T-rex-orava:
Ei kai se yksin olo niin pelottavaa ole, vai onko? Joskus parhaimmillaanhan se on vapauttavaa.
Yksinäisyydestä on varmasti apua monissa tilanteissa, mutta toisinaan se on painostava tunne.
Sinkkuna pärjää hyvin enkä hakisi suhdetta vain sen takia, että saisi jonkun viereen nukkumaan yms. Mutta kun huomaa tosiaan olevansa täysin yksin, se on raskasta. Kai aika monet masentuvat silloin täysin, itselläni se näkyy pääasiassa unettomuutena. Niin kauan kuin pystyn pitämään itseni tekemässä jotain, ei tule ajateltua että on yksin. Tietämättömyys on ihanaa. Kuitenkin kun yrittää käydä nukkumaan, jos ei ole aivan rättiväsynyt rupeaa usein kelailemaan asioita, ja silloin huomaa taas olevansa yksin.
Ja sen ajatteleminen on kuin noidankehä. Mitä enemmän ajattelee yksinäisyyttä, sitä yksinäisempi huomaa/luulee olevansa.
Täällä me suurin osa vielä ollaan.
Mut onnex on perjantai joten pääsee
ja
ja ehkä joku meistä löytää
vierestä huomen aamulla. Voi vain toivoa.
vierestä. No, what ever floats your boat. i say.

)

ja todella semmoinen ihminen jota olisin viimeksi tavoitellut ellei sattumalta oltais törmätty ja tutustuttu kaverin kautta.
Asiat KANNATTAA ajatella itselleen niin, että ei voi menettää. Kyllä varmaan pystyy ajattelemaan niinkin päin, että menettää ihan kamalasti, mut se ei todellakaan kannata. 
Epailijalle!