unik:
Sen takia
paras vastaus tähän asti!
paras vastaus tähän asti!
Posts: 1,022
Enpä luultavasti mistään muusta syystä kuin siitä, että lakkaisin rakastamasta.
Posts: 1,377
Kyllä se pettäminen on käytännössä ainoa syy. Itse käsitän parisuhteen toiselle omistautumisena (tiettyyn pisteeseen asti) ja vaadin toiselta sen verran kunnioitusta ja vastuun ottamista itsestään, että pystyy olemaan ilman vierasta munaa/pillua silloin kun seurustelee/elää kanssani. Jokainen, joka vain haluaa, pystyy sen verran kontrolloimaan itseään, ettei käy vieraissa eläessään parisuhteessa. Jos haluaa maistaa sitä ruohoa aidan toisella puolella on oltava sen verran itsetuntoa ja arvostusta toista kohtaan, että laittaa suhteen katkolle ennen toimintaa.
Minusta jokainen ihminen on vastuussa teoistaan ja vaikka anteeksiantaminen on perustavanlaatuinen ominaisuus toimivassa suhteessa, pettämistä en varmaan osaisi/voisi antaa anteeksi. Se rikkoo niin pahasti omaa suhdekäsitystäni vastaan.
Kaikkein pahinta olisi, jos toinen puolisko yrittäisi selitellä pettämistään kännillä/himolla/ihastumisella tms. ja yrittäisi selittää ettei tämä tule tapahtumaan uudestaan. Se on mitä pahinta vastuun pakoilemista...
Minusta jokainen ihminen on vastuussa teoistaan ja vaikka anteeksiantaminen on perustavanlaatuinen ominaisuus toimivassa suhteessa, pettämistä en varmaan osaisi/voisi antaa anteeksi. Se rikkoo niin pahasti omaa suhdekäsitystäni vastaan.
Kaikkein pahinta olisi, jos toinen puolisko yrittäisi selitellä pettämistään kännillä/himolla/ihastumisella tms. ja yrittäisi selittää ettei tämä tule tapahtumaan uudestaan. Se on mitä pahinta vastuun pakoilemista...
Posts: 103
Jopas... edellinen kommentti oli kuin omasta päästäni. En ois itse tuota voinut paremmin kirjoittaa.Täällähän on ihan järkeviä ihmisiä...
Pettäminen on kuvottavaa ja pahinta mitä toiselle voi tehdä... ne kaikki ajatukset siitä että toinen häslää muun ihmisen kanssa häiritsee niin paljon ja muistuu aina mieleen ja on siinä taustalla kummittelemassa, että siitä on vaikea enää luottamusta koota... mutta ehkä se voi joillain olla mahdollista... ja ymmärrän kuinka vaikeaa on jättää ihminen ketä rakastaa paljon.
Itse olen kokenut pettämisen ja jättämisen vaikeudet ja taakse on saanut ne hyypiöt jäädä.
Kumminkin olen sitä mieltä että jos en olisi näitä kokenut niin en välttämättä osaisi arvostaa nykyistä rakastani niin paljon... elämä opettaa.
*hahjust*
Posts: 107
Posts: 8,190
Tuli tossa katsottuun prismaa keskiviikkona ja siinä oli sitten jakso ihmisten seksuaalisuudesta ja sitten tuli aihe jossa puhuttiin pettämisestä ja nimenomaan miksi nainen pettää.
Sille annettiin ihan biologinen syy. Tietyssä vaiheessa kuukautiskiertoa naiset haluavat sellaisen enemmän naismaisen näköisen miehen ja toisessa kohtaa kuukautiskiertoa nainen haluaa enemmän maskuliinisen miehen. Tästä johtuen kun nainen ovuloi niin hän alkaa vaistonvaraisesti etsiä sopivia geenejä jälkeläiselleen ja retkahtaa helpommin pettämään
Siinä haastateltiin yhtä miestä joka oli saanu tietää et sen kolmesta pojasta yksikään ei ollut sen vaan eri miesten lapsia, ainoastaan tytär oli hänen.
Ja täähän oli telkkarista joten eipäs syytellä hallua sitten
Sille annettiin ihan biologinen syy. Tietyssä vaiheessa kuukautiskiertoa naiset haluavat sellaisen enemmän naismaisen näköisen miehen ja toisessa kohtaa kuukautiskiertoa nainen haluaa enemmän maskuliinisen miehen. Tästä johtuen kun nainen ovuloi niin hän alkaa vaistonvaraisesti etsiä sopivia geenejä jälkeläiselleen ja retkahtaa helpommin pettämään
Siinä haastateltiin yhtä miestä joka oli saanu tietää et sen kolmesta pojasta yksikään ei ollut sen vaan eri miesten lapsia, ainoastaan tytär oli hänen.
Ja täähän oli telkkarista joten eipäs syytellä hallua sitten
Posts: 372
jUSSi:
Kyllä se pettäminen on käytännössä ainoa syy. Itse käsitän parisuhteen toiselle omistautumisena (tiettyyn pisteeseen asti) ja vaadin toiselta sen verran kunnioitusta ja vastuun ottamista itsestään, että pystyy olemaan ilman vierasta munaa/pillua silloin kun seurustelee/elää kanssani. Jokainen, joka vain haluaa, pystyy sen verran kontrolloimaan itseään, ettei käy vieraissa eläessään parisuhteessa. Jos haluaa maistaa sitä ruohoa aidan toisella puolella on oltava sen verran itsetuntoa ja arvostusta toista kohtaan, että laittaa suhteen katkolle ennen toimintaa.
Minusta jokainen ihminen on vastuussa teoistaan ja vaikka anteeksiantaminen on perustavanlaatuinen ominaisuus toimivassa suhteessa, pettämistä en varmaan osaisi/voisi antaa anteeksi. Se rikkoo niin pahasti omaa suhdekäsitystäni vastaan.
Kaikkein pahinta olisi, jos toinen puolisko yrittäisi selitellä pettämistään kännillä/himolla/ihastumisella tms. ja yrittäisi selittää ettei tämä tule tapahtumaan uudestaan. Se on mitä pahinta vastuun pakoilemista...
Kun suoraan omasta suustani..
Posts: 3,699
jUSSi:
Kyllä se pettäminen on käytännössä ainoa syy. Itse käsitän parisuhteen toiselle omistautumisena (tiettyyn pisteeseen asti) ja vaadin toiselta sen verran kunnioitusta ja vastuun ottamista itsestään, että pystyy olemaan ilman vierasta munaa/pillua silloin kun seurustelee/elää kanssani. Jokainen, joka vain haluaa, pystyy sen verran kontrolloimaan itseään, ettei käy vieraissa eläessään parisuhteessa. Jos haluaa maistaa sitä ruohoa aidan toisella puolella on oltava sen verran itsetuntoa ja arvostusta toista kohtaan, että laittaa suhteen katkolle ennen toimintaa.
Minusta jokainen ihminen on vastuussa teoistaan ja vaikka anteeksiantaminen on perustavanlaatuinen ominaisuus toimivassa suhteessa, pettämistä en varmaan osaisi/voisi antaa anteeksi. Se rikkoo niin pahasti omaa suhdekäsitystäni vastaan.
Kaikkein pahinta olisi, jos toinen puolisko yrittäisi selitellä pettämistään kännillä/himolla/ihastumisella tms. ja yrittäisi selittää ettei tämä tule tapahtumaan uudestaan. Se on mitä pahinta vastuun pakoilemista...
ainoa syy? entä jos kumppanis vaikka valehtelis tai jättäis tulematta aina sun luo kun lupais? eikö tollaset luonteenpiirteet jotka jatkuvasti tulis noin esille ois pahempaa, kun/jos kerran tekis jonkun virheen? etkä sä ikinä oo tehny elämässäs virheitä joita kadut? miks tää pettäminen eroaa niin kamalasti muista virheistä? ja miks se oli paha jos sitä selittelis, jos sille oikeesti olis joku lieventävä asiahaara ja sitä oikeesti katuis?
ja ei, en todellakaan ota itse pettämistä kevyesti, mutta tollanen ehdottomuus, on melkein ihmisten inhimillisyyden kieltämistä, ja jotenkin mielestäni tosi pelottavaa.
[muokattu 23.2.2004 11:23]
Posts: 8,190
pistetääs pieni kysely pystyyn et kuinka moni niistä henkilöistä jotka pitää pettämistä pelkkänä virheenä/erehdyksenä on itse myös pettänyt?
Posts: 3,699
hallucinogen:
pistetääs pieni kysely pystyyn et kuinka moni niistä henkilöistä jotka pitää pettämistä pelkkänä virheenä/erehdyksenä on itse myös pettänyt?
no en mä sitä kiellä ettenkö ois pettänyt, samoten mua on petetty ja oon antanut anteeks. ja oon onnellinen ettei ne suhteet päättynyt siihen, koska ite oon ainakin rakastanut niitä henkilöitä, ja ne suhteet on toiminut muuten hyvin siihen asti kun ovat, ja on tosiaan sitten loppunut muihin syihin kun pettämiseen. ja just siks kun mulle on tapahtunut näin osaan sanoa ettei sen välttämättä tartte katkasta suhdetta.
[muokattu 23.2.2004 11:35]
Posts: 3,699
Posts: 5,103
Joo, samaa mieltä kuin jUSSi. Paitsi, että kyllä sitä muitakin syitä jättämiseen voisi olla, esim. kiinnostus loppunut, väkivalta, valehtelu jne.
Posts: 400
Luultavasti pettäminen olisi se konkreettisin syy, mutta ku olisikin noin yksinkertaista.
(tää kuullostaa naivilta, mutta) mä itse en vois koskaan pettää.
Mutta toi pettäminen on paha, koska ei sinällään ees se itse teko, vaan luottamuksen menettäminen on pahinta. Oot luvannut omistautua jollekin toiselle, ja sitten tää toinen ei arvostakaan sun luottamusta ollenkaan. Eli periaatteessa ei se teko vaan se ajatus. Mutta pelkän ajatuksen pohjalta juttu on absurdi, joten yleensä tarvitaan teko konkretisoimaan tämän.
Eli ne jotka on pystyneet antamaan pettämisen toiselle anteeksi, multa ainakin ISO hatun nosto,
ja onnen toivotukset. Itse en tiedä pystyisinkö siihen... 
(tää kuullostaa naivilta, mutta) mä itse en vois koskaan pettää.
Mutta toi pettäminen on paha, koska ei sinällään ees se itse teko, vaan luottamuksen menettäminen on pahinta. Oot luvannut omistautua jollekin toiselle, ja sitten tää toinen ei arvostakaan sun luottamusta ollenkaan. Eli periaatteessa ei se teko vaan se ajatus. Mutta pelkän ajatuksen pohjalta juttu on absurdi, joten yleensä tarvitaan teko konkretisoimaan tämän.
Eli ne jotka on pystyneet antamaan pettämisen toiselle anteeksi, multa ainakin ISO hatun nosto,
ja onnen toivotukset. Itse en tiedä pystyisinkö siihen...
Posts: 1,377
milla: ainoa syy? entä jos kumppanis vaikka valehtelis tai jättäis tulematta aina sun luo kun lupais? eikö tollaset luonteenpiirteet jotka jatkuvasti tulis noin esille ois pahempaa, kun/jos kerran tekis jonkun virheen?
no, minulla oli tuossa mietiskelyn perusteena oma suhteeni, joka on kestänyt kohta 8 vuotta ja johtanut siihen, että olen naimisissa. Tuollaiset luonteenpiirteet tulevat esiin suht' nopeasti jo suhteen alkuaikoina ja totta kai suhde todennäköisesti kaatuu niihin. Käsittelin topikin aihetta ns. vakiintuneen suhteen kannalta, eli sellaisen jossa toinen puolisko on todettu luonteeltaan ja tavoiltaa sopivaksi, eli potentiaaliseksi elämänkumppaniksi.
milla:etkä sä ikinä oo tehny elämässäs virheitä joita kadut? miks tää pettäminen eroaa niin kamalasti muista virheistä?
tietenkin olen tehnyt, mutta olen ottanut niistä vastuun ja kantanut sen. Pettäminen on aina tietoinen valinta. Oma käsitykseni vakavasta parisuhteesta on, että siinä ei petetä. Jos halutaan muita, niin sitten lopetetaan suhde.
Tietenkin on monia muita syitä, jotka eskaloituessaa saattavat johtaa suhteen päättymiseen, mutta jos mietitään vain yhtä ainoaa tapahtumaa/tekoa, niin silloin eron syyksi kelpaisi vain pettäminen. Arvostan luottamuksen suhtessa erittäin korkealle.
milla: ja miks se oli paha jos sitä selittelis, jos sille oikeesti olis joku lieventävä asiahaara ja sitä oikeesti katuis?
mikä on lieventävä asianhaara? Minusta sellaisia ei ole, koska pettäminen on tahdonalainen teko. Pettämisen selittäminen jollain syyllä on vastuun pakoilemista ja toisen halventamista.
milla:ja ei, en todellakaan ota itse pettämistä kevyesti, mutta tollanen ehdottomuus, on melkein ihmisten inhimillisyyden kieltämistä, ja jotenkin mielestäni tosi pelottavaa.
no, tässä meillä on aikamoinen näkemysero.
Inhimillisyys on muuten minusta väärä sana tässä. Paremmin sopisi ihmismäinen, sillä inhimillinen antaa kuvan (laupeasta) teosta, joka tulee luonnostaan ja ei ole tahdonalainen. Pettäminen on tahdonalainen teko. Siitä voi kieltäytyä. Inhimillisyydellä on kovin vaikea puolustella rationaalisia tekoja.
Ja vaikka monet sanovat, että pettämiseen oli monia syitä (ovulaatio, humala, himo, riita, hetkellinen ihastus tms.), niin en usko hetkeäkään, että ne olivat pakottavia syitä. Pettäminen on silloin lähinnä jonkin ongelman seuraus ja ongelmista pitäisi pystyä puhumaan. Jos ongelmat ovat ylitsepääsemättömiä, niin onko liikaa vaadittu toiselta päättää suhde, ennen kuin maistetaan vierasta lihaa? Pitääkö toista ehdoin tahdoin satuttaa?
[muokattu 23.2.2004 12:09]
[muokattu 23.2.2004 12:10]
Posts: 1,195
jUSSi:
no, minulla oli tuossa mietiskelyn perusteena oma suhteeni, joka on kestänyt kohta 8 vuotta ja johtanut siihen, että olen naimisissa. Tuollaiset luonteenpiirteet tulevat esiin suht' nopeasti jo suhteen alkuaikoina ja totta kai suhde todennäköisesti kaatuu niihin. Käsittelin topikin aihetta ns. vakiintuneen suhteen kannalta, eli sellaisen jossa toinen puolisko on todettu luonteeltaan ja tavoiltaa sopivaksi, eli potentiaaliseksi elämänkumppaniksi.
Ja ihminen ei ikinä muutu? Ihminen pysyy samanlaisena lopun ikäänsä? Itse ainakin näen ihmisen alati suuntaan tai toiseen kehittyvänä olentona - ja aina ei voi olla sinun tai edes partnerisi omissa käsissä, mihin suuntaan kehitys lähtee.
tietenkin olen tehnyt, mutta olen ottanut niistä vastuun ja kantanut sen. Pettäminen on aina tietoinen valinta. Oma käsitykseni vakavasta parisuhteesta on, että siinä ei petetä. Jos halutaan muita, niin sitten lopetetaan suhde.
Mun käsitykseni mukaan kaikki ihmisen tekemät valinnat on tietoisia valintoja, joihin kuitenkin vaikuttaa se inhimillinen puoli, eli kaikessa ihmisen toiminnassa väistämättä mukana oleva tunnepuoli.
mikä on lieventävä asianhaara? Minusta sellaisia ei ole, koska pettäminen on tahdonalainen teko.
Siispä millään muullakaan tahdonalaisella teolla ei ole lieventäviä asianhaaroja? Esim. toisen lyöminen? Tai toisen haukkuminen joksikin? Tai jos murjottaa toiselle?
Ja vaikka monet sanovat, että pettämiseen oli monia syitä (ovulaatio, humala, himo, riita, hetkellinen ihastus tms.), niin en usko hetkeäkään, että ne olivat pakottavia syitä.
Mistä syystä mitään tehtäisiin, jos ei olisi mitään syytä? Minkä sinä näet siis ainoaksi oikeaksi syyksi pettää? Miksi jokin syy, mikä johtaa johonkin muuhun virheeseen, on hyväksyttävämpi syy, kuin jokin syy, mikä johtaa pettämiseen?
Posts: 1,377
BlueWind:
Ja ihminen ei ikinä muutu? Ihminen pysyy samanlaisena lopun ikäänsä? Itse ainakin näen ihmisen alati suuntaan tai toiseen kehittyvänä olentona - ja aina ei voi olla sinun tai edes partnerisi omissa käsissä, mihin suuntaan kehitys lähtee.
Tietenkin ihminen muuttuu ajan kuluessa, mutta tästä ei kai nyt ollut kyse?
BlueWind:Mun käsitykseni mukaan kaikki ihmisen tekemät valinnat on tietoisia valintoja, joihin kuitenkin vaikuttaa se ?inhimillinen? puoli, eli kaikessa ihmisen toiminnassa väistämättä mukana oleva tunnepuoli.
Tietenkin, mutta onko olemassa tekoja tai valintoja, joissa tietoisuus ei ole mukana? Pettäminen tehdään aina tietoisesti, jolloin sitä ei ole pakko tehdä. Ei ihmisessä ole mitään geeniä joka pakottaa pettämään.
BlueWind:Siispä millään muullakaan tahdonalaisella teolla ei ole lieventäviä asianhaaroja? Esim. toisen lyöminen? Tai toisen haukkuminen joksikin? Tai jos murjottaa toiselle?
Asioille on syynsä, en kutsuisi niitä lieventäviksi asianhaaroiksi, se on oikeudellinen termi. Ihmiset tekevät asioita lähes aina jonkin takia eli jonkin aikaisemman teon laukaisemina. Jokaiselle teolla voidaan löytää syyt, miksi niin tehtiin, mutta jokainen päättää itse, pitääkö syitä hyväksyttävinä vai ei.
BlueWind:Mistä syystä mitään tehtäisiin, jos ei olisi mitään syytä?
öh, tämä on aikamoinen kehäpäätelmä. Kumpi oli ensin, muna vai kana?
BlueWind:Minkä sinä näet siis ainoaksi oikeaksi syyksi pettää?
Minä en keksi mitään syytä pettää. Suhteen voi aina lopettaa ensin.
BlueWind:Miksi jokin syy, mikä johtaa johonkin muuhun virheeseen, on hyväksyttävämpi syy, kuin jokin syy, mikä johtaa pettämiseen?
Ei nyt ole syistä kyse vaan ihmisen valinnoista. Sinä voit valita petätkö vai et. Siitä tässä on pohjimmiltaan kysymys. Jos toinen pettää minua, en näe miksi minun pitäisi jatkaa suhdetta ihmisen kanssa, joka ei ole luottamuksen arvoinen eikä ota vastuuta itsestään tai teoistaan. Kukaan ei ole väittänyt rakkautta helpoksi, mutta rakkaudenkaan takia en ole valmis sietämään ihan mitä tahansa.
Ei pettäminen ole tietenkään ainoa syy lopettaa suhdetta, mutta yksittäisistä teoista se on melkein ainoa, väkivalta voisi olla toinen. Moni muu toiminta pitkään jatkuvana on sitten asia erikseen ja siitä emme kai tässä ala keskustelemaan?
Miksi pettämistä täytyy yleensä puolustella? Se on aikamoinen teko parisuhteessa eläviltä ja sitä ei pitäisi ohittaa kevyesti. Pettäminen on usein seurausta puhumattomista ongelmista tai suhteesta joka ei toimi. Ongelmista pitäisi puhua enne kuin lähtee tekemään loukkauksia.
Se haluaako sen antaa anteeksi kumppanilleen on silti jokaisen henkilökohtainen päätös. Minä en usko voivani antaa anteeksi niin perustavanlaatuista ja erittäin henkilökohtaista loukkausta.
No mä jättäisin siinä vaiheessa jos toinen lyö, pettää tai valehtelee mulle. Noi on kai niitä ihan ääripään ongelmia. Tietty sitten on vaan se että ei se juttu toimi enää ja siihen voi olla monenlaisia syitä. Mut tossa kai on ne tärkeimmät. =)
Posts: 103
Posts: 5,855
hallucinogen:
pistetääs pieni kysely pystyyn et kuinka moni niistä henkilöistä jotka pitää pettämistä pelkkänä virheenä/erehdyksenä on itse myös pettänyt?
En ole pettänyt ja voisin ehkä antaa pettämisen anteeksi, kyseessä pitäisi olla todella hyvällä pohjalla oleva suhde ja pitäisi myös olla todellakin rakastunut kunnolla, jotta sen voisi anteeksi antaa. En todellakaan pidä pettämistä vähäpätöisenä asiana, mutten myöskään ole niin ehdoton, että sanoisin nyt etten voisi sitä koskaan antaa anteeksi.
edit: typo
[muokattu 23.2.2004 13:46]
Posts: 3,187
En ole pettänyt. Ja pidän silti pettämistä vain yhtenä virheenä/loukkauksena muiden joukossa, vaikka se vakavuudeltaan monien muiden edelle meneekin. Mielestäni se on silti perusolemukseltaan aivan samanlainen typerä inhimillinen virhe kuin mikä tahansa muu toisen loukkaaminen tai satuttaminen.hallucinogen:
pistetääs pieni kysely pystyyn et kuinka moni niistä henkilöistä jotka pitää pettämistä pelkkänä virheenä/erehdyksenä on itse myös pettänyt?
[muokattu 23.2.2004 13:52]