Nyt on suuppewuman tehnyt uuden aluevaltauksen tuolla keittiön puolella, nimittäin fileroinnissa. Koskaan ennen en ole moista harrastanut, mutta nyt sitä sitten koitin - vasempaan käteeni. Harjoituspala lipsahti juustohöylällä peukalosta, mutta varsinainen operaatio tapahtui samalla kun nyrsin leipäveitsellä kuivanutta juustoa. Köyhät on huvit halvalla.
Kuivahtanut juustokimpalehan on kuin lapsuudesta tuttu superpallo - yhtä kimmoisa ja arvaamaton, mausta puhumattakaan. Siihen kun täräyttää sahalaitaisen leipäveitsen puolihuolimattomasti, niin seurauksena on tämä (näyttää kättään) - kämmenselkä, jossa on kolme reikää välimatkalla etusormen tyvi-ranne. Kahdessa niistä on nahkapalat vielä paikoillaan kuin luukkuina, joista näkyy minun kämmenen sisälle, mutta yhdestä sain kuin sainkin fileroitua ohuen siivun kauniilla aaltokuviolla tehostettuna. Pystyykö moiseen edes Jyrki Sukula? Ja kuten fileitä leikatessa yleensä tapahtuu (olen seurannut Strömsöötä), ne tarttuvat vähän veitseen.. Niin kävi myös nyt. Tosin siihen saattoi vaikuttaa väärä veitsivalintakin.
En myöskään kiirehtinyt fileen irrottamisen kanssa (oli muuta tekemistä!), mistä Michelin tähdillä koristeltu ravinteli sekä terveysviranomaiset olisivat oikeassa tilanteessa sakottaneet minua ankarasti, ja huomasinkin illalla fileen kuivuneen veitseen kiinni.. muistutti muuten etäisesti pienen pientä, pannulla käpristynyttä pekonia. Mutta jälki on kaunista ja ah! niin kivuliasta.
Että tämmöistä suupen keittiössä tällä kertaa.