SINKKULUUKKU

täällä vieläkin, yksin yhä edelleen...

ei muutoksia parempaan havaittavissa..



itseasiassa tuntuu siltä, että kaikki ihmiset ovat laittaneet minut ”ignore”:en

[muokattu 20.1.2004 02:16]

Phiber:
täällä vieläkin, yksin yhä edelleen...

pelkäänpä että kukaan ei halua sinkkuuttaan surevaa...ts. nauti vapaudesta vielä kun voit -hymy naamalle ja baanalle*iloinen*

[muokattu 20.1.2004 17:58]

pitkällisen säädön lopputuloksena tää on ulos täältä

pitäkää lippu korkeella murut

cheat:
pitkällisen säädön lopputuloksena tää on ulos täältä

Toivotan kauhiasti onnea suhteeseen!

Kovasti on yritystä mutta täällä edelleen... Ehkäpä kesällä vois poistua... *Toiveajattelua*

hallucinogen:
---
puputyttö:
täällä sitä ollaan oltu jo...hmmm...odotas ku lasken ...1vuos ja 7kk...ohhoh..

---


Taidat olla kovin vaativa koska varmasti ottajia löytyy

Vaativa tai en, en mä halua rupee seurustelee ellen ole ihastunut.
Tälläkin hetkellä tunnen tosi paljon aivan ihania poikia mutta jostain syystä en ole ihastunut .
En oikein itsekään sitä ymmärrä...
Ehkei ole sen aika...tai jotain muuta lässynpäläää...

mä oon tavannu jonkun ihanan et saas nähdä miten eteenpäin mennään.

puputyttö:
Vaativa tai en, en mä halua rupee seurustelee ellen ole ihastunut.

No ainakaan tuon takia kukaan tuskin ketään alkaa vaativana pitää. Ihastuminen on IMO minimivaatimus seurustelun aloittamiselle ja toisaalta jos on ihastunut, niin osa muista ”vaatimuksista” saattaa hyvinkin helposti unohtua. Eli vähän kärjistäen voi sanoa, että paras ja ainoa syy alkaa seurustella on (molemminpuolinen) ihastuminen.

Edit: Typoja korjattu

[muokattu 21.1.2004 22:00]

Epailija:
---
puputyttö:
Vaativa tai en, en mä halua rupee seurustelee ellen ole ihastunut.

---


No ainakaan tuon takia kukaan tuskin ketään alkaa vaativana pitää. Ihastuminen on IMO minimivaatimus seurustelun aloittamiselle ja toisaalta jos on ihastunut, niin osa muista ”vaatimuksista” saattaa hyvinkin helposti unohtua. Eli vähän kärjistäen voi sanoa, että paras ja ainoa syy alkaa seurustella on (molemminpuolinen) ihastuminen.

Edit: Typoja korjattu

[muokattu 21.1.2004 22:00]

Aivan.
Ja ehkä sitä pitäisi selventää että tarkoitin myös sitä etten ole sellainen että seurustelisin jonkun kanssa vain sen takia että minulla olisi poikaystävä. Olen mieluummin yksin ja venailen että joku päivä natsaa. Ei tämä ehkä nyt niin selventävää ollut...*iihhih*

puputyttö:
Aivan.
Ja ehkä sitä pitäisi selventää että tarkoitin myös sitä etten ole sellainen että seurustelisin jonkun kanssa vain sen takia että minulla olisi poikaystävä. Olen mieluummin yksin ja venailen että joku päivä natsaa. Ei tämä ehkä nyt niin selventävää ollut...*iihhih*

Ei oikeastaan ollutkaan, mutta vain sen takia, että pidin tuota edellisen kommenttisi itsestäänselvänä seurauksena. Mutta samoilla linjoilla siis ollaan.

Tuntuu kyl vähän typerältä ajatella että joku seurustelis vaan seurustelun vuoksi.

En tunne sellaisia ihmisiä. Kait niitäki kuitenki sitte on.

Cera:
Tuntuu kyl vähän typerältä ajatella että joku seurustelis vaan seurustelun vuoksi.

En tunne sellaisia ihmisiä. Kait niitäki kuitenki sitte on.

On niitä

tuntuu kieltämättä vähän merkilliseltä, että joku haluaisi seurustella vain sen takia, ettei tarvitsisi olla yksin? Ei kai se yksin olo niin pelottavaa ole, vai onko? Joskus parhaimmillaanhan se on vapauttavaa. Mutta vapaudesta poismenoa odotellessa

No sellaisessa suhteessa mis ois vaa seurustelun takia, voi ehk tuntee ittensä aika yksinäiseks loppujen lopuks sit? öö.

Löytyy ihmisiä jotka ovat käytännössä koko ikänsä seurustelleet, eivät osaa saati halua tehdä mitään ilman toista; eivät oikeastaan edes tiedä miksi seurustelevat ja ovat jämähtäneet johonkin 14-v ensirakkauteen. Sitten aletaan ihmetellä että miten tässä näin on käynyt, kun ei enää ole mitään yhteistä, mutta ei osata olla erossakaan. Sitten ei uskalleta tehdä asialle mitään ennen kuin tilanne hoituu jollain tapaa itsekseen. Mennään naimisiin viikon päästä lauantaina, koira, rivari, ero.. meniköhän tää nyt vähän OT

Itsenäisyys kunniaan. Sinkkuna siis olen ja pysyn. kunnes...

Puputyttö:
Ja ehkä sitä pitäisi selventää että tarkoitin myös sitä etten ole sellainen että seurustelisin jonkun kanssa vain sen takia että minulla olisi poikaystävä. Olen mieluummin yksin ja venailen että joku päivä natsaa. Ei tämä ehkä nyt niin selventävää ollut...*iihhih*

Meist tulis niin luttana pari

Oon itte kans ihmetelly monen vuoden ajan et jotkut ihmiset ei millään osaa olla yksin, pakko seurustella vaikkei sit välttämättä oliskaan sitä ns.”oikeeta” ja ”aitoo” kipinää siel taustal.. Samalla kuitenkin kattelen kateellisena vierestä kun joillakin pareilla vaan natsailee ja kimpassa on oltu useampi vuosi, se mitä seurustelusta muistaakseni kaipasin, oli kahden keskeinen inside-läppä ja höröily, jota ei kukaan muu kuin 2 ihmistä ymmärrä.. Hellyys, halit ja läpänheitto onkin tapahtunut jo monta vuotta ystävien kanssa

Itte ollu sinkkuna bauttiarallaa 7 vuotta, eikä oo mihinkään vieläkään kiire.. Kyl se oikeahko tai oikea tyyppi tulee sit vastaan ku sitä vähiten odottaa.

[muokattu 22.1.2004 21:14]

Cera:
No sellaisessa suhteessa mis ois vaa seurustelun takia, voi ehk tuntee ittensä aika yksinäiseks loppujen lopuks sit? öö.

joo todellakin. ja onnettomaks muutenkin.

Olisi kyllä mukava joskus saada selville mitä oikeastaan haluaa

”jos haluu saada on pakko antaa”
Toisinaan sitä vaan herää kaunis ihminen vieressä ja toisinaan ei ja nyt on taas se ei.

siveys:
Eli jos on pohjalla eikä voi mennä enää alaspäin ei ole mitään hävittävää, mutta jos on tyytyväinen elämäänsä ja sitten menee rakastumaan, menettää rakkkaansa, masentuu ja elämällä ei tunnu enää olevan mitään merkitystä eikä osaa tuntea iloa tarpeeksi pitkään aikaan niin voidaan nähdä, että kyseinen yksilö on menettänyt rakastumisensa johdosta.

Toisaalta asiaa voidaan tarkastella siltä näkökulmalta, että mikäli rakastut johonkin ihmiseen ja tämän seurauksena jätät ns. muut vaihtoehdot kokeilematta niin silloin menetät mahdollisesti paljon paremman ihmisen, jota et nykyisen huonon vaihtoehdon jätettyäsi enää a) tapaa tai b) voi muusta syystä X saada.

Tällaisten asioiden spekulointi on kuitenkin usein varsin mieletöntä kun tulevaisuutta ja sen käänteitä on varsin vaikea ennustaa. Lisäksi tällaisten spekulaatioiden yhteydessä täytyy olla erittäin hyvin selvillä siitä mikä itseä liikuttaa ja kuinka paljon. Esim. täytyy olla varsin tietoinen siitä kuinka paljon kipua ja tuskaa voi kärsiä jonkin hyvän asian takia voidakseen edelleen sanoa päässeensä ns. ”plussan puolelle” - tässäkin kuitenkin on hyvin suuria yksilöllisiä eroja.

Joo anteeks kun mölisen täällä, en mäkään tänne kuulu, mut asioita on niin kiva pohtia...

Mun mielestäni rakastumisesta ei vaan voi menettää.

Jos rakastuu, ja ilmaisee tämän rakkautensa kohteelle, eikä saakaan vastakaikua, niin ainakin voi olla tyytyväinen, että tuli yritettyä. Ei tartte arvailla, miten se toinen olisi reagoinut.

Jos rakkaus on molemminpuolista, tulee viettäneeksi jonkin aikaa elämästään rakastuneena. Tästä jää hyvät muistot. Tästä myös väistämättä oppii jotain toisista ihmisistä. Ne asiat eivät katoa, vaikka tulisi jätetyksi, tai vaikka joutuisi itse jättämään toisen, mikä joillekin saattaa olla vielä raskaampaa.

Kipu on vain kipua, se paranee aikaa myöten. Kipeistä ajatuksista voi myös tarkoituksella ajatella vahvistuvansa. ”Putosin näin korkealta ja selvisin. Ensikerralla tiedän, että tällaisesta pudotuksesta selviää, joten ei edes pelota.”

Ja jokaisesta suhteesta, jokaiseen ihmiseen (kunnolla) tutustumisesta voi oppia tuntemaan itseään paremmin ainakin siinä suhteessa että ymmärtää, mistä toisissa ihmisissä pitää ja mistä ei pidä. Pitäminen ei siis missään pinnallisessa ”on ihan kiva” mielessä, vaan mitä oikeasti arvostaa ja tarvitsee, tai mitä asioita ei vaan voi hyväksyä, vaikka yrittäisi.

Niin ja tästä asiasta ei KANNATA olla eri mieltä! Asiat KANNATTAA ajatella itselleen niin, että ei voi menettää. Kyllä varmaan pystyy ajattelemaan niinkin päin, että menettää ihan kamalasti, mut se ei todellakaan kannata.