19,912 posts, 996 pages, 8,085,426 views
wiwi, 11.4.2006 11:46:
Kirjoitus
27.03.2001 Yksin ei ole hyvä olla / "Menestäjänuoren" suruvirsi
Tapasin eilen ohimennen Anttilassa ostoksilla ollessani erään parhaista ystävistäni vuosien takaa, Miinan. Se, miksi emme ole enää ystäviä, on jäänyt mulle hieman hämärän peittoon... Ehkä olen vaan ajan myötä unohtanut, mutta lukiossa ollessani hengailin kyseisen naisen kanssa ystäväpohjalta hyvinkin tiiviisti. Anyway, se on jo sitten taas toinen tarina. Kyselimme kuitenkin kohteliaasti toisiltamme yleiset "mitä kuuluut" ja onnistuin antamaan itsestäni taas oikein hyvin menestyvän nuoren miehen kuvan ja ilmeisesti herätin sillä myöskin jonkin verran närää. Kiire kun oli, niin en ehtinyt selittämään Miinalle että olen 100% varma siitä että se elää onnellisempaa elämää kuin minä vaikka raha onkin opiskeluiden takia tiukemmassa ja avomiehen kanssa varmaan toisinaan tulee kinasteltua.
Kaiken kaikkiaan ulospäin näyttänee etten voisi elämältä juuri paljon enempää pyytää, mutta väittäisin että ulkokuori pettää. Tai sitten vain olen tavattoman yleistyytymätön ja ahne jätkä? Ikää lasissa 22, lukion jälkeen en ole kouluja käynyt ja silti alla pauhaa työsuhdeauto, lompakossa polttaa firman luottokortti, tienaan kohtuullisesti, olen mainospäällikkö tai jotain, asun kivan kokoisessa kaksiossa ja vuokra on mitätön--- Kaikkea sen sellaista mitä ihmiset nyt tavoittelevat elämässä tuntuu siis olevan? Ja paskat. Elämäni on varmaankin teoreettisesti ajatellen 95% kohdallaan, mutta sen viiden puuttuvan prosentin mukana puuttuu kaikki. Se puuttuva 5% tuo leijonanosan elämänsisällöstä ja ilosta. Kyseessä on siis parisuhde.
Olen tässä miettinyt ovatkohan arvoni jotenkin pahemman sorttisesti päin helvettiä kun annan parisuhteen puuttumisen vaikuttaa näin paljon yleiseen onnellisuuteeni. Todennäköisesti, mutta kun mun mielestäni yksin ei ole hyvä olla niin yksin vaan ei sitten ole hyvä olla. Onko tervettä olla riippuvainen jostain toisesta henkilöstä tässä määrin? Ehkäpä ei, ja onnea vaan niille, jotka eivät ole pitkiä aikoja ehtineet seurustelemaan. Näin siksi, että mun teoriani mukaan se miksi nämä henkilöt ovat mun tilanteeseeni verrattavassa tilanteessa onnellisempia kuin minä, johtuu siitä että he eivät koe menettävänsä mitään. Ja miksi eivät koe? Yksinkertaisesti siksi että jos ei ole kokenut kuinka onnellinen sitä voi parhaimmillaan (...ja jopa pahimmillaan) parisuhteessa olla, niin miten sitä nyt osaisi kaivata?
Siispä; jos kerran näinkin avoimesti tiedostan kaipaavani parisuhdetta, niin yritänkö alitajuisesti kehittää sellaista jostain kaiken aikaa, kaikkialla? Pelottava skenaario. Toivottavasti en. En halua seurustella kenenkään kanssa vain seurustelun vuoksi enkä varsinkaan "paremman puutteessa." Paremman puutteessa on ilmaisu, joka tuo mieleen vain vihaa ja inhoa kaiken maailman bileliitäjiä ja muita sen sellaisia kohtaan. Haluan vain löytää jonkun, jonka kanssa maailma tuntuu siedettävämmältä, josta voi välittää ja joka vaivautuu ottamaan selville kuka oikeastaan olen. Sen tietävät harvat.
Myönnän olevani yksinäinen, mikä on sinänsä aika outoa että mulla on kuitenkin paljon ystäviä ja kavereita, jopa niin paljon etten ehdi pitämään kaikkiin heihin yhteyttä niin paljon kuin haluaisin. Yksinäisyyteni laatu ei kuitenkaan ole mitään "ei ole mulla yhtään ystävää, joten istun nurkassani ja säälin itseäni"-tyylistä vaan paremminkin sellaista jokapäiväistä. TV:stä komedioita katsoessa ei naurata, koska on tottunut nauramaan niille jonkun kanssa. Kun itkettää niin pitää itkeä yksin, eikä kukaan sano että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Sohva on iso yhdelle ja paksu untuvapeittokaan ei vie parisängystä sitä kylmyyttä, jonka muistot paremmista ajoista joilloin siinä nukkui kaksi sinne tuovat. Koti on ilman toista vain talo, jossa asutaan, mutta ei eletä.
Jone, 11.4.2006 12:09:
- paljon purnausta -
thebbo, 11.4.2006 12:49:
Kirjoitus
muZZle^, 11.4.2006 20:30:
mietiskeli ääneen
Alley Cat, 11.4.2006 20:54:
---Suurin miinuspuoli on se, että välillä puute vaivaa (arvaatte varmaan minkä puute ), mutta kyllähän sitä ilmankin elää...
Avernian, 12.4.2006 11:02:
---
Alley Cat, 11.4.2006 20:54:
---Suurin miinuspuoli on se, että välillä puute vaivaa (arvaatte varmaan minkä puute ), mutta kyllähän sitä ilmankin elää...
---
Halien puute?
wiwi, 11.4.2006 11:46:
"sinkkuilusta" (kovin keinotekoinen sana muuten, eikö sinkkuna eläminen ole kuitenkin tavallista oman elämänsä elämistä?)
Alley Cat, 12.4.2006 15:25:
No joo... Niidenkin... Ja ehkä jonkin muunkin.
muZZle^, 11.4.2006 20:30:
sinkkuluukus on siks enempi kirjotuksia ku sinkuil on enempi aikaa hengailla koneella. seurustelevat irkkaaki vähempi, ainaki noin yleisesti:) ja syy lienee se et ne sit viettää aikaa yhes puuhaillen muuta! sinkkuna kun kotona yksin oleilee ni ettii netistä sosiaalisia virikkeitä. ehkäpä. *mietiskel ääneen*
Avernian, 12.4.2006 16:16:
---
Alley Cat, 12.4.2006 15:25:
No joo... Niidenkin... Ja ehkä jonkin muunkin.
---
No et kyllä saa kuin toista nyt.