T-rex-orava:
Ei kai se yksin olo niin pelottavaa ole, vai onko? Joskus parhaimmillaanhan se on vapauttavaa.
Yksinäisyydestä on varmasti apua monissa tilanteissa, mutta toisinaan se on painostava tunne.
Sinkkuna pärjää hyvin enkä hakisi suhdetta vain sen takia, että saisi jonkun viereen nukkumaan yms. Mutta kun huomaa tosiaan olevansa täysin yksin, se on raskasta. Kai aika monet masentuvat silloin täysin, itselläni se näkyy pääasiassa unettomuutena. Niin kauan kuin pystyn pitämään itseni tekemässä jotain, ei tule ajateltua että on yksin. Tietämättömyys on ihanaa. Kuitenkin kun yrittää käydä nukkumaan, jos ei ole aivan rättiväsynyt rupeaa usein kelailemaan asioita, ja silloin huomaa taas olevansa yksin.
Ja sen ajatteleminen on kuin noidankehä. Mitä enemmän ajattelee yksinäisyyttä, sitä yksinäisempi huomaa/luulee olevansa.