkin *hihu* Asiaa auttaa se, että eksä on parin sadan kilometrin päässä, eikä pidetä kuin maililla yhteyttä silloin tällöin...

Hih, oli kyl niin kivaa mennä ja riehua pitkästä aikaa ilman omantunnon tuskia tai hirveää ikävää! *tirsk*

--
Rumpua ja bassoa kiitos.

Beats *sydän*

Jazmine

Posts: 1,009

#8687 • • Jazmine Pösilö

Fresia, 3.4.2006 13:26:
Ekaa kertaa viime lauantaina eron jälkeen (josta n. 1,5kk) nautin ulkona olemisesta täysillä *joo* Viime syksynä samoihin aikoihin itkin aina eksän perään ja kirosin elämääni. Ja sitä jatkui pari kuukautta, kunnes alettiin uudestaa säätämään *hmph* Mä selviän tästä sittenkin *hihu* Asiaa auttaa se, että eksä on parin sadan kilometrin päässä, eikä pidetä kuin maililla yhteyttä silloin tällöin...

Hih, oli kyl niin kivaa mennä ja riehua pitkästä aikaa ilman omantunnon tuskia tai hirveää ikävää! *tirsk*


*aplodit* *hali* Ihanaaa!
Toi fiilis on ihan mielettömäm mahtava!
Odotan että se tulis kohta itellekkin *joo*
Katotaan nyt, kuinka tänä lauantaina käy.. *hih* *vink* *pepsodent*

--
Polcca on parasta *sydän*

SimStim

Posts: 2

#8688 • • SimStim
Hyvää maanantaita itse kullekin.

Mites teidän viikonloppu meni?

Tuli käytyä kaapelilla ja kivaa oli!!!
Jalkoja kolottaa, mutta sehän kuuluu vain asiaan... Korvissa ei onneksi enää soi...

Tosin yhä sinkku, mutta harvempi bileissä yrittää ketään iskeäkkään :D
Fresia

Posts: 764

#8689 • • Fresia vähän outo

Jazmine, 3.4.2006 13:33:
---
Fresia, 3.4.2006 13:26:
---
---

*aplodit* *hali* Ihanaaa!
Toi fiilis on ihan mielettömäm mahtava!
Odotan että se tulis kohta itellekkin *joo*
Katotaan nyt, kuinka tänä lauantaina käy.. *hih* *vink* *pepsodent*



Toivottavasti tulee *joo* Ja toivotaan parasta *vink*

--
Rumpua ja bassoa kiitos.

Beats *sydän*

sapeli

Posts: 11,768

#8690 • • sapeli jokukukamikä?
Tämäpä outoa, en tiedä haluaisinko edes täältä pois jos tilaisuus tulisi *ding* Mitä suhteella olisi tarjota mitä en jo saa ja mitä tarvisin?

--
Elämä ei ole pelkkää lasten leikkiä.

Epailija

Posts: 5,636

#8691 • • Epailija Physicist, 2nd class.

sapeli, 3.4.2006 19:36:
Tämäpä outoa, en tiedä haluaisinko edes täältä pois jos tilaisuus tulisi *ding* Mitä suhteella olisi tarjota mitä en jo saa ja mitä tarvisin?



Rakkautta? En tiedä sinusta, mutta en minä ainakaan rakasta ystäviäni, perhettäni tai ketään muutakaan samalla tavalla kuin rakastaisin naista, jonka kanssa jakaisin elämäni.

P.S. +5? Come on! Where's your ambition? *hih*

--
Life is complex - it has both real and imaginary parts. -Anonymous

Avatar
#8692 • • jesus Guest

Epailija, 4.4.2006 15:59:
---
sapeli, 3.4.2006 19:36:
Tämäpä outoa, en tiedä haluaisinko edes täältä pois jos tilaisuus tulisi *ding* Mitä suhteella olisi tarjota mitä en jo saa ja mitä tarvisin?

---


Rakkautta? En tiedä sinusta, mutta en minä ainakaan rakasta ystäviäni, perhettäni tai ketään muutakaan samalla tavalla kuin rakastaisin naista, jonka kanssa jakaisin elämäni.



Molemmilla on kyllä hyvä pointti! Itsekin tullut kelailtua noita juttuja viime aikoina. Kai se kirkastuu mielessä sit joskus..
Tai sit ei *ding*
sapeli

Posts: 11,768

#8693 • • sapeli jokukukamikä?

Epailija, 4.4.2006 15:59:
Rakkautta? En tiedä sinusta, mutta en minä ainakaan rakasta ystäviäni, perhettäni tai ketään muutakaan samalla tavalla kuin rakastaisin naista, jonka kanssa jakaisin elämäni.



Juu, pointti, mutta toisaalta voisi kysyä onko rakkaudella ja rakkaudella eroa? Toki sillä on eroa miten ne tuodaan esille ja millä tavalla niitä pystyy ilmaisemaan, mutta epäilen hiukan että suuri osa siitä mitä ihmiset käsittävät romanttiseksi rakkaudeksi on sitä euforista tunnetta kun ego saa vihdoin tunteen siitä että se on täydellisesti hyväksytty ja haluttu juuri sellaisena kuin se on, ja että joku ihminen asettaa sen kaikkien muiden edelle.

Ja tuo taas on sinänsä turha illuusio, vaikkakin täysin inhimillinen.

P.S. +5? Come on! Where's your ambition? *hih*



Oikeesti oon myös Vorpal, mut se ei mahtunut mihinkään. *vink*

--
Elämä ei ole pelkkää lasten leikkiä.

Epailija

Posts: 5,636

#8694 • • Epailija Physicist, 2nd class.

sapeli, 4.4.2006 16:08:
Juu, pointti, mutta toisaalta voisi kysyä onko rakkaudella ja rakkaudella eroa? Toki sillä on eroa miten ne tuodaan esille ja millä tavalla niitä pystyy ilmaisemaan, mutta epäilen hiukan että suuri osa siitä mitä ihmiset käsittävät romanttiseksi rakkaudeksi on sitä euforista tunnetta kun ego saa vihdoin tunteen siitä että se on täydellisesti hyväksytty ja haluttu juuri sellaisena kuin se on, ja että joku ihminen asettaa sen kaikkien muiden edelle.

Ja tuo taas on sinänsä turha illuusio, vaikkakin täysin inhimillinen.



Mjaa. Itse en kyllä sinällään siihen euforiseen tunteeseen viitannut. Luulen nimittäin elämänkumppaniin kohdistuvan rakkauden olevan tuon euforiavaiheen jälkeenkin jollain tavalla erikoislaatuista. Toki elämänkumppanista tulee helposti myös oma paras ystävä, joten ehkä se ero tosiaan on hyvin häilyvä. Ehkä homman juju onkin tuossa kaikkien muiden edelle asettamisessa, eikä siis siinä että oma itsesi asetetaan muiden edelle, vaan siinä että itse haluaa asettaa toisen muiden edelle. Tai ehkä se on (jälleen kerran) yksilöllistä. Toiset rakastavat kuin ystäviään ja toiset eivät vain rakasta ystäviään.

--
Life is complex - it has both real and imaginary parts. -Anonymous

sapeli

Posts: 11,768

#8695 • • sapeli jokukukamikä?

Epailija, 4.4.2006 17:32:
Ehkä homman juju onkin tuossa kaikkien muiden edelle asettamisessa



Eli tulkitsenko nyt oikein että se suhteen erikoislaatuisuus tulee siitä että itse tietoisesti valitsee yhden ihmisen jonka asettaa elämänsä tärkeimmäksi ihmiseksi ja jonka kanssa jakaa about kaiken? (Ja joka tietenkin tekee saman sinun suhteesi.)

Onhan tuokin tietenkin hienoa ja tärkeää, mutta tuosta mielestäni seuraa varsin herkästi riippuvuus siitä toisesta ihmisestä, josta taas seuraa mustasukkaisuutta ja pelkoa toisen menettämisestä, joista taas seuraa kaikenlaisia epäilyksiä ja pelkoja - ja tämä kaikki mielestäni vähentää sitä puhdasta, vilpitöntä, ehdotonta välittämistä.

Jos minulla on 5 rakasta ystävää joista kunkin kanssa jaan suuren osan elämästäni, omasta vapaasta tahdostani, ja hyväksyn sen vaihtoehdon että kuka tahansa heistä saattaa jonkin elämänmuutoksen myötä kadota elämästäni, koen että se välittäminen mitä välillämme on on vähintään yhtä tärkeää ja puhdasta.

Oikeastaan ainoa ero mitä todella näen syvän ystävyyden ja suhteen suhteen välillä on seksi.

--
Elämä ei ole pelkkää lasten leikkiä.

Epailija

Posts: 5,636

#8696 • • Epailija Physicist, 2nd class.

sapeli, 4.4.2006 22:27:
Eli tulkitsenko nyt oikein että se suhteen erikoislaatuisuus tulee siitä että itse tietoisesti valitsee yhden ihmisen jonka asettaa elämänsä tärkeimmäksi ihmiseksi ja jonka kanssa jakaa about kaiken? (Ja joka tietenkin tekee saman sinun suhteesi.)



Tietoisesti omasta halustaan. Eikös tuolla "mitä rakkaus on?"-topic:ssa sellaista ajatusta heitelty ilmaan, että rakkautta on päätös rakastaa. Mielestäni se on selkeä osatotuus ja se on yksi tapa millä parisuhteessa oleva rakkaus voi hyvinkin erota ystävysten välisestä rakkaudesta.


Onhan tuokin tietenkin hienoa ja tärkeää, mutta tuosta mielestäni seuraa varsin herkästi riippuvuus siitä toisesta ihmisestä, josta taas seuraa mustasukkaisuutta ja pelkoa toisen menettämisestä, joista taas seuraa kaikenlaisia epäilyksiä ja pelkoja - ja tämä kaikki mielestäni vähentää sitä puhdasta, vilpitöntä, ehdotonta välittämistä.



Ei se minusta välittämistä vähennä (tuskaa kyllä). Ehkä päin vastoin jopa. Jos ei pelkää toisen menettämistä yhtään, niin saattaa hyvinkin alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä. Tällöin parisuhteen hoitoa tulee helposti laiminlyödyksi. Hyvätkään parisuhteet eivät kestä loputtomiin, jos niiden eteen ei tee työtä. Välittäminen ja luottaminen eivät kyllä mielestäni ole mitenkään selkeästi linkitettyjä. Ihmiset eivät juuri ole luottamuksen arvoisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö heistä tulisi silti välitettyä.


Jos minulla on 5 rakasta ystävää joista kunkin kanssa jaan suuren osan elämästäni, omasta vapaasta tahdostani, ja hyväksyn sen vaihtoehdon että kuka tahansa heistä saattaa jonkin elämänmuutoksen myötä kadota elämästäni, koen että se välittäminen mitä välillämme on on vähintään yhtä tärkeää ja puhdasta.



Onko se tosiaan yhtä voimakasta?


Oikeastaan ainoa ero mitä todella näen syvän ystävyyden ja suhteen suhteen välillä on seksi.



Mutta olisiko seksi ystävän kanssa samanlaista kuin seksi "oman rakkaan" kanssa?

--
Life is complex - it has both real and imaginary parts. -Anonymous

sapeli

Posts: 11,768

#8697 • • sapeli jokukukamikä?

Epailija, 4.4.2006 23:00:
Tietoisesti omasta halustaan. Eikös tuolla "mitä rakkaus on?"-topic:ssa sellaista ajatusta heitelty ilmaan, että rakkautta on päätös rakastaa. Mielestäni se on selkeä osatotuus ja se on yksi tapa millä parisuhteessa oleva rakkaus voi hyvinkin erota ystävysten välisestä rakkaudesta.



Menee kovin, kovin subjektiiviseksi - tietenkin - mutta tässä pitää tietenkin määritellä mitä rakastaminen on; itse ainakin voin sanoa rakastavani montaakin ystävääni, yksi heistä mm. eksäni, mutta kenenkään kanssa en ole suhteessa - ja ainoat erot siihen mitä näen ovat se että en aseta ketään heistä toistensa ylle, he eivät tee sitä minulle, eikä meillä ole seksisuhteita. Olen siis päättänyt rakastaa heitä; miten se eroaa suhteessa tehtävästä samasta päätöksestä?

Ei se minusta välittämistä vähennä (tuskaa kyllä). Ehkä päin vastoin jopa. Jos ei pelkää toisen menettämistä yhtään, niin saattaa hyvinkin alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä. Tällöin parisuhteen hoitoa tulee helposti laiminlyödyksi. Hyvätkään parisuhteet eivät kestä loputtomiin, jos niiden eteen ei tee työtä.



Ehkä ihmistä ei enää tarvitse elämäänsä jos suhde ei luonnistu omalla painollaan. Ehkä ihmistä tarvitsee elämäänsä vain sen takia että on aivopessyt itsensä luulemaan niin. On minulla sellaisiakin ystäviä ollut jotka pakolla koittavat vääntää ystävyyttämme samanlaiseksi kuin mitä se oli 5 tai 10 vuotta sitten, mutta olemme muuttuneet paljon siitä eivätkä asiat voi enää olla samoin.

Välittäminen ja luottaminen eivät kyllä mielestäni ole mitenkään selkeästi linkitettyjä. Ihmiset eivät juuri ole luottamuksen arvoisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö heistä tulisi silti välitettyä.



Linkki ei ehkä ole mitenkään absoluuttinen mutta silti läsnä. "Välittäminen" on ehkä hieman laimea termi, itse olen käyttänyt useammin termiä "tärkeys". Jos joku ihminen on elämässäni tärkeä, luotan myös tähän enemmän kuin niihin jotka eivät ole tärkeitä. Samoin jos luotan johonkin ihmiseen, on hän sen ansiosta minulle tärkeä. Eipä sillä, kehenkään en luota täysin, en edes itseeni.

Onko se tosiaan yhtä voimakasta?



Se (rakkaus siis) taitaa olla juuri niin voimakasta kuin sen itse antaa olla, ja aika suuri osa - imo - romanttisen rakkauden voimakkuudesta tulee sen mytologiasta, sekä siitä riippuvuudesta jonka itselleen sallii.

Mutta olisiko seksi ystävän kanssa samanlaista kuin seksi "oman rakkaan" kanssa?



Riippuu jälleen siitä miten on itselleen sen rakkauden määritellyt. Hyvä esimerkki on esim. ystäväni jonka kanssa olimme aikanaan yhdessä - kuten aiemminkin sanoin niin merkittävin ero tilanteissa on se että nyt emme aseta toisiamme muiden ystäviemme yläpuolelle; emme ole yhtä tiiviisti läsnä toistemme elämissä. Luoko se tiiviys myös sen intohimon ja ne perhoset vatsaan? Tarviiko ihminen niitä tuntemuksia? Voiko niitä olla ilman riippuvuutta toisesta?

--
Elämä ei ole pelkkää lasten leikkiä.

Epailija

Posts: 5,636

#8698 • • Epailija Physicist, 2nd class.

sapeli, 4.4.2006 23:12:
Olen siis päättänyt rakastaa heitä; miten se eroaa suhteessa tehtävästä samasta päätöksestä?



Jaa-a. Ei se välttämättä kaikkien tapauksessa eroakaan.


Ehkä ihmistä ei enää tarvitse elämäänsä jos suhde ei luonnistu omalla painollaan.



Uskoisin, että hyvin harva suhde elää kovin pitkään vain omalla painollaan. Huonoja kausia tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin ja jos ei silloin ole valmis näkemään vähän vaivaa, saattaa suhde loppua siihen. Toisaalta jos taas ei lopu, niin suhteen laatu saattaa huonontua. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi järkevää elää suhteessa, jonka ylläpito vaatii jatkuvaa niska limassa vääntämistä. Liian helpolla ei kuitenkaan kannata aina luovuttaa. Suhteella saattaa olla ties kuinka paljon annettavaa vielä niiden huonojen kausienkin jälkeen ja niiden läpi selviäminen saattaa parantaa ja vahvistaa suhdetta.


Luoko se tiiviys myös sen intohimon ja ne perhoset vatsaan? Tarviiko ihminen niitä tuntemuksia? Voiko niitä olla ilman riippuvuutta toisesta?



En usko, että ainakaan pelkkä tiiviys. Eikös noita tuntemuksia monesti ole selvästi ennen kuin suhde muuttuu tiiviiksi? Tarve taas on subjektiivista. Useimmat todennäköisesti nauttivat näistä tunteista suuresti, mutta pystyvät kyllä elämään ilmankin. Riippuvuudesta on paha sanoa. Jos joku ihminen on jollain tavalla tärkeä, niin eikö silloin jo ole jollain tavalla riippuvainen tästä?

--
Life is complex - it has both real and imaginary parts. -Anonymous

kakku111

Posts: 146

#8699 • • kakku111 pikku pioneeri
aloin tossa eilen miettimään että viihdyn täällä kyllä tosi hyvin. ei oo kiirettä pois mutta en kyllä vastaankaan laittaisi jos joku kiva poika vetäisi jalat alta *plur* saa nähdä mitä kevät tuo tullessaan *nauru*

--
Sinä kysyit:
Kuka on karoliina?

Oraakkeli vastasi:
Joku omituinen hiihtelijä.

sapeli

Posts: 11,768

#8700 • • sapeli jokukukamikä?

Epailija, 5.4.2006 11:29:
Uskoisin, että hyvin harva suhde elää kovin pitkään vain omalla painollaan. Huonoja kausia tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin ja jos ei silloin ole valmis näkemään vähän vaivaa, saattaa suhde loppua siihen. Toisaalta jos taas ei lopu, niin suhteen laatu saattaa huonontua. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi järkevää elää suhteessa, jonka ylläpito vaatii jatkuvaa niska limassa vääntämistä.



Ihmiset muuttuu ja kasvaa (toivon mukaan) ja jollei toinen ihminen kasva siinä mukana niin suhteella ei hyvin mene - ja joskus ihmiset lähtee muuttumaan eri suuntiin. Tämä näyttää olevan yleinen elämän totuus, joten on hyvä pitää mielessä että kaikkia suhteita ei ole luotu pysyviksi. (Itse asiassa aika harva on, ihmiset vaan tuppaa pelkäämään yksin jäämistä enemmän kuin sitä epätäydellisessä suhteessa pysymistä.)

Liian helpolla ei kuitenkaan kannata aina luovuttaa. Suhteella saattaa olla ties kuinka paljon annettavaa vielä niiden huonojen kausienkin jälkeen ja niiden läpi selviäminen saattaa parantaa ja vahvistaa suhdetta.



Toisaalta, maailmassa on vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja kokemuksia jotka taas ehkä menee sivu suun jos takertuu suhteeseen ja siihen toiseen ihmiseen... Siitä olen samaa mieltä että jos jotain itselleen tärkeää on löytänyt niin ei siitä liian helpolla kannata luovuttaa, mutta ei saa myöskään ummistaa silmiään siltä että elämässä on paljon muutakin hienoa koettavaa.

En usko, että ainakaan pelkkä tiiviys. Eikös noita tuntemuksia monesti ole selvästi ennen kuin suhde muuttuu tiiviiksi?



Hyvä pointti - mistähän ihastuminen johtuu? Useimmiten tämä taitaa olla ulkonäköseikka tai se "thrill" kun joku kiinnittää roimasti positiivista huomiota itseen, eli kumpikaan ei liene juuri missään tekemisissä itse rakkauden kanssa.

Tarve taas on subjektiivista. Useimmat todennäköisesti nauttivat näistä tunteista suuresti, mutta pystyvät kyllä elämään ilmankin. Riippuvuudesta on paha sanoa. Jos joku ihminen on jollain tavalla tärkeä, niin eikö silloin jo ole jollain tavalla riippuvainen tästä?



Imo, ei ole. Hyvin usein nämä kulkevat käsi kädessä, mutta eivät aina. Jos ihminen on sinut sen kanssa että toiselle voi käydä jotain tai hänen elämäntilanteensa saattaa viedä hänet pois, riippuvaisuudesta voi päästä eroon. Mutta tietenkin ihminen haluaa pitää itselleen tärkeät ja rakkaat ihmiset ja asiat elämässään, tyhmäähän muu olisi. Mutta se mitä haluaa ei aina ole se mitä tarvii.

Meneepä ympäripyöreäksi *nauru* Tässä juteltiin aiheesta ystävien kanssa pari päivää sitten ja päädyttiin siihen että elämässä on muitakin motivaattoreita kuin mielihyvä ja onnellisuus (tai ainakin vivahde-eroja). Olen myös yhä sitä mieltä että mielivaltaiset määritelmät kuten "ystävä" ja "suhde" ovat vain pahasta - kunhan kaikki osapuolet tietää missä mennään.

Minä ainakin aion jatkaa elämääni uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuen, katson mitä kaikkea mielenkiintoisia tuntemuksia nämä ihmiset herättää, nautiskella ja oppia. Ihan äkkiä en kuitenkaan usko sitoutuvani, koska se nyt lähinnä tuntuisi olevan karhunpalvelus molemmille - elämässä on liikaa hienoja asioita koettavana ja ihmisiä tutustuttavana.

--
Elämä ei ole pelkkää lasten leikkiä.